Kletos kirjoittaa:
Ja niitähän [lainoja] voi korvata vaikka maailman tappiin, kun ne on nollattu! Kuka niistä enää pitää lukua, nollatuista. Uskomatonta, mutta nerokasta kerrassaan!
Nerokasta tavallaan, mutta antamisen luonne on muuttunut lahjoitusten vastaanottamisesta niiden keräämiseksi ja ennen vapaaehtoisesta joskin tarpeellisesta lahjoitusten antamisesta on tehty velvoite.
Velvoite ei kannusta antamaan auliisti silloin kun siltä tuntuu vaan kyse on velvollisuudentunteen ajamasta rutiinista ja normijärkinen ihminen ymmärtää tuon keräämisen olevan seurakuntien pakottamista osallistumaan vähintään tietyllä etukäteen määrätyllä summalla ja taloudellisella panoksella maailmanlaajuiseen rakentamiseen "rakentajien järjestössä".
-ainut kysymys joka tämän sitoutumisen jälkeen tarvitsee määräajoin vuosittain esittää, ja esitetäänkin, on; voisiko kuukausittaista tukea hieman korottaa?
Aiemmat todistajapolvet ovat tehneet suuren työn antaessaan vapaaehtoisesti aikaansa ja taloudellista tukeaan hankkeisiin joilla on saatu kustannustehokkaasti tilat kokoontumisia ja muuta toimintaa varten, he ovat tehneet sen siksi että tilat ovat tulleet julistajien tarpeisiin ja heitä varten, nyt näyttääkin siltä että rakennetaankin järjestön tarpeisiin.
Kun maailmanlaajuiseen rakennusrahastoon kerätään niin tämän tuella rakennetaan tiloja joiden käyttäjiltä saadaan taas kerättyä tietty määrä säännöllistä tuloa jonka antamiseen käyttäjät sitoutuvat, jolla taas rahoitetaan lisää rakentamista jne.
Rakentamisen taso täytyy aina sopeuttaa toimintaympäristön olosuhteisiin, hulppea sali jossain slummissa herättää ennemminkin kateutta kuin aitoa kiinnostusta, niinpä rakennetaankin paikallisiin tarpeisiin, siis varsin vaatimattomasti ja siten edullisesti joten kun siis käyttäjät ( seurakunta tai useampi seurakunta ) sitoutuvat antamaan vaikka vähänkin mutta säännöllisesti ja pitkään ( periaatteessa loputtomiin ) on investointi kannattava, hyvinkin kannattava.
Tämä arvoisa komitea tietää kyllä miten kerätä aarteita mutta olisi tarpeellista ja tärkeää muistaa että uskon voi vaihtaa rahaksi mutta uskoa ei voi koskaan ostaa rahalla, on tietysti selvää että uskoa on rakennettava sen jälkeen kun se saadaan lahjaksi mutta rakennuksia rakentamalla ei voi saada uskoa yhtään enempää kuin mitä sen Antaja tahtoo lahjoittaa.
Mutta tähän on tultu: "rakentajien järjestöön" jossa taitavalle muuraajalle löytyy aina paikka.
Ps. Hallintoelimestä David Splane ei ole tainnut vielä esiintyä tässä ohjelmassa, kuulisin häntä kyllä mielelläni, joissakin ihmisissä jokin ominaisuus herättää luottamusta ja hänellä tämä ominaisuus näyttää olevan.