Kirjoittaja ulkopuolinen » 11.03.2015 09:37
Polyester kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä, miten puutteessa JT on kenttätuntien suhteen, mutta käsittääkseni yhteydenpito tuppaa harvenemaan ja loppumaan, jos kiinnostunut ei houkutteluista huolimatta suostu kokoukseen tulemaan. Käsikirjoitushan on aika selvä, eli ensin tutkistelua, sitten houkutellaan kokouksiin tutustumaan, sitten niissä pitäisi alkaa käydä säännöllisesti, minkä jälkeen kenttäpalvelus kastamattomana julistajana sekä mahdollisesti osallistuminen teokraattiseen palveluskouluun, ja lopulta kasteelle täysivaltaiseksi työmuurahaiseksi. Osittain nämä vaiheet ovat tietysti limittäisiä, mutta tuossa järjestyksessä se suunnilleen menee.
Todistaja oli säännöllinen vieras muistaakseni joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 13. Tulijan tunnisti varovaisesta ovikellon soitosta. Tätä kesti varmaan kymmenen vuotta ja homma alkoi 90-luvun alkupuolella. Yhden ainoan kerran muistan että vakisaarnaajalla olisi ollut sama henkilö seuranaan, mootoin "oppi-isän" "koulutettava" vaihtui. Me emme koskaan päässeet raamatun ensimmäistä sivua pidemmälle, toki pompimme raamattua hänen johdollaan sieltä tältä mutta järjestelmällinen tutkiminen pysähtyi ensimmäisiin jakeisiin.
Homma katkesi pariin juttuun. Taloon tuli sähkölukko ja parina vuonna kämppikseni avasi oven ja kertoi että se on lapissa. Ja toisena peräkkäisenä syksynä olin todella lapissa mutta kämppiksen pokka ei pitänyt kun hän muisti että sanoi ihan samoin vuotta aiemminkin.
Nyt kun olen tätä palstaa pidempään lukenut niin olen tullut johtopäätökseen että olin helppoa kenttää. Olin ystävällinen, avasin oven ja kutsuin istumaan. Sitten olin pitkä projekti eli varmaan kuitenkin hyvää meriittiä eli minulla oli varmaan todistajan silmissä toivoa.
[quote="Polyester"]
Riippuu varmaan siitä, miten puutteessa JT on kenttätuntien suhteen, mutta käsittääkseni yhteydenpito tuppaa harvenemaan ja loppumaan, jos kiinnostunut ei houkutteluista huolimatta suostu kokoukseen tulemaan. Käsikirjoitushan on aika selvä, eli ensin tutkistelua, sitten houkutellaan kokouksiin tutustumaan, sitten niissä pitäisi alkaa käydä säännöllisesti, minkä jälkeen kenttäpalvelus kastamattomana julistajana sekä mahdollisesti osallistuminen teokraattiseen palveluskouluun, ja lopulta kasteelle täysivaltaiseksi työmuurahaiseksi. Osittain nämä vaiheet ovat tietysti limittäisiä, mutta tuossa järjestyksessä se suunnilleen menee.[/quote]
Todistaja oli säännöllinen vieras muistaakseni joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 13. Tulijan tunnisti varovaisesta ovikellon soitosta. Tätä kesti varmaan kymmenen vuotta ja homma alkoi 90-luvun alkupuolella. Yhden ainoan kerran muistan että vakisaarnaajalla olisi ollut sama henkilö seuranaan, mootoin "oppi-isän" "koulutettava" vaihtui. Me emme koskaan päässeet raamatun ensimmäistä sivua pidemmälle, toki pompimme raamattua hänen johdollaan sieltä tältä mutta järjestelmällinen tutkiminen pysähtyi ensimmäisiin jakeisiin.
Homma katkesi pariin juttuun. Taloon tuli sähkölukko ja parina vuonna kämppikseni avasi oven ja kertoi että se on lapissa. Ja toisena peräkkäisenä syksynä olin todella lapissa mutta kämppiksen pokka ei pitänyt kun hän muisti että sanoi ihan samoin vuotta aiemminkin.
Nyt kun olen tätä palstaa pidempään lukenut niin olen tullut johtopäätökseen että olin helppoa kenttää. Olin ystävällinen, avasin oven ja kutsuin istumaan. Sitten olin pitkä projekti eli varmaan kuitenkin hyvää meriittiä eli minulla oli varmaan todistajan silmissä toivoa.