Kirjoittaja Vieras » 09.09.2009 16:13
Uskon kuitenkin, että vastuussa olevat tuntevat pienen piston sydämessään. Se vanhin, joka sanoi "eroja tulee, mutta järjestöllä menee hyvin", se esivalvoja, joka kävi kotonani sanomassa "täällä on halpaa asua", ne Beteliläiset, jotka tavallista tietoa eivät antaneet, kun "eivät halunneet kiristää isän ja pojan välejä", se sisar vieraasta srk:sta, jonka kehotuksesta perheeni lähti minulta salaa kotoani pois, ne innokkaat JT-muuttomiehet, jotka kävivät muuttamassa asuntoni tyhjäksi minun ollessani sairaalassa, se esivalvoja, joka sanoi ev.lut äidilleni muistonvietossa kirkosta, että "siellä on niitä homopappeja". Esimerkiksi.
Minulla ei ole paras mahdollinen kuva jt-toiminnasta ja vaikka en tutkintapyyntöä tekisi (mikä olisi aiheellista, kun lapsella lain mukaan tulisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa), uskon, että oikeus tapahtuu. Olen liittynyt takaisin minulle rakkaaseen ev.lut kirkkoon ja saanut siellä papeilta oikeaa ja todellista apua, ei pelkästään "haluamme auttaa ymmärtämään totuuden" -juttuja. Myös kirkon diakonilta olen saanut suurta apua. Jokainen on itse vastuussa sille taholle, mihin uskoo. JT:t Jehovalle. Ev. lutikka kristitylle Jumalalle. En tiedä, kuka on toiminut väärin.
Olen toipunut aika hyvin jt:stä kaiken kaikkiaan. Kun jäin ihan yksin tyhjään asuntoon, tunsin jopa vihaa heitä kohtaan, mutta olen rakentanut kokonaan uuden elämän, johon kuuluu työ, jota en jt:nä olisi saanut tehdä, seurustelusuhde ihmisen kanssa, joka aidosti välittää, harrastuksia ja sukulaisuussuhteet ovat sujuneet, kun olen saanut osallistua kirkollisiin häihin ja hautajaisiin. Kommunikointi tavallisten ihmisten kanssa on sujunut hyvin, kun on päässyt eroon käytösmaneereista ja jokaisen vastaantulijan käännyttämisyrityksistä. Olen vapaa kaikin puolin. Minun on hyvä olla.
Sääliksi käy yritteliästä poikaani, jonka tapaaminen ei ole tietynlaisen itsesuojelun vuoksi enää kohdallani mahdollista koskaan. Jos se huoltajuusoikeudenkäynti olisi pidetty, oikeus olisi voinut ottaaa kantaa myös tähän asetelmaan, näihin uskonasioiden eroihin. Mutta kun ne julistajakortit olivat niiiin (!) salaista tietoa.
Huvituin, kun kävelin kerran sattumalata kenttäkokouksen ohi ja entiset seurakuntalaiseni hiljenivät ja seurasivat kulkuani sivusta suu auki kuin lehmät laitumelta olisivat ohiajavaa junaa töllisteleet. Ehkä joku tunsi pienen piston sydämessään? Ehkä siellä Betelissä joku tuntee anteeksipyynnön tarvetta, kuka tietää. Tiedän, että lukevat kirjoituksiani, sillä minulla on Ropposen allekirjoittama, jossain vieläpä salaiseksi leimattu paperi, jossa todetaan, että kirjoitteluni on tiedossa. (Tunnistavat tämän vieras-nimimerkin läpi kaikki nämä tapahtumat. Hyvä muisti heillä on, kun minusta ei ole siellä mitään rekisteröityä tietoa.)
Uskon kuitenkin, että vastuussa olevat tuntevat pienen piston sydämessään. Se vanhin, joka sanoi "eroja tulee, mutta järjestöllä menee hyvin", se esivalvoja, joka kävi kotonani sanomassa "täällä on halpaa asua", ne Beteliläiset, jotka tavallista tietoa eivät antaneet, kun "eivät halunneet kiristää isän ja pojan välejä", se sisar vieraasta srk:sta, jonka kehotuksesta perheeni lähti minulta salaa kotoani pois, ne innokkaat JT-muuttomiehet, jotka kävivät muuttamassa asuntoni tyhjäksi minun ollessani sairaalassa, se esivalvoja, joka sanoi ev.lut äidilleni muistonvietossa kirkosta, että "siellä on niitä homopappeja". Esimerkiksi.
Minulla ei ole paras mahdollinen kuva jt-toiminnasta ja vaikka en tutkintapyyntöä tekisi (mikä olisi aiheellista, kun lapsella lain mukaan tulisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa), uskon, että oikeus tapahtuu. Olen liittynyt takaisin [i]minulle [/i]rakkaaseen ev.lut kirkkoon ja saanut siellä papeilta oikeaa ja todellista apua, ei pelkästään "haluamme auttaa ymmärtämään totuuden" -juttuja. Myös kirkon diakonilta olen saanut suurta apua. Jokainen on itse vastuussa sille taholle, mihin uskoo. JT:t Jehovalle. Ev. lutikka kristitylle Jumalalle. En tiedä, kuka on toiminut väärin.
Olen toipunut aika hyvin jt:stä kaiken kaikkiaan. Kun jäin ihan yksin tyhjään asuntoon, tunsin jopa vihaa heitä kohtaan, mutta olen rakentanut kokonaan uuden elämän, johon kuuluu työ, jota en jt:nä olisi saanut tehdä, seurustelusuhde ihmisen kanssa, joka aidosti välittää, harrastuksia ja sukulaisuussuhteet ovat sujuneet, kun olen saanut osallistua kirkollisiin häihin ja hautajaisiin. Kommunikointi tavallisten ihmisten kanssa on sujunut hyvin, kun on päässyt eroon käytösmaneereista ja jokaisen vastaantulijan käännyttämisyrityksistä. Olen vapaa kaikin puolin. Minun on hyvä olla.
Sääliksi käy yritteliästä poikaani, jonka tapaaminen ei ole tietynlaisen itsesuojelun vuoksi enää kohdallani mahdollista koskaan. Jos se huoltajuusoikeudenkäynti olisi pidetty, oikeus olisi voinut ottaaa kantaa myös tähän asetelmaan, näihin uskonasioiden eroihin. Mutta kun ne julistajakortit olivat niiiin (!) salaista tietoa.
Huvituin, kun kävelin kerran sattumalata kenttäkokouksen ohi ja entiset seurakuntalaiseni hiljenivät ja seurasivat kulkuani sivusta suu auki kuin lehmät laitumelta olisivat ohiajavaa junaa töllisteleet. Ehkä joku tunsi pienen piston sydämessään? Ehkä siellä Betelissä joku tuntee anteeksipyynnön tarvetta, kuka tietää. Tiedän, että lukevat kirjoituksiani, sillä minulla on Ropposen allekirjoittama, jossain vieläpä salaiseksi leimattu paperi, jossa todetaan, että kirjoitteluni on tiedossa. (Tunnistavat tämän vieras-nimimerkin läpi kaikki nämä tapahtumat. Hyvä muisti heillä on, kun minusta ei ole siellä mitään rekisteröityä tietoa.)