Eihän JT-seurakunnassa muutenkaan saa päättää mitään itse, vaan tehtävänä on säännöllisesti nauttia järjestöltä tulevaa hengellistä vauvanruokaa, jonka tarkoituskaan ei ole kehittää itsenäistä ajattelukykyä. Ehkä tässä tosiaan valmiiksi pehmennetään porukkaa tulevien paljastusten varalta. Kaivelin tuossa verkkokirjastosta, että valo näyttäisi kirkastuneen tässäkin asiassa. Korostukset minun.
2000:
Rehellisyys ei tietenkään merkitse sitä, että meillä on velvollisuus paljastaa kaikki tiedot kenelle tahansa, joka kysyy. ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain – – kääntyisi ja raatelisi teitä”, Jeesus varoitti Matteuksen 7:6:ssa. Esimerkiksi pahaa aikovilla ihmisillä ei ehkä ole oikeutta tietää joitakin nimenomaisia asioita. Kristityt ymmärtävät elävänsä vihamielisessä maailmassa. Niinpä Jeesus neuvoi opetuslapsiaan olemaan ”varovaisia kuin käärmeet” samalla kun he pysyisivät ”viattomina kuin kyyhkyset”. (Matteus 10:16; Johannes 15:19.)
Jeesus ei aina paljastanut koko totuutta, varsinkaan silloin, kun kaikkien yksityiskohtien kertominen olisi voinut aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa hänelle itselleen tai hänen opetuslapsilleen. Silti hän ei sellaisissakaan tilanteissa valehdellut. Sen sijaan hän joko pysyi vaiti tai ohjasi keskustelun toisaalle. (Matteus 15:1–6; 21:23–27; Johannes 7:3–10.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102000087
2007:
Lisäksi tulee harkita, onko kysyjälle tarpeen antaa tyhjentävä vastaus. Ajatellaanpa esimerkiksi, että Manfredille olisi esittänyt samat kysymykset jonkin toisen yrityksen johtaja. Olisiko Manfred ollut velvollinen kertomaan hänelle kaiken? Ei.
Tuolla johtajalla ei olisi ollut oikeutta saada sellaista tietoa, eikä Manfredillakaan siksi olisi ollut velvollisuutta antaa sitä. Tällaisessakin tilanteessa Manfredin olisi tietysti ollut väärin valehdella.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2007081
2013:
Aikaa ei ollut hukattavaksi, mutta Rahab oli neuvokas ja toimi ripeästi.
Hän käski vakoojien piiloutua pellavanvarsien sekaan, joita oli levitetty tasakatolle kuivumaan.
Sitten hän sanoi kuninkaan sanansaattajille: ”Miehet kyllä tulivat luokseni enkä tiennyt, mistä he olivat. Ja tapahtui, että miehet menivät ulos, kun portti pimeän tullen suljettiin.
En tosiaankaan tiedä, minne miehet ovat menneet. Ajakaa nopeasti heitä takaa, sillä te saavutatte heidät.” (Joosua 2:4, 5.) Ollessaan kasvotusten kuninkaan lähettiläiden kanssa Rahab saattoi miettiä, kuulivatko he, miten kiivaasti hänen sydämensä jyskytti.
Hänen juonensa toimi! Kuninkaan miehet lähtivät kiireesti Jordanin kahlaamoja kohti (Joosua 2:7). Rahab varmasti huokaisi helpotuksesta. Yksinkertaisen suunnitelman avulla hän oli onnistunut johtamaan harhaan tappoaikeissa olevat miehet, joilla ei ollut oikeutta kuulla totuutta, ja pelastamaan syyttömät Jehovan palvelijat.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2013809
On kai ihan luonnollinen ja oikeakin ajatus, että jossain kulkee raja, missä rehellisyys muuttuu tyhmyydeksi. Jos Vartiotorni kuitenkin opettaa puhumaan totta tai epätotta tarpeen mukaan, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Tuossakin tammikuun 2016 jutussa (ja lehdessä on muitakin aihepiiriä käsitteleviä juttuja) olisi ollut suorempaa myöntää, että joskus tosielämässä tulee tilanteita, joissa ei vain voi puhua totta, eikä saivarrella valehtelun määritelmällä ja maalailla kuvaa todistajien tinkimättömästä rehellisyydestä. Ihmeteltäväksi jää, miten Vartiotornilla riittää vielä pokkaa näihin rehellisyyskampanjoihin. Samoin se, miten tiedottaja Leinonen katsoo yleisönsä olevan vailla oikeutta totuuden kuulemiseen. Saa nähdä, miten Vartiotornilla ja johtajilla pokka pitää, jos pedofiliajulkisuus räjähtää ihan kunnolla käsiin.
