Kirjoittaja Polyester » 03.06.2016 15:50
Tuossa täytyy silti olla kyse hoitotahdosta, joka tulee voimaan vain, jos potilas ei itse pysty tekemään päätöksiä. En jaksa uskoa, että muussa tapauksessa vanhimmat voisivat toimia täysivaltaisen potilaan edustajana hoitohenkilökunnan suuntaan, siinä tulevat jo vastuu- ja salassapitokysymykset sen verran hankalasti vastaan. Jos tämä kävisikin järjestölle, en usko sen käyvän sairaalalle. Erilaista sivusta hämmentämistä potilaan "tukena" voi järjestö tietysti tehdä sairaalayhteiskomiteoiden tapaan.
Uutta on siis nähdäkseni se, että järjestö olisi keskitetysti arkistoimassa todistajien hoitotahdot, jotka tähän asti ovat olleet jokaisen omalla kontolla. Tässä luonnollisesti herää kysymys siitä, mitä seurauksia hoitotahdon täyttämättä jättämisestä on ja missä määrin tämä tekee järjestön vastuulliseksi seurauksista. Keskustelua varmasti tulee, jos tällainen hanke toteutuu.
Hoitotahto vaikuttaa aika monenkirjavalta alueelta eikä liene kiellettyä, että uskonnollinen yhteisö säilyttäisi kopioita tai uskonveli nimettäisiin tekemään päätöksiä potilaan ollessa estynyt. Eipä se toisaalta hoitotahdon perusideakaan taida olla, mutta tätähän tämä on: ei uskonnonvapautta ole varmasti siihen tarkoitettu, että erilaiset hämärän rajamailla toimivat lahkot saisivat vapaasti hyväksikäyttää ihmisiä, mutta siihenkin sitä usein käytetään. Asiaan on hankala puuttua, jos lahkon edustajat osaavat olla viattomia kuin kyyhkyset, "vapaaehtoisesti" toimiva rivijäsen vakuuttaa toiminnan olevan oikeasti vapaaehtoista ja viranomaisetkin ovat kiireisyyttään tai hankaluuksia peläten haluttomia toimimaan asiassa. Toisaalta sananvapaus, jota lahkot itse kipeästi tarvitsevat (vertailukohtana maat, jossa sitä ei ole) kääntyy lopulta heitä vastaan, kun avointa tiedonvälitystä ja keskustelua ei voi estää.
Tuossa täytyy silti olla kyse hoitotahdosta, joka tulee voimaan vain, jos potilas ei itse pysty tekemään päätöksiä. En jaksa uskoa, että muussa tapauksessa vanhimmat voisivat toimia täysivaltaisen potilaan edustajana hoitohenkilökunnan suuntaan, siinä tulevat jo vastuu- ja salassapitokysymykset sen verran hankalasti vastaan. Jos tämä kävisikin järjestölle, en usko sen käyvän sairaalalle. Erilaista sivusta hämmentämistä potilaan "tukena" voi järjestö tietysti tehdä sairaalayhteiskomiteoiden tapaan.
Uutta on siis nähdäkseni se, että järjestö olisi keskitetysti arkistoimassa todistajien hoitotahdot, jotka tähän asti ovat olleet jokaisen omalla kontolla. Tässä luonnollisesti herää kysymys siitä, mitä seurauksia hoitotahdon täyttämättä jättämisestä on ja missä määrin tämä tekee järjestön vastuulliseksi seurauksista. Keskustelua varmasti tulee, jos tällainen hanke toteutuu.
Hoitotahto vaikuttaa aika monenkirjavalta alueelta eikä liene kiellettyä, että uskonnollinen yhteisö säilyttäisi kopioita tai uskonveli nimettäisiin tekemään päätöksiä potilaan ollessa estynyt. Eipä se toisaalta hoitotahdon perusideakaan taida olla, mutta tätähän tämä on: ei uskonnonvapautta ole varmasti siihen tarkoitettu, että erilaiset hämärän rajamailla toimivat lahkot saisivat vapaasti hyväksikäyttää ihmisiä, mutta siihenkin sitä usein käytetään. Asiaan on hankala puuttua, jos lahkon edustajat osaavat olla viattomia kuin kyyhkyset, "vapaaehtoisesti" toimiva rivijäsen vakuuttaa toiminnan olevan oikeasti vapaaehtoista ja viranomaisetkin ovat kiireisyyttään tai hankaluuksia peläten haluttomia toimimaan asiassa. Toisaalta sananvapaus, jota lahkot itse kipeästi tarvitsevat (vertailukohtana maat, jossa sitä ei ole) kääntyy lopulta heitä vastaan, kun avointa tiedonvälitystä ja keskustelua ei voi estää.