Veljesseura.org

stigma kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:

Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.

No ei se on vähän sama kun siirrettäis rippeli johonkin labrassa tehtyyn klooniin ja sitten kun se tapetaan niin rippeli tulee takas rippeliin. Ei siinä rippeli tai kukaan paljoo mitään menettäny. Kunhan kävi leijumassa jossain muualla.

Kauhee mitä sä horiset

Veli-Hopea kirjoitti:

Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.

No ei se on vähän sama kun siirrettäis rippeli johonkin labrassa tehtyyn klooniin ja sitten kun se tapetaan niin rippeli tulee takas rippeliin. Ei siinä rippeli tai kukaan paljoo mitään menettäny. Kunhan kävi leijumassa jossain muualla.

Veli-Hopea kirjoitti:Tony vetää nämä hommat monesti niin että piste lopussa on tosiaankin piste. En ainakaan itse keksi mitään lisättävää ( jotakin pitää sanoa).No kyllä tähän varmasti saadaan montaa mieltä,jos ei muuta niin tappelu sitten:D

Jos ihminen itse tietää "hyvästä uutisesta", tämän on levitettävä sitä tai joutuu verivelkaan, eikä itse pääse paratiisiin. Ja mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että Jehovan todistajat eivät itseasiassa ole ovilla muita ihmisiä varten, vaan ostamassa itselleen lippua paratiisiin. Siinä sivussa sitten jakelevat ovilla tappotuomioita.

Tämä on ainoa pätkä, johon siihenkin pystyn laittamaan jatkoa ainoastaan saman asian toistelulla:

Eli,joo jos olisi hitusenkaan rakkaudellisuutta, jätettäisiin höpötykset kertomatta. No ei, oma napa on varmistettava sillä että tosiaan muut "jotka eivät kuuntele" tuhotaan harmagedonissa.

Jeesus kuoli muiden puolesta, mitä tekee todistaja?


Osimoilleen näin ,mutta kyllä minä itse muistelen kertoneeni jollekkin läheiselle myös rakkaudesta(ainakin kuvittelen niin), koska halusin tämänkin pääsevän paratiisiin. Toisaalta tiesin tai ainakin uskoin 99%sti,että höpötykseni olivat turhaa, ei tuo kuitenkaan todistajaksi tule,joten tappotuomioita sorruin vahingossa itsekin jakelemaan. No, onhan se 1%n mahdollisuus jotakin, mutta olisinpa ollut hiljaa niin prosentti olisi ollut huomattavasti korkeampi.

Tietämättäni laskin lähimpieni mahdollisuudet nolliin, anteeksi.

Mikä pahinta, jotkin kerrat näistä höpötyksistä tuli tehtyä humalassa,joka lisää painolastia tappotuomion puolelle entisestään ja vannon kautta kiven ja kannon, en ole enkä ollut ensimmäinen tai tule olemaan viimeinen todistaja joka avaa uskonsuunsa humalassa.

rippeli kirjoitti:Tuo Jeesuksen uhrikuolema on vähän kaksipiippuista. Hänethän herätettiin takaisin eloon ja kertomuksen mukaan hän tiesi jo etukäteen, että kuolema on vain väliaikaista. Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.

Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.

Polyester kirjoitti:Tulee mieleen elokuva The Ring, jossa kirotusta videonauhasta piti ottaa kopio ja laittaa se eteenpäin, jotta saisi oman nahkansa pelastettua.

Olisihan aikoihin eletty, jos Jehovan todistajien järjestö suosittelisi jäsenilleen, että näiden tulee lakata julistamasta ja kuolla Harmagedonissa, jotta 99,9% ihmiskunnasta saisi elää. "Haluathan olla Jeesuksen kaltainen?"

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Minäkin turvautuisin kynätunteihin jos minut peloteltaisiin mukaan vielä. Ajattelisin sen niin, että kynätunnit parantavat 10% kenttäilytilastoja. Ja kun minä pääsisin vauhtiin niin tilastot paranisivat jopa 20%.

Veli-Hopea kirjoitti:...tai vähintäänkin edut pitäisi viedä :D

Mitä tarkoitetaan maininnalla ”joitakin vuosia sitten” Järjestö-kirjan sivulla 170 kappaleessa 3?

Tämä merkitsee enemmän kuin vuotta tai kahta. On huomattava, että se ei sano "monta vuotta sitten". Se ei siis tarkoita jotakin täsmällistä vuosien määrää vaan pikemminkin samaa kuin "pari kolme vuotta". Sillä ei tarkoiteta, että jonkun veljen tapauksessa palattaisiin kauas menneisyyteen ja tuotaisiin esiin rikkomukset, joita hän katui vuosia sitten ja jotka Jehova ilmeisesti on antanut anteeksi ja joita ei enää ole tehty. Monissa tapauksissa rikkomukset tapahtuivat ennen kuin Vartiotorni kiinnitti huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo sellaisesta väärästä käytöksestä.

Jos joku veli on palvellut muutamia vuosia uskollisesti ja on nähnyt Jehovan siunauksen yllään, miksi hänen pitäisi nyt luopua virastaan? Jos hänellä on nyt oikea näkemys käyttäytymisestä ja halu antaa hyviä neuvoja, hänen pitäisi voida jatkaa palvelustaan. Jos paikallinen vanhimmisto näkee, että hän nauttii seurakunnan kunnioitusta ja on osoittanut täyttävänsä vaatimukset sopivasti kaksi tai kolme vuotta, hän voisi jäädä palvelusasemaansa

Pitäisikö väärinteot tehdä julkisesti tunnetuiksi monien vuosien jälkeen? Otsikon "Julkinen ojennus" jälkeen sivulla 169 Järjestö-kirja lainaa 1. Tim. 5:20:n ja mainitsee niiden ojentamisesta, jotka tunnustavat syyllistyneensä rikkomukseen useammin kuin kerran. Mutta se todellakin tarkoittaa äskeisiä tapauksia. Sanoessaan: "Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä" (Um), Raamattu selvästi ilmaisee, kuten suomalaisestakin käännöksestä voidaan havaita, että kysymys on sellaisista, jotka parhaillaan tekevät tai ovat juuri tehneet syntiä. Niinpä jos katumus ilmeni jo muutamia vuosia sitten, kolme tai useampia vuosia sitten, ja synninteko loppui, ja hänellä on nyt seurakunnan kunnioitus, ei ole tarpeellista nyt ojentaa häntä julkisesti siksi, että hän teki useampia kuin yhden rikkomuksen "joitakin vuosia sitten". (km-FI 1/73 sivu 8)

Tony kirjoitti:

rippeli kirjoitti: Suoralla päättelyllä vanhinten olisi hyvä vähän kysellä sellaisten julistajien tekemisistä, joilla ei ole raamatuntutkistelua.

Hyvä huomio. Lähtisi tutkistelutilastotkin suorastaan lentoon.