Parhaat muistot

[Nukahtanut]

Tässä kun miettii omaa jt-aikaa ja nyt sen jälkeistä aikaa, niin kyllähän helposti tulee kaikki negatiivinen mieleen ensinmainitusta. Eikä sitä toki tarvi ihmetellä ollenkaan.

Mutta haluampa kysyä, mitä mieluista tai mukavaa jäi mieleen teidän jt-ajoistanne? Mikä oli parasta?


Omasta ajasta parhaita hetkiä oli varmaankin konventit. Vaikka nekin oli totuttua pakkotavaraa (niistä pois jäämistä katottii vielä enemmän kieroon, kuin peruskokouksia) ja päivät oli pitkiä, niin oli ne silti jotenkin mukavia hetkiä myös. Oon aina viihtynyt suuressakin väkijoukossa hyvin, joten varsinki noi piirikonvat oli hienoja tapahtumia näytelmineen ja pelkästään sen väkijoukon takia. Paljon frendejä mukana, uusia tuttavuuksia, rento ilmapiiri. Ja toki nuorelle miehelle myös hyvä tilaisuus tsekkailla gimmoja

Olin kerran myös jt-ystäväni houkuttelemana kesän konventin valmistelutöissä ja se oli kans mukava kokemus. Ilmapiiri ei ollut niin virallinen ja vaikka sinne tultiin töitä tekemään, niin kukaan ei kuitenkaan pakottanut mihinkään, vaan sai kokeilla vähän kaikkea. Tokihan sielläkin esiintyi sitä hölmöä oman kilven kiillotusta, jotta oltaisiin muiden silmissä parempia, mutta kokonaisuutena ihan hauskaa.

[Veli-Hopea]

Tässä kun miettii omaa jt-aikaa ja nyt sen jälkeistä aikaa, niin kyllähän helposti tulee kaikki negatiivinen mieleen ensinmainitusta. Eikä sitä toki tarvi ihmetellä ollenkaan.

Mutta haluampa kysyä, mitä mieluista tai mukavaa jäi mieleen teidän jt-ajoistanne? Mikä oli parasta?

Näitä on käyty läpi ennenkin ja hyvin moni löysi paljon hyvääkin ja hyviä asioita touhusta.

Osa taisi kokea kuitenkin niin ettei se mitään sen erikoisempaa ollut ja samat hyvät tunteet olisi saanut ehkä muissakin uskonnoissa.

Ihan mutumuistoilla mennään että saatanpa puhua höpöjä.

Konventit taisivat olla kohokohtia, snadina kun vielä kupongeilla sai karkit ja limukat, sehän oli siistiä.

Myöhemmin etuveitikka ohjasi kohokohdat sisariin ja väliajat kuluikin metsästäessä.

Ohjelmat oli pakkopullaa, suoritus mikä piti istua että taas pääsi tositoimiin Olihan ne hyvää aikaa siinä mielessä :p

Kerran pääsin/jouduin joksikin ruokailuapulaiseksi junnuna jakamaan kertsiaterimet väelle. Silloin se oli ihan kivaa, jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä mitä siistiä siinä oli.

Hyvähän se on tehtäviä jakaa kun työläinen ei maksa mitään.

[Love_is_a_lie]

Seurakuntaa jossa kasvoin kehuttiin joka taholta hyvästä ilmapiiristä. Juttelemaan jäätiin kokousten jälkeen joskus pitkiksikin ajoiksi. Muussa elämässä yksinäiseksi itsensä tunteneelle tuo oli ehkä se mukavin.
Konventeissa taas se yksinäisyys korostui, isoista massoista kun en ole koskaan pitänyt. Lisäksi usein kesäisin ei käyty "omassa" konventissa, joten tuttuja ei tahtonu löytyä.
Mutta näytelmät melkein, melkein, tasapainotti vaakakupin siltä osin.
Vähän myöhemmin se, että konventeissa uskalsin laulaa oikesti ääneen, pienessä seurakunnassa ja kaikuvassa salissa kun kuului todella helposti läpi ja se nolostutti.

[Lottopallo]

Mukavia muistoja oli tapaamiset ja retket kesäisin ei niin teokraattisten ystävien seurassa. Ohrapirtelön ja terästetyn appelsiinimehun voimalla jutut kävivät välillä niin levottomiksi, että melkein jo unohti oman ja muiden todistajuuden. Salilla sitten taas oltiin kunnolla.

Konventit olivat myös mukavia, mutta eivät ohjelmiensa vaan vallan muiden asioiden vuoksi. Oli kuitenkin onni, etten löytänyt puoliskoa jäähallista. Saattaisi olla asiat toisin mitä nyt.

[Pro et contra]

Saattaisi olla "mukava muisto" katsoa nyt jälkeenpäin mitä sitä on joskus kirjoitellut teokraattisen koulun kirjallisen kertauksen vastauksiin, sellainenkin joskus oli, no joo mutta valitettavasti noita "kysymys/vastaus -papruja ei ole yhtään säilynyt.

Konventit tuntuivat suurilta juhlilta...

[Menneisyyden vanki]

Konventtimatkat oli paras anti. Samalla matkalla yleensä käytiin sukulaisten luona jotka eivät olleet todistajia.
Konventit oli mukavia, etenkin väliajat oli se ykkösjuttu. Konventeista karkailin joskus kaupungille itsekseni tai jonkun muun kanssa.

Ohjelmat kuuli väkisin, kaiuttimet kanotoivat kaikkialle. Laulaminen oli mukavaa.

Seurakunnassamme järjestettiin todella harvoin illanviettoja mutta ne oli aina mukavia kun niissä ei ollut uskonnilsta sisältöä.

Kenttätyö oli joskus mukavaa, oli uk-paikkoja jossa käytiin kahvittelemassa ja uskonnosta ei juurikaan puhuttu. Erityisesti jouluajan kentät oli mukavia koska ihalin kauniita joulukuusia ja koristeita, ne olivat kerrassaan lumoavia.

[Verilettu]

Ehkä paras tunne oli kun kesän konventissa sunnuntaina loppurukous, tuo jonninjoutava ja usein ylipitkä jollotus vihdoin loppui ja tiesi pääsevänsä kotiin. Pakolliset tervehtimiset (tosin minua harva tervehti kasteen jälkeen), ja se perhanan kirja piti etsiä, se mikä oli julkaistu, vaikkapa tyyliin "Jehova ei vaadi sinulta liikoja, vaatii vain sen mitä sinusta irtoaa" -kirjan ihanine kysymyksineen (kirjassa Jehova sanoin Mousekselle että "johan on perkele jos et puhu" ja kysymys kuului mitä "Jehova sanoi Moosekselle?". Kotona se lensi kirjahyllyyn pölyttymään, koska noin vaikeita kysymyksiä ei jaksanut heti konvan jälkeen miettiä. Oli hengellinen ähky jo. Ja muistiinpanot. Se yksi sivu riitti kolmelle päivälle. Kuinka taloudellista.

Tietty tätäkään "iloa" ei olisi tarvinnut kokea, kun olisi tajunnut olla hairahtumatta koko amerikkalaiseen rahankeräyslahkoon.

[artoodetoo]

Tämän ketjun innoittamana tuli huvikseen kuunneltua vanhoja esitelmiä vuosilta 2011-2012, mitä koneelta löytyy. Olisiko jollain kiinnostusta kuunnella jos pistäisin jonnekin nettiin nämä?

[YksinäinenSusi]

paras muistoni liittyy siihen aikaan kun minulle pidettiin raamatuntutkistelua, jotenkin tykkäsin siitä rakkauspommituksesta ja olin sille altis ja tulin höynäytetyksi,

kasteella käynnin jälkeen kaikki muuttui, ei ollut enää rakkauspommitusta ja näennäinen intoni tyssäsi ja tuli seinä vastaan kaikessa teokr. toiminnassa mihin yritin alkaa, (add-häiriöiselle tulee seinä vastaan aivan kaikessa, mitä yrittää ja kaikki jää kesken)

tavallaan annetaan kiinnostuneelle väärä kuva, ja jehova kuulemma auttaa sitten kaikessa, jopa työpaikan hankkimisessa kun vain menet kasteelle,

kasteen jälkeen työpaikan hankkimisen ulkoistaminen jehovalle ei sitten ollutkaan sopivaa, eikä muutenkaan olisi sopivaa pyytää jehovalta mitään noinkin itsekästä,

kiinnostuneille siis asiat esitetään siten että näyttäisi kannattavalta mennä kasteelle,

kasteella käyneiden täytyy huomata joutuneensa petetyiksi,

siinä rupee hitutus käyrä kohoamaan

[Markku Meilo]

Mutta haluampa kysyä, mitä mieluista tai mukavaa jäi mieleen teidän jt-ajoistanne?

Kun mietin näin jälkikäteen, niin tämän päivän "mieluisa- ja mukavuusmittarilla" tarkasteltuna ei jäänyt kyllä mitään mieluista ja/tai mukavaa mieleen. Syykin on selvä, opetuksen epärehellisyys, ehdolliset ystävyyssuhteet, tekopyhyys, riittämättömyydellä motivoitu suorituskeskeisyys...luetteloa riittäisi. Toki hauskaakin oli, mutta siitä maksettu hinta mitätöi hauskuusarvon kun mennyttä muistelee näillä vuosilla. Hauskuus oli myös osin teennäistä sekä pakoa sääntöviidakosta, jolloin hauskanpidon päätteksi tuli morkkis tai kerran jopa puhuttelu.

Kun tuota puhuttelua muistelen, niin se on jälkikäteen ajateltuna hauskempi kuin ko. illanvietto (terveiset vaan Koivikkotien porukalle). No jostain oli asia vuotanut ja ^^^^^ otti mut puhutteluun ja kyseli tavalliset "kukamitähäh" ja vastasin rehellisesti ketä oli läsnä ja paljonko kossua oli. No siihen ^^^^^ totesi, etteihän siitä määrästä riittänyt edes kaikille. Tossa mieleenjääneistä se suunnilleen hauskin muisto jt-ajalta on. Asiassa oli sekin surkuhupaisa piirre, että mä pidin ^^^^^^ reiluna ja helppona tyyppinä, mutta noin kaksi vuosikymmentä myöhemmin (paluuajatusta kirkkaana elätelleenä) olin ^^^^^^^^^^^^ keikalla ja päätin soittaa ^^^^^^^^^^^^^^^^ silloin asuneelle ^^^^^^ pojalle, joka kertoi ettei faijan kanssa voinut tulla toimeen ja siksi muutti Ruåtsiin.

Mikä oli parasta?

Monotuksen jälkeen haikailin takaisin ja parasta oli kun lopulta opin totuuden nk. totuudesta. Mikään jt-aikainen ei yllä lähellekään sitä vapautumisen tunnetta, joka sisälsi säännöllisten uskontoon liittyneiden painajaisten päättymisen siihen paikkaan.

[Lothar II]

tykkäsin siitä rakkauspommituksesta ja olin sille altis ja tulin höynäytetyksi,

No, kukapa ei olisi tykännyt, olihan se mukavaa olla hetken aikaa tärkeä henkilö, jopa merkittävä.

Monotuksen jälkeen haikailin takaisin

Onnekseni olen säästynyt tuolta taudilta.

[Markku Meilo]

Monotuksen jälkeen haikailin takaisin

Onnekseni olen säästynyt tuolta taudilta.

Jep, monissa suhteissa takaisinpaluuhaaveiluaika tärväsi enemmän kuin jehovantodistajuus, koska silloin oli vaimo ja pari lasta, jotka saivat osansa tuosta kipuilusta.

[Polyester]

tykkäsin siitä rakkauspommituksesta ja olin sille altis ja tulin höynäytetyksi,

No, kukapa ei olisi tykännyt, olihan se mukavaa olla hetken aikaa tärkeä henkilö, jopa merkittävä.

Ja nuorten sinkkunaisten suosiossa

[nabander]

Niitä on useita, mitä nyt äkkiä mieleen tulee ei missään erityisessä järjestyksessä, löysin sieltä ihanaisen vaimon itselleni, sitten mansikkakakut ja mokkapalat ehdottomasti, sekä konventtipaikkana toimineen Mäkelänrinteen koulun eskimojäätelöautomaatti jäi elävästi mieleen.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[Lothar II]

Monotuksen jälkeen haikailin takaisin

Onnekseni olen säästynyt tuolta taudilta.

Jep, monissa suhteissa takaisinpaluuhaaveiluaika tärväsi enemmän kuin jehovantodistajuus, koska silloin oli vaimo ja pari lasta, jotka saivat osansa tuosta kipuilusta.

Minulta tärveltyi aivan liian monta vuotta lahkosta irtautumiseen, kun tein sen piiitkän kaavan kautta. Ei ollut todellakaan mukavaa aikaa. Aikaan sisältyi myös työttömyysjaksoja, kun Iippo et kumppanit teurasti elinkelpoisen työnantajan.

Konventtien loppulaulut olivat parasta antia, mansikkaleivokset myös. Niitähän tehtiin talkoilla, kostutettiin konjakilla.