Veljesseura.org

Lapsen maailma -lehdessä numerossa 2/2015 on pitkä kirjoitus Jehovan todistajista. Juttu avaa hienosti sitä erikoista maailmaa, missä Jehovan todistaja -perheiden lapset elävät.



Jehovan todistaja -perheiden lasten elämään kuuluu jo pienestä pitäen "maailman lopun" odotus. Lapset pelkäävät sitä, samoin kuin sitä, että enkeli tappaa ne joilla ei ole "merkkiä otsassa". Tosin lapset odottavat myös lopun jälkeistä paratiisia, missä saa leikkiä leijonien ja pandakarhujen kanssa. Mutta sitäkin lapset pelkäävät, etteivät he jostain syystä pääse paratiisiin.

JT-perheessä asuvien lasten elämää rajoittavat monet kiellot ja säännöt. Joulua ja syntymäpäivää ei saa viettää. Harrastuksia pitää rajoittaa, koska muuten ei jää tarpeeksi aikaa kokouksissa käymiseen ja saarnaamiseen.



Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s355.html

1975-vedätys on asia, josta monella nuoremman polven JT:llä voi olla ihan vilpittömästi se käsitys, että eihän siinä mitään ennusteltu, joitakin yli-innokkaita ystäviä oli asialla. Tiedon pimittäminen ja parhain päin selittely näyttää voimansa, kun sille tarpeeksi annetaan aikaa.

Kuitenkin Jehovan todistajien 1975-odotukset (=ennustelut) ovat asia, jonka muistaa moni tuolloin elänyt maailmallinenkin ihminen, jolla ei ole mitään sen erityisempää kontaktia todistajiin. Työkaveri aikoinaan kertoi rakennusprojektista, joka heillä oli kotona ollut vuonna 1975 kesäaikaan. Paikallinen JT oli kentällä ollessaan kommentoinut, että ette mahda ehtiä tehdä loppuun asti. No, ehtivät. Lopputulos taitaa olla jo lahomaan ja ruostumaan päin.

Polyester kirjoitti: Työkaveri aikoinaan kertoi rakennusprojektista, joka heillä oli kotona ollut vuonna 1975 kesäaikaan. Paikallinen JT oli kentällä ollessaan kommentoinut, että ette mahda ehtiä tehdä loppuun asti. No, ehtivät. Lopputulos taitaa olla jo lahomaan ja ruostumaan päin.

Aika pitkään on viipynyt harmagedon, kun ekaks ei olis taloa ehtinyt rakentaa loppuun, mut ehti kuitennii ja nyt on jo lahomaan päin kaiketi jos ei ole hyvää huolta pidetty.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Aika pitkään on viipynyt harmagedon, kun ekaks ei olis taloa ehtinyt rakentaa loppuun, mut ehti kuitennii ja nyt on jo lahomaan päin kaiketi jos ei ole hyvää huolta pidetty.

Tulee vaan mieleen, että millaisia tuntemuksia mahtaa jälkeenpäin herättää niissä todistajissa, jotka ovat jotain tuollaista menneet varmaan sävyyn ennustelemaan. Syyttääkö siinä itseään vai järjestöä?

Polyester kirjoitti: Tulee vaan mieleen, että millaisia tuntemuksia mahtaa jälkeenpäin herättää niissä todistajissa, jotka ovat jotain tuollaista menneet varmaan sävyyn ennustelemaan. Syyttääkö siinä itseään vai järjestöä?

Tapasin kentällä käydessäni Kemissä miehen, siis hänen kotonaan. Hän päästi minut sisään ja sanoi olevansa entinen jt ja että oli eronnut silloin kun 1975 harmagedon ei tullutkaan.

Keskusteltiin paljon siitä asiasta ja hän todisteli minulle siitä että kuinka järjestö oli opettanut vuodesta 1975 että loppu tulisi. Minä en tietenkään uskonut ja yritin saada hänen päänsä kääntymään että ne olivat olleet vain yli-innokkaita jehovantodistajia jotka olivat semmoista levitelleet.

Kävin siellä monta kertaa hänen kanssaan juttelemassa hänen kodissansa. En silti uskonut järjestön opettaneen sellaista. Silloin ei ollut vielä netistä tietoakaan eikä tietokoneista, commodoro64 vasta oli yleistynyt pelikoneena ja alkeellisena tietokoneena.

En siis uskonut miestä. Vasta sitten kun netti tuli niin aloin uskomaan. Oli se järjestön ote aikas kova silloin kun en vanhaa kokenutta ex-todistajaa uskonut.

Myöhemmin lakkasin käymästäkin miehen luona, kun minua ei enää pidetty kunnollisena todistajana kun olin tavallisena julistajana ottanut vapauksia käydä erotettujen luona vaikken ollut vanhin, olin siinä mielessä kapinallinen ja liian omatoiminen.

Tykkäsin erotettujen seurasta, he olivat jännittäviä ja värikkäitä tyyppejä.

Mutta en luottanut aikuisiin ollenkaan, aikuiset olivat minut lapsena pettäneet kaikin tavoin jopa omat vanhemmat hyvin raa'alla tavalla. Olen kuitenkin antanut vanhemmilleni anteeksi, jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.(enkä sitäpaitsi ollut omalle lapselleni kovin hyvä isä itsekään kun ryyppäilin paljon silloin ja lapseni siitä kärsi). Loppujen lopuksi paskiainen olin joka suhteessa.

Poikani on minua nykyään siitä muistuttanut, miten hän joutui eräänkin kerran raahaamaan minut sisälle kun olin tuupertunut päissään portaille ulos pakkasella, vaikkei hän ollut vasta kuin jotain 7 vuotias. Olisin jäätynyt ja kuollut sinne.

Sanoin hänelle että sittenhän hän pelasti henkeni ollessaan vasta lapsi ja hänen olisi syytä olla siitä ylpeä että oli hengenpelastaja jo lapsena. Lisäsin että yritän olla hyvä isä nyt, kun olen lopettanut juomisen kokonaan. Onneksi hän leppyi ja antoi anteeksi, eikä hyljännyt isäänsä. Jos poikani minut hylkäisi en ehkä jaksaisi enää elää.

Olin outo ja kapinallinen jt ja minua lopulta alettiin pitämään huonona seurana ja toivottomana tapauksena. Eräs kemiläinen vanhin sanoi minulle suoraan että hän on kertonut seurakuntalaisille, että minä olen löpsähtänyt aivan - aiiiiiivaaaan löpsähtänyt, hän sanoi ja viitasi kintaalla.

Muuttelin sitten seurakuntia vaikka kyllähän ne julistajakortista tietty sai tietää tempauksistani, mutten sitä silloin tiennyt. Raivosin esivalvojalle hänen kotonaan ja ystävyytemme loppui jonkin ajan kuluttua. Olin täynnä synkkää vihaa. En välittänyt auktoriteeteista, en luottanut heihin, enkä kehenkää maailmassa, en edes itseeni. Olin hullu,sairas ja kaheli pyhimyksen valheellisessa asussa ja sädekehä pään päällä.

Polyester kirjoitti: millaisia tuntemuksia mahtaa jälkeenpäin herättää niissä todistajissa, jotka ovat jotain tuollaista menneet varmaan sävyyn ennustelemaan.

Tuntemukset eivät varmaankaan olleet oikein kivoja, kun joutuu selittelemään vääriä ennustuksia ihmisille.
Kuinkahan moni katsoi parhaakseen vaihtaa maisemaa? Itse tiedän parin pariskunnan muuttaneen Ruotsiin.

Olisipa ollut kyse vain selittelystä, mutta ei ollut.

Tämä viimeisin kuuluisa ja pitkään valmisteltu 1975 maailmanloppu oli Jehovan todistajille kova paikka, mitä nykyinen nuorempi todistajasukupolvi ei edes muista. Tosiasia on kuitenkin se, että tuona aikana eläneistä Jehovan todistajista monet olivat todella kauhuissaan.

Monet jättivät arkitoimensa kesken, toiset ottivat suunnattomia velkoja, monet möivät asuntonsa ja omaisuutensa. Kun lopulta mitään ei tapahtunut, moni suutuspäissään ja pettyneinä luopui todistajuudestaan, enkä sitä ihmettele.

Muistan hyvin tuon ajan Jehovan todistajien tunteet. He olivat vilpittömästi tosissaan maailmanlopun suhteen ja hyvin pettyneitä, kun sitä ei tullutkaan ja Seura vyörytti koko asian (mitä itse oli ensin vuosikausia hehkuttanut) tavallisten todistajien liiallisen innokkuuden syyksi.

Kävi jotenkin sääliksi näitä uskossaan vilpittömiä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kävi jotenkin sääliksi näitä uskossaan vilpittömiä.

Lapsuudessani oli esitelmän nimenä jotain sellaista kuin voiko se mitä et tunne vahingoittaa sinua.

Todellisuudessa se, jonka Vt-liikkeen jäsenet nuoruudessani tunsivat, vahingoitti heitä ja oli vahingoittanut aiempia vastaavia säälittäviä sukupolvia koko olemassaolonsa ajan, vahingoittaa edelleen ja tulee vahingoittamaan tulevaisuudessakin.