Sosialismi pelastaa maapallon.

[ryhdistäytynyt]

Otsikko on raflaava, mutta siinä piilee totuuden siemen.

Tulevaisuuden yksi suurinpia ongelma on se, että kehitysmaiden köyhät massat pyrkivät länsimaihin, koska elinolosuhteet kotimaassa ovat käyneet kestämättömiksi. Tilanne voi johtaa siihen, ettei länsimaiden sosiaalihuolto, koulutus, asuntomarkkinat, terveydenhuolta jne. kestä tulokkaiden määrää ja järjestelmät romahtavat ennen niin vauraissa länsimaissa.

Miten tähän on tultu?

1990-luvulla alkoi markkinaehtoinen lähestymistapa, joka pakoitti kehitysmaat sopeutumaan markkinatalouden uusimpaan ideaan uusliberalismiin. Kiristysruuvia väänsi Maailmanpankki, Imf, OECD ja muut uusliberalismin pyövelit.
Tästä johtuen [osassa] kehitysmaissa tehtiin lakeja, joilla sallittiin vain siemenet Montesatolta, jotka piti joka vuosi ostaa uudestaa. Vesilaitoksia yksityistettiin uusliberalismin henkeen. Valtioiden tuki peruselintarvikkeille monessa maassa kiellettiin, tietenkin uusliberalistisen ajattelun vastaisina. Kehitysmaissa valtion omaisuus yksityistettiin lainojen ehtona ja sosiaaliturvaa ja julkista terveydenhuoltoa ei kehitetty, vaan ne jätettiin kylmästi markkinoiden hoidettavaksi, jne.
Köyhät massat jätettiin heitteille, ilman mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. uusliberalismin henkeen valtiot vetätyivät vastuusta.

Nyt nämä unohdetut massat tähyävät länteen. Sadat miljoonat lähtisivät heti korruptoutuneista ja täysin elinkelvottomista olosuhteista liikkelle, kun se on mahdollista. 30-vuotinen uusliberalistinen kokeilu on tuottanut sellaisen määrän ongelmia, että ne uhkaavat hyvinvointia myös vauraassa lännessa. Halvoille lenkkitossuille uhkaa tulla hintaa, kun uusliberalismin ja globalisaation hylkäävät massat uhkaavat tulla rajoillemme.

Voidaanko asia ratkaista. Kyllä voidaan.

Jonkin sortin sosialismi on ratkaisu. Kehitysmaille on YK:n puitteissa annettava massiivinen tulonsiirto, jolla valtiot kehitysmaissa laittavat perusasiat kuntoon. Koulutus, ympäristö, terveydenhuolto, työllisyys, turvallisuus, vesi ja ruoka on saatava kuntoon, jotta köyhät massat eivät vyöry länteen. Massat vyöryy, jos heillä ei ole mitään menetettävää. Massat pysyvät siellä, jos siellä on pienikin syy miksi jäädä.

Uusliberalismi ja globalisaatio on epäonnistunut kokeilu. On palattava jonkinlaiseen sosialismin ja kapitalismin yhdistävään John Maynard Keynesin ajatteluun.
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes

Jos näin ei tehdä, niin tulevaisuus on täynnä sitä, että jatkuvasti huojumme kriisistä kriisiin. Maapalloa on johdettava keskitetysti, jonkinlaisen suunnitelman puiteissa. 30-vuotta markkinaehtoista kokeilua on nyt nähty, se ei vain toimi ja ongelmat alkavat tulla silmillemme.

[Polyester]

1990-luvulla alkoi markkinaehtoinen lähestymistapa, joka pakoitti kehitysmaat sopeutumaan markkinatalouden uusimpaan ideaan uusliberalismiin. Kiristysruuvia väänsi Maailmanpankki, Imf, OECD ja muut uusliberalismin pyövelit.

Kommunismin suurimpia hyötyjiä eivät olleet suinkaan itäblokin duunarit vaan länsimaiden duunarit. Kun Neuvostoliiton voimissaan ollessa porvari pelkäsi vallankumousta, hänellä oli valmiutta tinkiä tuotosta yhteisen hyvän nimissä. Itäblokin romahtamisen jälkeen kapitalismi sai uudenlaisen, kovemman sävyn. Tässäkin on tosin jonkinlaista heiluriliikettä tapahtunut ja viimeistään vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen markkinoiden kaikkivoipaisuuden nimiin vannominen on vähentynyt. Ajatus "yövartijavaltiosta" ei saa kovin laajaa kannatusta ja markkinaliberaalitkin myöntävät, että valtiota tarvitaan jos ei muuhun niin siihen, että kansalaisten säästöt turvataan, kun pankkirit vivuttavat johdannaisillaan pankin nurin ja koko systeemi meinaa dominoefektin myötä kaatua.

En silti näe, että uusliberalismi tai globalisaatio olisivat jotenkin erityisiä syitä kehitysmaiden ahdinkoon tai että kehitysmaiden tilanne olisi selvästi huonontunut 1990-luvulta lähtien. Kolonialismi ja banaanivaltiot ovat huomattavasti uusliberalismia vanhempia keksintöjä, lisäksi tekniikan kehitys hyödyttää myös kehitysmaiden asukkaita ja länsimaiden köyhiä.

Jos näin ei tehdä, niin tulevaisuus on täynnä sitä, että jatkuvasti huojumme kriisistä kriisiin. Maapalloa on johdettava keskitetysti, jonkinlaisen suunnitelman puiteissa. 30-vuotta markkinaehtoista kokeilua on nyt nähty, se ei vain toimi ja ongelmat alkavat tulla silmillemme.

Ihmislajilla on voimakas taipumus "me vastaan nuo" -ajatteluun ja tällä hetkellä sitä toteutetaan laajimmassa mitassa valtioiden välillä, kun itsenäiset valtiot käyvät jonkinlaista vapaaottelua keskenään ilman yhteisesti sovittuja tai ainakaan kunnolla toimivia pelisääntöjä. Ihmiskunnan aito yhdistyminen yhteisen asian taakse vaatisi kai, että pitäisi löytää "nuo" jostain ulkoavaruudesta, tai yhdistää voimat ennennäkemättömän, kaikkia uhkaavan katastrofin edessä.

[ryhdistäytynyt]

En silti näe, että uusliberalismi tai globalisaatio olisivat jotenkin erityisiä syitä kehitysmaiden ahdinkoon tai että kehitysmaiden tilanne olisi selvästi huonontunut 1990-luvulta lähtien. Kolonialismi ja banaanivaltiot ovat huomattavasti uusliberalismia vanhempia keksintöjä, lisäksi tekniikan kehitys hyödyttää myös kehitysmaiden asukkaita ja länsimaiden köyhiä.

Eilen perehdyin oikein tosissani kehitysmaiden tilanteeseen. Maailmanlaajuisesti kehitys on ollutkin hyvää ja vaikka esimerkkinä voisi mainita, että äärinmäinen köyhyys on puolittunut.

Sitten mietin, että jos näin olisi niin miksi olen lukenut kurjuudesta, joka ajaa ihimiä liikkeelle ja meitä uhkaillaan satojen miljoonien ilmastopakolaisuudella? Ennenkaikkea, miksi Länsi-Afrikan väestö on lähtökuopissa kohti Eurooppaa. Jotain on pielessä.

Syvennyin lisää.

Kyllä Euroopan eteläpuolella, erityisesti Pohjois ja Länsi-Afrikassa Globalisaatio on tehnyt karmeaa jälkeä. Länsi-Afrikan valtiot ovat luovuttaneet rantansa kalastussopimuksilla kiinalaisille ja eurooppalaisille kalastusfirmoille, jotka ovat ryöstökalastaneet rannat tyhjiksi kaloista. Paikallisilta on elanto loppunut, joka on pakoittanut ihmisiä muuttoliikkeeseen kohti Eurooppaa.
Etelä-Afrikan vallanvaihdossa Maailmanpankki ja IMF kiristivät uudelta hallinnolta nimet uusliberalistiseen talouspolitiikkaan lainojen ehtona, josta johtuen mustan väestön elinolosuhteet ei ole juurikaan parantunut valkoisen ylivallan ajoilta. Mosambik, Zampia, Malawi täysin IMF:n ja Maailmanpakin kiristysruuvin alla.

Kolonialismi on tavallaan jatkunut uudella nimellä Uusliberalismi. Valtiot ovat muodollisesti itsenäisiä, mutta täysin lainanantajien kiristysruuvin alla ja noudattavat pakosta talouspolitiikkaa, jossa määräysvalta on länsimaisilla pankeilla ja yrityksillä.

Vesihuollon yksityistämisestä hyvä juttu:
http://maailmantalous.net/fi/artikkeli/ ... seurauksia
"Maailmanpankin suosittelema yksityistämismuoto on sellainen, jossa yksityinen puoli rakentaa tarvittavan infrastruktuurin, vastaa toiminnasta sopimuksessa määrätyn ajan, ja siirtää pitkän sopimuskauden jälkeen palvelun julkiselle puolelle. Tällaisille järjestelyille on tyypillistä, että voitot lankeavat yksityiselle ja riskit julkiselle osapuolelle. Vesipalvelut eivät kohene, mutta hinnat nousevat varmasti.
Vesi- ja sanitaatiohuollon yksityistäminen on nostattanut ankaraa vastustusta maailmanlaajuisesti. Boliviassa vuonna 2000 mellakat johtivat jopa kuolemaan. Malesiassa elokuussa 2007 viiden uskontokunnan johtajat kokoontuivat korostaakseen yhdessä veden pyhää luonnetta elämän lähteenä ja ihmisoikeutena. Poliisi esti kokoontumisen, jonka tulkittiin haittaavan veden yksityistämishankkeita."

Chilessä on menty jopa niin pitkälle, että talonpojat eivät omista maa-alueidensa vesivaroja:

"Vuoden 1980 perustuslaki julisti veden yksityisomaisuudeksi, ja vesilain mukaan valtio saa luovuttaa vesivarat yritysten käyttöön maksutta ja määräämättömäksi ajaksi.

Ainutlaatuinen ratkaisu
Pelisäännöt sanelee vapaa markkinatalous: vesioikeuksia voi vapaasti myydä, ostaa ja liisata ilman velvoitteita huolehtia esimerkiksi asukkaiden juomaveden tarpeista.

"Chile on yksityistänyt vesivarat ja vesihuollon ainoana maana maailmassa", sanoo Veden, maan ja ympäristön puolustusliikkeen pääsihteeri agronomi Rodrigo Mundaca.

Koska Chilen laki erottaa veden ja maan omistuksen toisistaan, maanomistajilta puuttuu vettä ja päinvastoin, Mundaca selittää."
http://maailma.net/artikkelit/yksityist ... a_chilessa

Lukemani vain vahvisti käsitystä siitä, että Uusliberalismista ja Globalisaatiosta on päästävä eroon.