Kirjoittaja RaM » 21.06.2010 10:26
11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
11:9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
11:10 Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.
11:11 Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.
Tässä kohta joka kertoo Jt:n opettamasta unelmasta. Itse olin aikoinaan niin tyhmä, etten ymmärtänyt selittelyissä olevan mitään vikaa (tosin myöhemminhän asiat alkoivat kyllä valkenemaan) ja toivonkin, että nykyisissä nuorissa todistajissa olisi hieman herkintakykyisempiä henkilöitä. Sellaisia joiden aivot asiassa reagoisivat hieman terävämmin, kuin minun kohdallani kävi.
Jakeet 7-9 ovat todistajien mukaan kirjaimellista kerrontaa paratiisista. Kuitenkin jakeen 9 pyhä vuori, jonka juutalaiset käsittävät edelleenkin olevan Siionin vuori jolla Jerusalem sijaitsee, ei olekkaan kirjaimellinen todistajien mielestä. Se tarkoittaakin muun kirjaimellisen keskellä kuvaannollista paikkaa, tulevaa paratiisia.
Jakeessa 10 kerrotaan paratiisissa olevista pakanoista jotka etsivät messiastaan (Jeesusta kristinuskon tulkinnassa) - tosin paratiisissa ei pitäisi olla pakanoita.
Jae 11 puhuu jumalan hakevan kesken tuota paratiisiaikaa muiden pakanakansojen joukosta loput sinne jumiin jääneet palvelijansa - tästä Jt:t eivät opeta mitään vaan tämä mystinen salaisuus on vaiettu. Samoin kuin koko loppuosa luvusta, joka ei millään lailla sovi Jt-teologiaan. Kirjaimellinen muuttuu joksikin epämääräiseksi kuvainnollisuudeksi joka jostain syystä koskeekin myös kokonaan toista aikaa ja tapahtumaa kuin paratiisin leijonan rapsutukset.
Merkilliset ovat Jehovan tiet ja vieläkin merkillisempää hänen ajatuksenjuoksunsa. Täytyy sanoa ettei ole ihme, että vain harvat sen ymmärtävät. On se niin pimeetä ja mystistä opetusta. Ja ei kun päät poikki kaikilta ymmärtämättömiltä.
[color=#0040BF]11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
11:9 Ei missään [u]minun pyhällä vuorellani[/u] tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
11:10 [u]Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta[/u], joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.
11:11 Ja [u]sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä[/u] hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.[/color]
Tässä kohta joka kertoo Jt:n opettamasta unelmasta. Itse olin aikoinaan niin tyhmä, etten ymmärtänyt selittelyissä olevan mitään vikaa (tosin myöhemminhän asiat alkoivat kyllä valkenemaan) ja toivonkin, että nykyisissä nuorissa todistajissa olisi hieman herkintakykyisempiä henkilöitä. Sellaisia joiden aivot asiassa reagoisivat hieman terävämmin, kuin minun kohdallani kävi.
Jakeet 7-9 ovat todistajien mukaan kirjaimellista kerrontaa paratiisista. Kuitenkin jakeen 9 pyhä vuori, jonka juutalaiset käsittävät edelleenkin olevan Siionin vuori jolla Jerusalem sijaitsee, ei olekkaan kirjaimellinen todistajien mielestä. Se tarkoittaakin muun kirjaimellisen keskellä kuvaannollista paikkaa, tulevaa paratiisia.
Jakeessa 10 kerrotaan paratiisissa olevista pakanoista jotka etsivät messiastaan (Jeesusta kristinuskon tulkinnassa) - tosin paratiisissa ei pitäisi olla pakanoita.
Jae 11 puhuu jumalan hakevan kesken tuota paratiisiaikaa muiden pakanakansojen joukosta loput sinne jumiin jääneet palvelijansa - tästä Jt:t eivät opeta mitään vaan tämä mystinen salaisuus on vaiettu. Samoin kuin koko loppuosa luvusta, joka ei millään lailla sovi Jt-teologiaan. Kirjaimellinen muuttuu joksikin epämääräiseksi kuvainnollisuudeksi joka jostain syystä koskeekin myös kokonaan toista aikaa ja tapahtumaa kuin paratiisin leijonan rapsutukset.
Merkilliset ovat Jehovan tiet ja vieläkin merkillisempää hänen ajatuksenjuoksunsa. Täytyy sanoa ettei ole ihme, että vain harvat sen ymmärtävät. On se niin pimeetä ja mystistä opetusta. Ja ei kun päät poikki kaikilta ymmärtämättömiltä.