sydämestäni kiitos myös ihmiselle joka vinkkasi keskusteluista minulle
ja joo, kyllä mä tunnen myös surua siitä että moni on kokenut tarpeelliseksi puhua asioista siellä, kun täällä ei selvästikään ole voinut keskustelua jatkaa... tunnen surua myös siitä ettei esim. tony (sanon tonyn joka ilmeisesti ainakin on sinne osallistunut, yhtä hyvin se olisi voinut olla joku muukin joka siitä on ollut tietoinen) vinkannut sivusta mulle että "hei, tuolla puhutaan susta - haluat ehkä osallistua"... Mä olisin toiminut niin. En ihan saa kiinni miksi joku ei toimi niin?
Muutoinkin tuo kiinnijäämisen pelko, paljastumisen pelko, nöyrtymisen ja oman totuutenne puhumisen pelko tuntuu olevan hirmu iso ja se saa surulliseksi. Itse pelkään paljon ihmisiä ja omaa epätäydellisyyttäni - niin paljon että hyvin vähän enää uskallan puhua ilman että välissä on kone. Silti pelkään salailua paljon enemmän - elämä ei ole sitä varten että täytyy päivittäin ylläpitää erilaisia kulisseja sinne ja tänne. Ei ihmisen kuulu mun mielestäni muistaa sellaisia.
Oletteko te IHAN SYDÄMENNE POHJASTA OIKEASTI sitä mieltä että teillä on nyt suurempi vapaus kuin todistajana? Jos näin on, niin ihan hiton iso vankila se todistajuus on kyllä silloin ollut... ja sille on tehtävä jotain, jottei yksikään enää kärsisi kuten moni täällä tuntuu kärsineen... muutoksen vaan täytyisi lähteä liikkeelle nuorista ja lapsista... mietin vielä miten tää ois mahdollista...