Apokryfinen tekopyhyys

[Johanneksen poika]

Kuva: JW.ORG

Juttu päättyy näihin sanoihin:

"Minusta on mielenkiintoista, että jatkuvasti vähenevästä sivumäärästä huolimatta Vartiotorni käyttää kokonaisen sivun sen selittämiseen, miksi Paavali kuvataan kaljuksi. Onko tämä nyt vakava huolenaihe? Ihan oikeasti?

He julistavat Harmagedonin tulevan ihan pian. Onko loogista käyttää nyt aikaa tällaiseen merkityksettömään aiheeseen ja vedota näihin "epäraamatullisiin" lähteisiin, joita he ovat paheksuneet jo yli 100 vuoden ajan?

Mitä kirjoitusosastolla oikein tapahtuu?"

Lue lisää täältä.

[YksinäinenSusi]

Mitä kirjoitusosastolla oikein tapahtuu?

Onkohan siellä kirjoitusosastolla vähennetty väkeä? Kun jos väkeä vähennetään niin tulee kova kiire niille jäljelle jääneille kirjoituksien tekijöille. Se johtaa epätoivoisiin ratkaisuihin siinä mitä kirjoitetaan kun kuitenkin pitää saada jotain aineistoa tietty määrä tehtyä.

Niinpä kun ei muuta kauheassa kiireessä keksitty niin otettiin Paavalin kaljuus sitten aiheeksi.

Parempi aihe olisi ollut että oliko Jeesuksella pitkä tukka ja pitkä parta vai ei.

[Tony]

Jos kerran Paavalin ulkoisesta olemuksesta on viitteitä, ja Vartiotorni yli sata vuotta sitten on niitä siteerannut, niin miksi Paavalia ei ole koskaan ikinä kuvattu Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa millään muilla mainituilla ominaisuuksilla (pienikokoinen, vääräsäärinen, vankkarakenteinen, yhteen kasvaneet kulmakarvat ja pitkähkö nenä) kuin kaljuna? Kaikista mainituista ominaisuuksista ainoastaan kaljuus on otettu ominaisuudeksi, josta on tarpeellista pitää meteliä.

Kuva Paavalista Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjassa:

[Polyester]

Tietosanakirjassa The Oxford Dictionary of the Christian Church (vuoden 1997 laitos) sanotaan tästä vanhasta tekstistä seuraavasti: ”Ei ole mahdotonta, että – – [se] sisältää joitakin historiallisia tosiasioita.” Varhaisina vuosisatoina Acta Pauli et Theclaeta pidettiin suuressa arvossa, minkä vahvistaa se, että siitä on olemassa 80 kreikankielistä käsikirjoitusta sekä muunkielisiä käännöksiä. Julkaisujemme kuvat Paavalista ovat siis sopusoinnussa sen kanssa, miltä hän joidenkin vanhojen tietolähteiden mukaan näytti.

Vartiotorni yrittää päteä Raamatun ja historian tuntemuksellaan, vaikka hylkää pitkälti kaiken sen, mitä tekstien ja kaanonin syntyhistoriasta nykyään tiedetään. Luodaan mielikuvaa henkeytetystä, alkuperäisessä asussaan säilyneestä Raamatusta, jota hallintoelin nykyaikana yksinoikeudella tulkitsee, vaikka teksti on moneen kertaan muokattua ja kaanoniin on päätynyt mitä on päätynyt. Apokryfikirjojakin voidaan näköjään rusinat pullasta -periaatteella käyttää. Muita valikoitavia lähteitä ovat eräs tutkija ja tiedemiehet.

Taiteilijan näkemys apostoli Paavalista:

[Nukahtanut]

Tuo Polyesterin Paavalikin (smurffien velho) on lähempänä totuutta, kuin jw-porukan kuvitukset

Todellakin taitaa aiheet olla vähissä ja hukassa, jos tollaseen tuhlataan painoväriä.
Ja kuten ylempänä todettiin, paljon mieluummin voisivat ottaa kantaa Jeesuksen ulkonäköön. Kirkkokunnat kuvaa yksimielisesti Jessen pitkätukkasena, jwörkki aina lyhyttukkaisena ..

[Weathertop]

Ja katso, sinä päivänä minä totisesti näin kaljupäisen Paavalin johtavan suippokorvaisten haltioiden armeijaa siivekkäiden balrogien suurta paljoutta vastaan. Ja Herra Jehova itse puhui minulle sanoen: "Joo, kehittelen tätä hommaa sitä mukaa kuin etenen."

EDIT: puuttuva lainausmerkki

[Jaakko Ahvenainen]

Eipähän tuo Paavalin ja Theklan teot mikään kummajainen ole, tästä voi lukea, tarvitsematta vaivautua Vartiotorniin, missä tekstiin vain viitataan. Totta kuitenkin on, että Rembrandtia lukuunottamatta Paavali tavataan kuvata maalauksissa tai ikoneissa aikakin osin kaljuuntuneena, joidenkin tutkijoiden näkemys kuvataan Wikipediassa näin. Mistä lähteistä tuo rekonstruktio on, sitä ei sanota, mutta tuskin tutkijat ovat sitä Vartiotornista kaivaneet.

Mitä taas apokryfikirjoihin tulee, Jehovan todistajien huomioima Luther, uskonpuhdistaja, totesi niiden olevan hyvää ja hyödyllistä luettavaa, joskaan ei kanoonisten kirjoitusten arvoisia.

[Pro et contra]

Jaakko Ahvenainen : Mitä taas apokryfikirjoihin tulee, Jehovan todistajien huomioima Luther, uskonpuhdistaja, totesi niiden olevan hyvää ja hyödyllistä luettavaa, joskaan ei kanoonisten kirjoitusten arvoisia.

Koskiko tämä Lutherin mielipide myös nk. UT:n Apogryfikirjoja, niitähän on useita?

Sinänsä myös UT:n Apogryfiset kirjat tarjoavat kiintoisaa näkökulmaa kristinuskon kirjoitusten ja teologian syntymisen tutkimukseen historiallisena aineistona.
Taitavat osa olla hyvin myöhäsyntyisiä?

Arvioni mukaan hengellistä ilmoitusta niistä ei löydä vaan enemminkin gnostismia, toisenlaista "totuutta" kuin meille tutummissa Kreikkalaisissa kirjoituksissa.

[Weathertop]

Arvioni mukaan hengellistä ilmoitusta niistä ei löydä vaan enemminkin gnostismia, toisenlaista "totuutta" kuin meille tutummissa Kreikkalaisissa kirjoituksissa.

Hengellistä ilmoitusta ei löydy myöskään Raamattuun kelpuutetuista teksteistä, mutta gnostilaiset kirjoitukset ovat sentään kaikessa psykedeelisyydessään vähemmän puisevia.

[Jaakko Ahvenainen]

Koskiko tämä Lutherin mielipide myös nk. UT:n Apogryfikirjoja, niitähän on useita?

Tuskin. Käyttihän Luther katolisena Vulgataa, mutta tässä linkki jota sopii vilkaista.

[Jaakko Ahvenainen]

Hengellistä ilmoitusta ei löydy myöskään Raamattuun kelpuutetuista teksteistä ...

Löytyy toki, mutta tämä on juttu, josta juutalaiset oppineet tapaavat sanoa: "Vain oppinut sen ymmärtää". Tulkintakysymys siis.

[Polyester]

Hengellistä ilmoitusta ei löydy myöskään Raamattuun kelpuutetuista teksteistä ...

Löytyy toki, mutta tämä on juttu, josta juutalaiset oppineet tapaavat sanoa: "Vain oppinut sen ymmärtää". Tulkintakysymys siis.

Raamattuunsa voikin lukea käytännöllisesti katsoen mitä tahansa. Keskiajalla käytetty Quadriga näki tekstissä peräti neljä tasoa.

En tosin vielä ole löytänyt Raamatun kaanonista profeetallista ennustusta, jonka mukaan Jeesusta piti sanoa nasaretilaiseksi, mutta joku taitavampi varmasti löytää, tätä en hetkeäkään epäile.

Raamattu on toki mielenkiintoinen matkakertomus siitä, miten jossain päin on etsitty jumalaa, ja yksi länsimaisen kulttuurin rakennuspalikoista hyvässä ja pahassa. Siksikin jo tutkimisen arvoinen. Harmi vain, että sieltä kaivetaan usein esiin ne toisten vahingoittamiseen sopivat kohdat.

[Weathertop]

Raamattu on toki mielenkiintoinen matkakertomus siitä, miten jossain päin on etsitty jumalaa, ja yksi länsimaisen kulttuurin rakennuspalikoista hyvässä ja pahassa. Siksikin jo tutkimisen arvoinen. Harmi vain, että sieltä kaivetaan usein esiin ne toisten vahingoittamiseen sopivat kohdat.

Raamattu on tosiaan kulttuurihistoriallisesti, psykologisesti.ja sosiologisesti ihan mielenkiintoinen, jos tietää jotain sen taustalla olevasta historiasta ja kulttuurista. Jos sitä rupeaa lukemaan minä tahansa aikana elävälle ihmiselle soveltuvana opaskirjana, joka ennustaa tulevaisuutta luotettavasti ja sisältää parhaan mahdollisen käsityksen oikeasta ja väärästä, täysi paskamyrsky on valmis.