Mitä kauemmin olin Lindan kanssa samalla luokalla, sitä enemmän hänestä pidin. Hän auttoi minua mielellään, leikki kanssani välitunneilla ja oli aina Se Reilu ryhmän henki.
--
11-vuotias tyttö puhui Raamatusta ja muista uskontoon liittyvistä asioista kuin aikuinen, ei kuten koulutyttö. Toisaalta hän kertoi myös kivoista konventeista, jolloin Jehovan todistajat juhlivat isolla porukalla ja söivät kaikenlaisia herkkuja.
--
Ajattelin, ja ajattelen yhä, Lindaa erittäin usein: Missä hän asuu, mitä hänelle kuuluu, onko hän yhä Jehovan todistaja...
--
Osin siitä syystä aloin etsiä tietoa Jehovan todistajista, kun sain kotiini kiinteän laajakaistan 2000-luvun alussa. Lukemani järkytti ja kauhistutti monin tavoin.
Tässä näkyy netin voima. Koulukaverit, naapurit tai työkaverit voivat "antaa todistusta" käytöksellään ja puheillaan ja onnistua jättämään erittäinkin positiivisen kuvan uskonnostaan. Se ei kuitenkaan enää auta vanhaan malliin, kun ihmiset ovat yhä tottuneempia katsomaan netistä kaikki asiat. Ehkä tässä tapauksessa potentiaalinen käännynnäinen ei ollut kyseessä, mutta jos olisi ollut, varmasti olisi tuon jälkeen miettinyt kaksi kertaa.