Kahvitukset

[Marjolie]

Meidän seurakunnassa oli tapana kahvittaa toisesta seurakunnasta tullut puheen pitäjä. Olisi mielenkiintosta tietää mistä tällainen tapa on lähtenyt.

Nurinaa joskus sisarten keskuudessa aiheutti se, kun joku sisarista teki täytekakkuja kahvitukseen Sunnuntain kokouksen jälkeen.

[pikku myy]

Meilläpäin on tapana että puheenjohtaja tarjoaa ruuat puhujalle/mahd.perheelle.
Joskus joku muukin sen"kunnian"voi ottaa - jos on tuttu tms.
Tämä tapahtuu siis ystävien kotona.

Harvemmin järjestetään salille vain kaffet paitsi jos puhujalla on kovin kiire lähteä kotimatkalle.
Kai tämä on sitä kuuluisaa vieraanvaraisuuden osoittamista.

Kierrosviikoilla asiasta suorastaan kilvoitellaan kuka saa tarjota Kv:lle ja rouvalle aterian,
Lista loistaa ilmoitustaululla ..
Ei mitään henkiköpalvontaa

[020596]

Meillä puheenjohtajan rouva syöttää puhujan

[pikku myy]

Heh,näinpä käytännössä.
Tottahan toki (useimmiten) se rouva vastaa tarjoiluista

[Marjolie]

Kierrosviikoilla asiasta suorastaan kilvoitellaan kuka saa tarjota Kv:lle ja rouvalle aterian,
Lista loistaa ilmoitustaululla ..
Ei mitään henkiköpalvontaa

Sama juttu oli täällä päin. Samat rouvat joka vuosi muonitti kierrosvalvojan. Kilpailun henkeä näytti olevan myös siinä, kenen luona pidetään palveluskokous, Ei pahemmin annettu muille sisarille mahdollisuuksia siihen.
Joskus tuntui siltä, että olivat jo ennen kierrosviikon alkua sopineet etukäteen tuttujen sisarten kanssa kuka tekee mitäkin.

[Marjolie]

Muistan kun kerran oli oman seurakunnan vanhin pitämässä puhetta, niin hänelle oli vaan jätetty pullapussi kirjaston pöydälle

[Nukahtanut]

Joo tuo KV-muonitus kyllä sai aikaan melko huvittaviakin piirteitä välillä... Kaikki kilpaa kiillottamassa kilpeään ja kyynärtaktiikalla suurinpiirtein nimeä ilmotustaulun lappuseen.

[Vieras]

Kyllä se oli täyttä helvettiä kun pienessä srk osui meidänkin perheelle noin kuuden viikon välein puhujan ruuan tarjoaminen. Kiva soitella torstai iltana ventovieraalle puhujalle että montako henkeä on sunnuntaina tulossa ja mitähän allergioita tällä kertaa. Siinä se viikonloppu menikin kun ensin kannoit kaupasta sapuskat, siivosit ja kokkasit kun samana päivänä vielä piti istua 2h kokouksessa. Sitten kun puhujan sait vihdoin lähtemään niin vielä viimeisillä voimilla olisi pitänyt kentälle lähteä.

[Veli-Hopea]

Viimesenpäälle sitten perseennuolentaa tämä ruokkiminen ja näyttää siltä että senkin joutuu joskus tekemään vähän niinkun "pakosta" , vaikka oikeesti ei tekisi mieli uhrata aikaa ,rahaa tai voimia moiseen lainkaan.

KV sitten katraineen maha kukkuralla juoksee paikasta toiseen naatiskelemassa kun palvelusväki touhuaa.

Olenpas onnellinen kun ei ole tarvinnut omana jt aikana käymään läpi tällaista paskaa ollenkaan, oltiinhan me nääs ihan liian huono perhe kierrosvalvojalle... onneksi.

[Vieras]

Eihän tämä etu ollut ollenkaan vapaaehtoista vaan kuului jokaiselle vanhimman perheelle vuorollaan puheenjohtajalistan mukaan. Meidän perheeltä ei ainakaan koskaan kysytty että haluatteko järjestää vaan sehän tuli listan mukaan ja pakko oli vuorollaan järjestää. Onneksi sain mieheni jättämään vanhimman tehtävät kun en enää jaksanut ja siinäpä samalla erottiin koko sakista

[Pro et contra]

Miksi ihmeessä olette menneet sitten hösöttään; "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet..." sanoi kerran Suurin kierrosvalvoja.

[Veli-Hopea]

Miksi ihmeessä olette menneet sitten hösöttään; "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet..." sanoi kerran Suurin kierrosvalvoja.

Niin Marttaahan vitutti kun sisko ei ollut jeesaamassa ja suurin kierrosvalvoja vastasi :

" Turpa kiinni ja hoida hommas."

Niinpä se hösöttäminen siinä jatkui

[Vieras]

Porukka vähenee ja srk pienenee ja vanhimmista on huutava pula. Lisäksi suuri osa vanhimmista on niin ikääntyneitä etteivät pysty hoitamaan tehtäviään eikä ole niitä avustavia palvelijoitakaan niin homma kaatuu niiden nuorempien vanhimpien perheiden niskaan joilla taas on lapsia ja ovat vielä ehkä molemmat työelämässä..
Tässä on se ongelma mihin ei ole järjestöllä ratkaisua, vaikkei tämä ehkä alkuperäiseen aiheeseen suoranaisesti kuulu mutta jos kiinnostaa omakohtainen kokemus ex vanhimman vaimolta.

[Nukahtanut]

Muistan omasta lapsuuden srk ( 5 vanhinta), kuinka meillä lopetettiin puheenjohtajalle osuva kahvittelu yhteisellä päätöksellä, kun kukaan ei jaksanut kerran kuussa olla jotain kahvittamassa/ruokkimassa.
Alkuunhan varmaan jotkut ruokaan tottuneet essumiehet saatto olla kummissaan, mutta eipä muistaakseni isompia soraääniä tainnut kuulua.

Siinä mielessä ton ymmärtää, jos puhuja tulee jostain 100km päästä sunnuntaina aamupuuron voimalla omakustanteisesti puhumaan ja hänelle halutaan ruoka tarjota kiitokseksi, mutta olihan se myös omanlainen turhuus monesti...

[Veli-Hopea]

jos puhuja tulee jostain 100km päästä sunnuntaina aamupuuron voimalla omakustanteisesti

Onko tosiaan omakustainen juttu, vai kilahtaako kassasta kilometrifyffet?