Veljesseura.org

Sijaitsen parhaillaan Itä-Euroopassa työasioissa. Olen vasta ensimmäistä kertaa katsomassa näitä seutuja.

Vaarini oli kommunisti, ja siksi jo lapsena huomasin tiettyä samanlaisuutta Neuvostoliiton ja Paratiisin välillä. Erityisesti kun pääsin tutustumaan lehtiin joissa kuvattiin sosialistisen järjestelmän ihanuutta. Nyt sitten pääsen tutustumaan kommunismin jälkeiseen todellisuuteen. Jotain samaa siinä on kuin jehovantodistajuuden jälkeisessä todellisuudessa.

Täällä sijaitsevat yhteistyökumppanit eivät tunnu kauheasti vanhoja aikoja kaipailevan. Muutamat isot rakennukset muistuttavat vanhasta vallasta, joulukoristeetkin ovat vielä esillä, pakkasukon juhla on tammikuussa, joulu kun oli länsimaista hapatusta. Uuden rakentaminen on vielä vaiheessa, vähän kuin entisellä Jehovan todistajalla. Osa rakennuksista on ihan uusia, mutta suurin osa vielä rapistuvia sosialismin tuotoksia.

Lapsuuteni ensimmäisessä Jehovan todistajien seurakunnassa vanhimmistossa oli ainakin yksi entinen kommunisti. Muutenkin sain sen kuvan, että kommunisteista sai aika hyviä Jehovan todistajia, koska aatteet ovat vähän samanlaisia. Onko muilla samoja kokemuksia? Molemmissa uskonnoissa odotettiin tulevaa järjestelmää, jossa kaikki on hyvin. Molemmissa uskonnoissa käytäntö ei vielä ollut tulevan järjestelmän tasalla. Molemmissa uskonnoissa oli keskusjohto, joka päätti kaikesta (Kreml/Brooklyn). Molemmissa uskonnoissa oli hienot kuvat ja ankea todellisuus.

Witless kirjoitti: Onko muilla samoja kokemuksia?

Totta mooses on. Faija oli, jos ei nyt ihan täysverinen kommari, niin fem före. Aivan mahtava jätkä, ehkä tuolla puoluejutulla oli tekemistä sen kanssa, että ei laittanut tarpeeksi hanttiin vaimolleen.

Vartiotorniseura taikka sen opit tuottava hallintoelin on ereehtymättömän asemassa.

N-liiton puolueen keskuskomiteako oli se elin joka oli aikanaan erehtymättömän asemassa kuulemma. Erehtymättömyyttä vannottiin ja korostettiin sikäläisissä lehdissä tavallaan uskonnollisia muotoja noudattaen, kaiketi siksi että asiallisestihan ihmisen toimintaa ei saa erehtymättömäksi todistettua.

Tuota erehtymättömyyden asiaa ei ollut eikä ole kuitenkaan viisasta kummankaan aatteen ovityössä ensimmäiseksi korostaa.

Epävarmuuden sieto on vaikea laji, noissa aatteissa on jäsenistössä siitä pitkälle päästy tuolla vastuun väistämisellä ja siihen liittyvillä rituaaleilla.

Witless kirjoitti:Sijaitsen parhaillaan Itä-Euroopassa työasioissa. Olen vasta ensimmäistä kertaa katsomassa näitä seutuja.

Erityisesti suosittelisin Suomen Neuvostoliitolle luovuttamia alueita, joista löytyy ansiokas ja kattava kuvamateriaali netistäkin löytyvästä kirjasta "Karjalan Tragedia".

Jehovan todistajia miellyttää erityisesti tämä kuva:
http://karjalantragedia.info/121003/Lum ... 200603.jpg

Pehmoluopio kirjoitti:

Witless kirjoitti:Sijaitsen parhaillaan Itä-Euroopassa työasioissa. Olen vasta ensimmäistä kertaa katsomassa näitä seutuja.

Erityisesti suosittelisin Suomen Neuvostoliitolle luovuttamia alueita, joista löytyy ansiokas ja kattava kuvamateriaali netistäkin löytyvästä kirjasta "Karjalan Tragedia".

Jehovan todistajia miellyttää erityisesti tämä kuva:
http://karjalantragedia.info/121003/Lum ... 200603.jpg

Ironista, että mies jonka ansioista Petsamokin menetettiin Karjalan, Sallan ja Suomenlahden saarien lisäksi on suomalaisten mielestä "suurin suomalainen".

Kommunistien ja Jehovan todistajien opit muistuttavat paljon toisiaan. Kommunismissa ei ole valtioita on vain yksi maailma jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia. Sosialismi taas on siirtymä vaihe ennen kommunismia. ikään kuin Harmagedon ennen paratiisia. Kommunistista valtiotahan ei ole koskaan ole vielä ollut olemassa koska se on aina muuttunut diktatuuriksi koska kaiken maailman hullut ovat ottaneet vallan käsiin kuten Stalin. Ennen Stalinia Neuvostoliitossa oli ns, demokraattisesti valitut työläisneuvostot jotka päätivät asioista.Nämä työläisneuvostot Stalin lakkautti.Myös Jehovan todistajien vanhimmat valittiin ennen demokraatisesti mutta tämä diktaatori Rutherford lakkautti tämän käytyännön. Tässäkin asiassa on paljon samankaltaisuutta.

Irti Vartiotorniseurasta

Muuten olen Japin kanssa samoilla linjoilla sosialismin ja kommunismin eroista, mutta en kyllä näe Leninin NL:ää mitenkään sosialistisena valtiona, vaan ennemminkin diktatuurista verhottuna sosialismin aatteeseen. Stalin toki veti pidemmän korren.

Lehtiveli kirjoitti:Muuten olen Japin kanssa samoilla linjoilla sosialismin ja kommunismin eroista, mutta en kyllä näe Leninin NL:ää mitenkään sosialistisena valtiona, vaan ennemminkin diktatuurista verhottuna sosialismin aatteeseen. Stalin toki veti pidemmän korren.

Lenin ei ehtinyt kauan nähdä Neuvostoliiton sosialismia Lenin kuoli vuonna 1923 ja Neuvostoliitto perustettiin vuonna 1922 vaikka vallankumous tapahtuikin 1917. Leninhän ei ollut kaikkien kanssa samaa mieltä Neuvostoliiton perustamisesta. Leninille oli mm. tärkeää kaikkien kansojen itsemäärämisoikeus eli itsenäisyys. Neuvostoliiton perustaminen ei hänen mielestään siinä muodossa kuin se oli antanut Neuvostoliittoon liittyneille valtioille tarpeeksi itsemääräämisoikeutta. Lenin olisi halunut jatkajakseen Trotskin joka vastusti voimakkaasti Stalinia ja diktatuuria. Trotski hävisi valtataistelun Stalinille. Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. Trotski eli monia vuosia ulkomailla maanpaossa kunnes Neuvostoliiton salainen poliisi murhasi Trotskin Meksikossa 1940 luvulla.
Trotski kannatti demokraattisesti valittuja työläisneuvostoja. Stalin kannatti vallankumousta yhdessä maassa kun taas Trotski kannatti jatkuvan vallankumouksen periaatetta kaikkialla maailmassa Leninin tavoin eli sosialismin ja kommunismin leviämistä koko maailmaan. Usein on myös se käsitys,että kommunistissa järjestelmässä ihminen menettää kaiken omaisuutensa mutta näinhän se ei ole vaan jokainen voi säilyttää henkilökohtaisen omaisuutensa. Laitan tähän alle linkin niin jokainen voi katsoa kysymyksiä kommunismista.

http://www.komnl.fi/ukk.html

Witless kirjoitti:Molemmissa uskonnoissa oli hienot kuvat ja ankea todellisuus.

Oli sentään edes hienoja kuvia. Markkinataloudessa ajellaan katumaasturilla, lennetään ympäri maailmaa, golffataan, laitetaan hyvät sapuskat, uusitaan plasma-TV parin vuoden välein ja pelätään pörssikurssien romahdusta - ja siinä ympärillä se oma pikku elämä sitten pyöriikin.

Toivoa sopii, että hiljalleen siirtyisimme jälkimaterialistiseen yhteiskuntaan, jossa riittävä elintaso on arkinen itsestäänselvyys eikä turha kuluttaminen nosta kenenkään statusta.

Polyester kirjoitti:

Witless kirjoitti:Molemmissa uskonnoissa oli hienot kuvat ja ankea todellisuus.

Oli sentään edes hienoja kuvia. Markkinataloudessa ajellaan katumaasturilla, lennetään ympäri maailmaa, golffataan, laitetaan hyvät sapuskat, uusitaan plasma-TV parin vuoden välein ja pelätään pörssikurssien romahdusta - ja siinä ympärillä se oma pikku elämä sitten pyöriikin.

Toivoa sopii, että hiljalleen siirtyisimme jälkimaterialistiseen yhteiskuntaan, jossa riittävä elintaso on arkinen itsestäänselvyys eikä turha kuluttaminen nosta kenenkään statusta.

Näinhän se on. Muistan Jehovan todistaja aikana kuinka monet ihmettelivät sitä kun minulla ei ollut autoa. Autohan on monelle Jehovan todistajalle status-symboli.

a

a

Lenin ei ehkä pohjimmiltaan kannattanut maiden itsenäisyyksiä, vaan se oli taktiikkaa vallan pitämiseksi ja myöhemmäksi laajentamiseksi, N-liiton monet kansat saatiin luopumaan sodasta bolsevikkeja vastaan, kun niille luvattiin itsehallintoa ja itsenäisyyttä tässsä mielessä, kunnes bolsevikkien voimat riittivät varmaan kurinpitoon.

Onhan epäilty että Lenin kerkesi jo toteamaan sosialismin epäonnistumisen kun pyyti ulkomailta finanssiapua, ja olisi palannut kapitalismin tielle, mutta kuoli

Stalin taas ei antanut ihmisille arvoa myöskään siksi, että he olivat niitä vasta niitä kapitalisteja tai kapitalismin pilaamia, joiden jälkeläisistä vasta kasvatettaisiiin kommunistit, jolloin siis kaikki olisi hyvin.

Mielenhallintamenetelmänä Stalinilla oli yhdistelmänä toisaalta pelko, terrori ja toisaalta lupaus paremmasta, vauraasta huomisesta toisaalta.

Elintaso tosiaan nousi konkreettisesti 30 -luvulla, kaupoista sai kulutettavaa. Kartettavia luopioita olivat esim. ulkomaalaiset, joiden kysymyksiin kadun tallaajat vastasivat kulkien kuin he olisivat olleet ilmaa. Ja hyvä niin, muuten olisivat päätyneet vankileireille, joille kyllä tosin joka tapauksessa otettiin prosenttimääräperusteisesti osa väestöä.

Ja kun tänään tv näyttää vanhojen ihmisten mielipiteitä Stalinista, niin ne kehuvat käsitykset hänestä ovat syntyneet yksinomaan Stalinin omassa ohjauksessa olleen propagandakoneiston kautta, ainoa tapa saada tietoa oli media, johon Stalin henkilökohtaisestikin puuttui yksittäistenkin artikkelien kohdalla.

Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi tämä JT / kommari-yhteys. Molemmissa yhdistyy eräänlainen ihmisten kontrolli todelisen vapauden varjolla. JT:llä vapaus on paratiisi, kommareilla taas sosialismin aate. Kummassakaan tapauksessa "vapaus" ei pääse tapahtumaan

Todellinen kommunismi on hieman kuin haave, se ei voi toteutua koska ihmiset ovat itsekkäitä eivätkä halua jakaa kaikkea tasan. Se ei tietysti estä romantisoimasta vallankumousaatteita. Viva la revolucion!

Anonymous kirjoitti:

Mielenhallintamenetelmänä Stalinilla oli yhdistelmänä toisaalta pelko, terrori ja toisaalta lupaus paremmasta, vauraasta huomisesta toisaalta.

Erinomainen määritelmä Blynin opille. Sopii valitettavasti myös muihin vallasta hurmioituneille niin yksilöihin kuin ryhmiin. Välineet ainoastaan vaihtelevat.

Polyesterin toiveena oli postmaterialistinen yhteiskunta missä riittävä elintaso olisi selviö ja turha kulutus ei lisäisi kenenkään statusta.
Sinänsä ihailtava toive. Tosin en hetken vertaa luota ihmiseen kollektiivina. Jokaiselle riittävä elintaso näkyy olevan naapurin korkeampi elonolo - ei vahingossakaan puolispurgun tai onnellisen kylähullun kiireetön pähkäily.

Kulutus taasen kuuluu ehdottomasti talouspyörien dynamiikkaan. Eräs kyseenalainen tapa rakentaa paratiisiamme. Minäkö muka kulutan liikaa? Se nyt on taas tuota viherpölvästien omaa hihhulointia--kuuluu sanonta.
Mitään muutosta mihinkään suuntaan ei tapahdu ennenkuin itsekukin tarkistaa jokapäiväiset pienet,pienet arkivalintansa harkiten ja tietoisesti. Muutoksen pohjana on omien arkivalintojen kyseenalaistaminen eettisistä ja moraalisista lähtökohdista. Ja sekös onkin vietävän työlästä ja ärsyttävän aikaavievää puuhaa. Aina löytyy verukkeita olla tietämätön.
Mitä minä oikeastaan tarvitsen? Mitä minä jahtaan ? Olenko virran vietävissä vai onko minulla rohkeutta uida vastavirtaan? Haluanko todella tulla tietoiseksi omien arkivalintojeni kauskantoisista seuraamuksista?
On niin helppoa väistellä näkymätöntä vastuuta.
Ainoastaan itseäni voin muuttaa ja jotenkuten hallita--mikäli haluan.