Uskonto ja mielenterveys - vastaa kyselyyn

[SuurinBabylon]

Usein arvuutellaan, aiheuttaako jehovantodistajuus mielenterveysongelmia tai tekevätkö entiset jehovantodistajat enemmän itsemurhia muuhun väestöön nähden.

Asiaa on kuitenkin käsittääkseni selvitetty vain laadullisin menetelmin, joissa on ollut hyvin suppea otanta. Koska mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä on saatavilla tarkkaa, maa- ja jopa aluekohtaista tietoa, ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja selvittää ovatko entiset todistajat muita hullumpia.

Viimeksi selvitin entisten todistajien poliittisia näkemyksiä samanlaisella kyselyllä, mutta en kyennyt löytämään mitään yhteyttä jehovantodistaja -taustan ja poliittisen kannan väliltä.

Katsotaan mitä tällä kertaa paljastuu, vai paljastuuko mitään. Taustakysymyksiä on hieman enemmän, jotta iän, sukupuolen ja koulutuksen vaikutus voidaan sulkea pois.

Kyselyyn vastaaminen vie noin 5 minuuttia. Vastausaikaa on 19.8 asti, jonka jälkeen julkistan tulokset.
Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Kerätty tieto poistetaan kun tulokset ovat selvillä.

Kyselyyn voivat vastata kaikki entiset jehovantodistajat, olipa heillä ollut omakohtaisia mielenterveyden ongelmia tai ei.

Vastaa kyselyyn

[YksinäinenSusi]

Outoa että ainoan tosi Jumalan Jehovan järjestössä on ollut ja on edelleen itsemurhatapauksia.

Minua ihmetyttää suuresti miten voi olla mahdollista? Miten tällainen ilmiö voi esiintyä edes sitä ensimmäistä kertaa Kaikkivaltiaan järjestössä?

Johtuuko se siitä että Jehova ei välitä näistä lampaista? Vai johtuuko se siitä että Jehovaa ei ole?

Mielestäni nuo kaksi viimeistä kysymystä ovat asian ytimessä.

Itse en rehellisesti puhuen jt-aikoinani kokenut että Jehova olisi selkeästi ollut olemassa. Kun rukoilin häntä ja yritin uskoa, niin se tuntui tyhjältä. Ei tuntunut mitään yhteyttä. "Se johtuu minusta kun olen niin huono", oli tuttu ajatus.

Ja muutenkin jehovantodistajien tapa ylinöyrästi vaikertaa rukouksensa, jopa ruokarukouksensa, kuin pelon vallassa. Sitä ei käsitä. Miksi pelätä ja vaikertaa, kun puhuu Jumalalle? Onko se Jehova niin ahdistavan ja masentavan pelottava.

Jokainen vanhaa testamenttia lukenut voi huomata, että Jehovaa kannattaa pelätä ja edessään vaikertaa pelokkaan ahdistuneesti rukouksensa ja vielä tappaa itsensäkin lopuksi.

[Mag Mell]

ovatko entiset todistajat muita hullumpia.

Tämähän ei sitten välttämättä korreloi suoraan virallisten diagnoosien määrän kanssa.
Ainakaan itse en olisi mitenkään osannut lahkovuosina pitää psykologista ja/tai psykosomaattista oireilua siinä määrin omituisena, ettäkö olisin ymmärtänyt hakeutua lääkärin vastaanotolle. Ja mitäpä siellä olisi sanonutkaan, kun ei voinut sanoa että "no kun uskonto ahdistaa"? Kun virallisen totuuden mukaan ei ahdistanut, piste.

[Tony]

Tässä on myös se mahdollisuus, että kyselyyn vastaavat voittopuolisesti ne, joilla on kokemusta mielenterveydellisistä haasteista. Olisi siksi toivottavaa, että kyselyyn vastaisivat kaikki - mielenterveydellisistä taustoista huolimatta.

[Shamaani]

Vastaan mielelläni kyselyyn koska itselläni on omaa kokemusta aiheesta.

Sen oheen pitää tähänkin vielä laittaa että sain ihan virallisen diagnoosin lääkäriltä vuosia sitten kun olin terapiassa ja kerran ihan sairaalahoidossa pahimmassa vaiheessa. Tarkoituksella toimettomaksi jäädessäni vuosia diagnoosin ja jatkuvan ahdistuksen ja masentelun yms. muun oireilun jälkeen huomasin että oloni parani huomattavasti. Lopulta huomasin että voin elää elämää myös ilman annettua lääkitystä koska enää ei masenna ja nykyään paljon harvemmin edes ahdistaa todistaja-asiat kuin aikaisemmin. Itse laitan suuren osan ongelmista uskonnon piikkiin. En kaikkea, koska se ei ole totta mutta suuri osa kuitenkin on. Hiljattain psykologi, eri kuin diagnoosin antanut lääkäri siis, kirjoitti viralliseen paperiin myös että uskonnolliset kokemukset minulla vastaavat traumaattista kokemusta. Eli asiat eivät ole selvästi kokonaan poistuneet, mutta pelkkä masennuksen ja ahdistuneisuuden loppuminen niin että lääkitystä ei tarvitse ihan vain sillä että jää toimettomaksi ja ottaa asioista selvää siihen pisteeseen että voi sanoa suoraan ettei enää ole todistaja kertoo jo jotain seuran tavoista toimia...

[Veli Innokas]

Heippa!

Minullakin on kokemusta mielenterveys ongelmista.Olen työssä käyvä ja päällisin puolin normaali mies.Silti olen nuoruudesta lähtien aina kärsinyt jonkinlaisesta masennuksesta ja itsetunto ongelmista. Jehovan todistaja uskontoon liityin äitini takia jo alakoulu ikäisenä ja niin kauan kuin muistan olen aina pelännyt demoneita enkä edelleenkään voi nukkua yksin pimeässä.Aina pitää olla valot päällä.Kun jouduin naimisiin muutama vuosi sitten, olen pystynyt nukkumaan pimeässä mutta kun vaimo on sukulaisten luona käymässä, valot joutuu pitämään päällä.On aika kummallista kun aika mies pelkää kummituksia

Jouduin viikoksi psykiatriseen hoitoon kun olin jo päälle 30. Sen jälkeen minulle tarjottiin terapiaa, jossa en oikein osannut kertoa mitään konkreettista. Minulle oli jo siihen mennessä määrätty vaikka mitä lääkkeitä (jopa skitsofreenikoille tarkoitettuja vaikka en ole jakomielitautinen ollut koskaan).

Lääkkeiden lisäksi otin ahdistuneisuuteen tietenkin alkoholia.Elin jonkun aikaa lääkkeiden ja alkoholin voimalla ja samalla yritin olla seurakunnassa esimerkillinen veli.Se oli aika vaikeata.Kun olin pitänyt seurakunnassa jonkin puheen, mieli teki käydä kaupan kautta ja ostaa kaljaa.En osannut käsitellä negatiivisia enkä positiivisiakaan tunteita selvinpäin.

Harmittaa näin jälkeenpäin kun en terapiassa tuonut esiin omaa jehovan todistajuuttani kaikkine piirteineen

"Kyselyyn voivat vastata kaikki entiset jehovantodistajat, olipa heillä ollut omakohtaisia mielenterveyden ongelmia tai ei."

No joo ,en ole eronnut enkä erotettu.Olen toimeton enkä näin ollen voi vastata tuohon kyselyyn.

[YksinäinenSusi]

Harmittaa näin jälkeenpäin kun en terapiassa tuonut esiin omaa jehovan todistajuuttani kaikkine piirteineen

Sekin on kiinnostava seikka että miksi terapiaan hankkiutunut jehovantodistaja ei paljasta terapeutille olevansa jehovantodistaja. Sitä on hyvä pohtia hieman tarkemminkin, että miksi?

[Shamaani]

Harmittaa näin jälkeenpäin kun en terapiassa tuonut esiin omaa jehovan todistajuuttani kaikkine piirteineen

Sekin on kiinnostava seikka että miksi terapiaan hankkiutunut jehovantodistaja ei paljasta terapeutille olevansa jehovantodistaja. Sitä on hyvä pohtia hieman tarkemminkin, että miksi?

Itse kyllä kerroin ja puhuinkin asioista. Tosin en tiedä miltä ne silloin kuulosti kun olin vähän siinä todistajista lähdön alkuvaiheessa että saattoi olla vielä aika paljon sitä perus todistajajuttua.

Tosin semmoisen olen huomannut että häpeä oli suuri tekijä jos en kertonut että olen todistaja tai myöhemmin että olen ollut todistaja. Pelko muilta tulevasta tuomitsemisesta kait siinä oli se syy.

Jollakin voisi olla hyvä hypoteesi valmiina, ehkä?

[Veli Innokas]

Sekin on kiinnostava seikka että miksi terapiaan hankkiutunut jehovantodistaja ei paljasta terapeutille olevansa jehovantodistaja. Sitä on hyvä pohtia hieman tarkemminkin, että miksi?

Ajattelin silloin että jehovantodistajuus ei ole kovin kiinnostava puheenaihe eikä ongelmien todellinen syy. Ei vain tullut asia puheeksi missään vaiheessa. Kiinnostavaa kyllä eräs edesmennyt sisar kun kuuli terapia käynneistäni, sanoi että kannattaisi mainita että olen todistaja koska todistajana oleminen aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja painetta! Viisas nainen.

Pari vuotta sitten jättäydyin pois oravanpyörästä ja nyt ei ole enää mitään ongelmaa puhua terapeutille Jt-taustasta.Tosin ei ole enää tarvettakaan jutella psykologille tai käyttää mömmöjä kun tuo ylimääräinen uskonnollisen harrastustoiminnan aiheuttama stressi ja paine on poissa.

[Veli-Hopea]

Tosin ei ole enää tarvettakaan jutella psykologille tai käyttää mömmöjä kun tuo ylimääräinen uskonnollisen harrastustoiminnan aiheuttama stressi ja paine on poissa.

Kyllä tässä tuntee itsensä paljon terveemmäksi, hyvinvoivaksi ja vahvaksi kun on päässyt tuosta touhusta. Ei tässä ole oikeen mitään hätää, ikinä en ole voinut näin hyvin niin mikäpä siinä.

"Maailman onnellisimmasta"kansasta vielä onnellisemmaksi, ei huono.

[Markku Meilo]

Ajattelin silloin että jehovantodistajuus ei ole kovin kiinnostava puheenaihe eikä ongelmien todellinen syy.

Todistajilla pakkaa olemaan vähintään alitajuntaisena peikkona olettamansa Jehova-kiiltokuvan oletettu positiivinen maine, jota ei tulisi saattaa vastaamaan todellisuutta. Erään tänne rekisteröityneen sisko oli pitkään hoidossa ja paraneminen alkoi vasta kun potilas kertoi jt-taustansa.