Veljesseura.org

Kysymyksen tiimoilta toteaisin, että koska järjestö on lahkon jehovan, se ei käytännössä ole kyennyt valvomaan sääntöjään, jolloin jossakin päin erotettu jehovapalvoja (lue: järjestö-) on otettu toisaalla srk:n kirjoihin, tämä muisteltu tapaus taisi olla maasta toiseen siirtymistapauksessa.

Tuota "entisen jt:n" tapausta voi päätellä ainakin sen verran, että koska järjestö on vain jehovan, niin se ei välttämättä saa selville aborttia, vaikka ilman muuta se haluaa kaikki sellaiset tiedot piirissään olevista ihmisistä, joita voi käyttää noin kiristystarkoituksessa.

Jumala antaa anteeksi sille, joka tunnustaa syntinsä ja katuu, Raamatun mukaan. Lahkossa taas täytyy nöyrtyä lahkon nöyryytykseen ollakseen mallikuva tottelevaisesta ja pelottava esimerkki muille jäsenille. Eli siis abortti ei olisi este jäsenyydelle, este olisi yritys luistaa nöyryytysrituaaleista

TIEDÄN TAPAUKSIA JOSSA ENTINEN JT ON TEHNYT ABORTIN,ONKO TÄLLÄISELLÄ IHMISELLÄ MAHDOLLISUUS PALATA JÄRJESTÖÖN? JOS OLLUT USKO HEIKKO TMS. SILLÄ HEKELLÄ? TIEDÄN YHDEN JOKA KATUNUT JA ON NYKYÄÄN TODISTAJA. ANTAAKO JUMALA KOSKAAN ANTEEKSI TÄLLÄISTÄ RAAMATUN MUKAAN?

Mag Mell kirjoitti:...pointtini liittyy siis verikortin kohtaan kahdeksan, jossa sanotaan "Myönnän edustajalleni täydet valtuudet (--) hankkia jäljennökset hoitooni liittyvistä asiakirjoista". Samaisessa kohdassa ei rajata tätä oikeutta koskemaan pelkästään verikysymystä, eli voidaan olettaa suostumuksen koskevan koko sairaushistoriaa(?).

Se on moderaattorin ongelma perustaa tästä uusi ketju, joten: katson asian koskevan ainoastaa hoitoa, missä verensiirtoa tarvitaan, en muita hoitoja. Myönnän sen, että esim. keskenmenon, abortin tai synnytyksen kohdalla (tulivat lähinnä mieleni) verenvuoto voi olla siksi voimakas, että lisäverta ihmishengen pelastamiseksi tarvitaan.

Kokonaisuutena pidän tätä verikieltoa niin syömisen kuin siirtämisenkin osalta kestämättömänä, siitäkin huolimatta, että sitä koetetaan Raamatulla perustella paristakin syystä aluksi: a) verikielto koski ainoastaan Jerusalemin juutalaiskristittyä seurakuntaa, paavalilaisissa seurakunnissa sitä ei koskaan noudatettu. b) Raamatun periaate on (kaikesta verisyydestään huolimatta) pelastaa ihmiselämä, mikäli se on mahdollista (mm. turvakaupungit). Minkä lisäksi en tiedä yhtään tapausta verensiirrosta tai sellaisen kieltämisestä noilta ajoilta.

Profaanit perustelut tulevat tämän lisäksi. Seura haluaa hurskastella ja tekee tästä mielivaltaisia johtopäätöksiä sälyttäen ne yksilön niskoille jumalallisin uhkauksin, karkotuksin ja pelottein, joissa ei ole mitään perää. Mahdollinen jehovantodistajalääkäri ei joudu tässä ristiriitaan lääkärinvalansa kanssa (puhun nyt Suomesta), vastuu on yksilön ja hänen valtuuttamiensa. Lääkäri lieneekin ainoa virkakunta Suomessa, joka voi tappaa ihmisen ja selvitä siitä sakoilla.

Verikortin kohta 10 on mielestäni hyvinkin tulkinnanvarainen.

Sukututkija kirjoitti:Epäilen että näin ei olisi.

Ei käy kiistäminen, voit olla hyvinkin oikeassa. Nykyisin rosikset ovat historiaa. Niiden tilalla ovat käräjäoikeudet.

Johanneksen poika kirjoitti:

Mag Mell kirjoitti:Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto

No tästä tuon sanamuodon voi tarkistaa.

Tuo kohta 10 on kortin täyttäjän kannalta hieman kyseenalainen.

Kiitokset JP linkistä. Tuo lienee kuitenkin se uudempi (nykyisin voimassaoleva?) verikortti, siinä vanhemmassa versiossahan ei ollut noita monivalintatehtäviä rastittavaksi.
Anyways, pointtini liittyy siis verikortin kohtaan kahdeksan, jossa sanotaan "Myönnän edustajalleni täydet valtuudet (--) hankkia jäljennökset hoitooni liittyvistä asiakirjoista". Samaisessa kohdassa ei rajata tätä oikeutta koskemaan pelkästään verikysymystä, eli voidaan olettaa suostumuksen koskevan koko sairaushistoriaa(?). Koska kyse on "pysyvästä hoitotahdosta", ja koska ainakin aikaisemmin ohjeistettiin toimittamaan kopio allekirjoitetusta verikortista oman alueen sairaalaan kaiken varalta, niin mikä estää valtuutettua edustajaa ihan itsenäisesti pyytämästä ja saamasta henkilön potilastiedot vapaasti tarkasteltavakseen? Erityisen käteväähän tämä on siinä tapauksessa, että valtuutettu henkilö 'sattuu' olemaan oman seurakunnan vanhin.

Niin, ja osaltani pahoittelut keskustelun lipsumisesta pahasti ohi alkuperäisen aiheen.

Numeroidussa kohdassa 10 väitetään, että valtuuttajaan ei ole kohdistunut petosta.

Koska valtuuttajaan on oikeasti kohdistunut petos, ei valtakirja ole pätevä.

Itse asiassa jt ei tiedä voimassa olevia oman lahkonsa verimääräyksiä siltä osin kuin verta kuitenkin sallitaan käytettävän. Ja todennäköisesti hän on harhautunut lahkon kirjallisuuden vuoksi verensiirron aiheuttamien terveudellisten riskien suhteen, kuten myös verensiirron merkityksen suhteen ajateltaessa ihmisen terveydenhoitoa yleensä, elikkä missä määrin verensiirrolla pelastetaan elämää, ja missä määrin pelastetaan turvallisesti elämää.

(Tästä voi jatkaa palstan kirjoittajat, kuka vain haluaa, enemmän ja yksityiskohtaisemmin samalta linjalta).

Valtakirja koskee hoitoa, kun veren käyttö saattaisdin olla tarpeen, näyttää petosta olevan ja onkin myös siinä, että valtuutus on sanamuodoltaan laajempi kuin on tarpeen. On selvää että tätä ei jt ymmärrä, koska ei ylipäätänsä ajattele kriittisesti yhtään mistään lahkon painotuotteista.

Ei valtakirja koske lainkaan potilastietojen salaisuutta. Valtuutus on koskee vain nimettyjä henkilöitä vain etusijajärjestyksessä.

Mag Mell kirjoitti:Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto

No tästä tuon sanamuodon voi tarkistaa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Lisäksi "tietovuoto" lienee asianomistajarikos, jolloin hänen itsensä tai alaikäisen kyseessä ollen, huoltajansa, on tehtävä siitä rikosilmoitus. Tähän juttu ilmeisesti kaatuu.

Epäilen että näin ei olisi. Kysymys on virkasalaisuuden rikkomisesta ja olettaisin(!), että asia parkkeerautuu yleisen syyttäjän tontille.

Toisekseen, esimerkin henkilö olisi tullut ulostetuksi kirjapainoyhtiön asiamiehen virasta ja voisin hyvinkin kuvitella, että hetken noiduttuaan hänelläkin voisi olla hinku saattaa asia raastuvan käsittelyyn.

Kynsilakka kirjoitti:Siinäpä selvää lakitekstiä. Käytännössä kukaan ei riko vaitiololupaustaa, näin ainakin uskon, koska mitään selittelyähän asiassa ei ole..

Jos sairaala-tapauksista puhutaan ja vilpittömän Jehovan Todistajan rikkomusta vaitiololupaustaan ollessaan työsuhteessa,,,ei tarvinne kauan odottaa kun esim. tapaus suomesta poksahtaa tänne esille. Ellen sitten ole väärinymmärtänyt jotain asiaa. Make ehkä voi auttaa tai tarkentaa.

Kynsilakka kirjoitti:Enkä ole koskaan edes kuullut puhuttavan, että joku olisi jossain kannellut asioita srk:lle tai vanhimmille.

Jos puhutaan kokonaisvaltaisesti niin olet ikävä kyllä mielestäni väärässä. (tai ehkä olet/olit siinä piirissä joka ei kuule kaikkea tai sinun seurakuntasi oli mukamas niin puhdas että siellä ei ollut mitään jotain viedä vanhemmille.)

Hei, tuo kantelu -juttu kokonaisuudessaan on kyllä täysin toisin. Ei edes välttämättä tarvitse kannella, riittää se että puheet/huhut lähestyvät vanhimpia. Jolloin jo pelkästään huhujen perusteella vanhimmat aktivoituvat. Ja soppa on valmis.

Menee ot:ksi, mutta menköön.
"Verikortti" nähdäkseni ilmaisee henkilön tahdon olla ottamasta vastaan verta missään Seuran kieltämässä muodossa. Kortissa mainitut yhteyshenkilöt lienevät lähinnä tukemassa tätä tahdonilmausta.

5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta

Edellyttää henkilön kuolemaa, minkä lisäksi tärkeän etunsaa tai oikeutensa ajamista. Mikä tällainen voisi olla, ei tule mieleen, ellei sitten vakava hoitivirhe.
Lisäksi "tietovuoto" lienee asianomistajarikos, jolloin hänen itsensä tai alaikäisen kyseessä ollen, huoltajansa, on tehtävä siitä rikosilmoitus. Tähän juttu ilmeisesti kaatuu.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:(Eräin poikkeuksin tietoja voidaan luovuttaa lähinnä hoitaville viranomaisille ja lähiomaiselle, mutta ei esim. seurakunnan vanhimistolle tai muuille ulkopuolisille)

Tähän liittyen, mahtaako ns. 'verikortti' (tai mikälie hoitotahtokortti se nykyisin on) tehdä poikkeuksen tähän?
Muistelen, että ainakin siihen entisen malliseen verikorttiin merkittiin yhteystietoineen kaksi varahenkilöä (joihin ottaa yhteyttä siinä tapauksessa, että kortin haltijalle itselleen sattuu jotain). Seurakunnassa, johon itse kuuluin, annettiin neuvoksi täyttää toiseksi henkilöksi joku seurakuntaan kuuluva omainen, ja toisen piti olla oman seurakunnan vanhin. Ellen aivan väärin muista, niin verikortissa oli erikseen maininta siitä, että kortin haltija allekirjoituksellaan suostuu hoitotietojensa luovuttamiseen (ainakin) näille kahdelle korttiin merkitylle henkilölle tarvittaessa.
Olisiko tässä mahdollinen porsaanreikä vanhimmiston kiertää tietosuojalakia? Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto, mutta mikä estää vanhimmistoa (korttiin merkittyä vanhinta) pyytämästä kortin haltijan potilastietoja nähtäväkseen, tähän kirjalliseen suostumukseen vedoten? Asia esitettiin seurakunnassa niin, että korttiin merkityt varahenkilöt ovat tarpeen vain siinä tapauksessa, että henkilö itse on tiedottomassa tilassa, mutta onko kortissa mainintaa tästä?

Siinäpä selvää lakitekstiä. Käytännössä kukaan ei riko vaitiololupaustaa, näin ainakin uskon, koska mitään selittelyähän asiassa ei ole. Enkä ole koskaan edes kuullut puhuttavan, että joku olisi jossain kannellut asioita srk:lle tai vanhimmille.

Näissä puitteissa toimivat.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559
-------
16 §
Potilasasiakirjojen laatiminen ja säilyttäminen sekä niihin sisältyvien tietojen «salassapito»
Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot on voimassa, mitä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/92) säädetään.

17 §
Salassapitovelvollisuus
Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
-------
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785
-------
13 § (30.6.2000/653)
Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito
Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä.

Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos potilaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannnosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.

(Eräin poikkeuksin tietoja voidaan luovuttaa lähinnä hoitaville viranomaisille ja lähiomaiselle, mutta ei esim. seurakunnan vanhimistolle tai muuille ulkopuolisille)

5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.
--------
14 § (30.6.2000/653)
Salassapitovelvollisuuden rikkominen
Rangaistus 13 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 5 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Eli suomeksi: tapauksen törkeydestä riippuen sakkoa tai vankeutta max. 2 v + viraltapano, mikäli tuottamuksellinen (lähinnä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta yms.) sakko tai vankeutta max. 6 kk. Erittäin törkeissä tapauksissa vankeuden max. raja on 4 v. (RL 40: 7). Näissä puitteissa sopii miettiä Jehovan todistajanakin, mitä kertoo ja mitä mieluummin jättää kertomatta.

Saapihan sitä kailottaa, vaikka konventtilavalta, hinta on kohtuullisen korkea. Sakkojenkin päälle tulevat oikeudenkäynti- ja muut kulut sekä vahingonkorvaukset.

Lähde: Finlex

w87 1/9
”Aika puhua” – milloin?

Hei, viisaat ihmiset. Onko käytännössä selvitetty, kuinka esim sairaalat/sairaanhoitopiirit/potilasasiamiehet suhtautuvat tämmöseen tapaukseen, kun käsittääkseni heille se vaitiolo pitäisi olla ihan selvä asia. Eikös potilaan tulisi tietää, kuinka monta todistajaa työskentelee sairaalassa, jotka tarvittaessa rikkovat vaitiolosopimuksensa. Uskon, että kaikki eivät sitä tee vaan hoitavat ammattinsa kunnialla ilman omantunnon tuskia.