Veljesseura.org

Olen ollut mukana veli vanhimman alaikäiselle pojalle pitämässä tutkistelussa, joka oli kuin ankaraa läksynkuulustelua. Yritin viedä lähestymistä lapsen ymmärrykseen ja kehitystasoon sopivammaksi ja "kivaksi", mutta veli vanhin piti auktoritäärisyydestään kiinni. Lapsi ei varmaan kauheasti tutkistelusta innostunut. Minusta se vaikutti kuulustelulta ja uhkailulta.

Semmoinenkin kenttäkokemus rupes muistumaan mieleen.
Oltiin Kemin seurakuntalaisia , ja mukaan oli tullut muuan yksinhuoltaja äiti , joka asui Kuivaniemessä , joka on aika kaukana Kemistä.
No, tällä äidillä oli 12 vuotias poika , joka oli hyvin vahva luontoinen ja älykäs , eikä suostunut tulemaan kokouksiin. Hän oli menestynyt aina koulussa hyvin ja erityisesti historia oli hänen mieliaiheensa ja jo 12 vuotiaana hän tiesi hyvin paljon historiasta.

Tämä äiti sitten yritti käyttää vanhemman vastuutaan ja pakottaa poikaansa tutkimaan veljien kanssa Seuran kirjallisuutta ja Raamattua.
No , eihän siitä oikein mitään tullut , olin mukana viimeisellä tutkimisyrityksellä käännyttää poikaa , kun sattui niin , että poika ei nähnyt mitään järkeä Seuran opetuksissa ja ilmaisi tämän hyvin voimakkaasti alkamalla vaikeroida ja kiemurrella kirjat sylissään.

No veli vanhin komensi poikaa vihaisesti olemaan kunnolla , koska oli tämän äidiltä tietenkin saanut luvan komentaa poikaa tarvittaessa , jotta tutkiminen sujuisi. Ja tutkimis sessio sitten päättyi , kun ei pojan kanssa voinut tutkia , poika ei nääs tykännyt siitä , että pakotetaan ja keskeytti tutkimisen , eikä sitä poikaa tosiaankaan pakotettu.

Keskustella hän halusi kyllä historiasta vapaamuotoisesti , kunhan siihen ei sekoitettu uskonnollista hölynpölyä.

Myöhemmin tämä poika sanoikin , että olisi hän voinut tutkia , jos se olisi tapahtunut siten , että hänenkin mielipiteitä historiasta ja muusta olisi arvostettu , mutta kun ei niin ei sitten.

Ihmettelin sitä silloin , että miten eri tasolla me ihmiset voimmekaan olla älykkyydessä ja vahvuudessa jo lapsinakin.
Ja olen ollut jotenkin kateellinenkin tuolle pojalle , ja harmitellut sitä että miksi minun piti sitten olla heikko , tyhmä ja yksinkertainen joo,joo mies , joka aina tekee toisten mieliksi kaiken toisia ajatellen ja miellyttääkseen. Jopa toiset ovat sen huomanneet ja sanoneet , että olen liian kiltti.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:läheisen talon koira kantoi hampaissaan margariini pakettia ja toi sen meille.

Kun olin vielä nuori ja asuin kotona maaseudulla, meillä oli koira. Siinä kunnassa oli siihen aikaan voimassa pakollinen koiravero, ja olimme tietenkin vuosittain sen maksaneet. Eräänä vuonna sitten koira ryhtyi omatoimiseksi. Se halusi itse maksaa veronsa. Se toi kotiin hampaissaan kukkaron, missä oli kolikoita runsaasti mutta ei yhtään seteliä. Laskimme kolikot, ja siinä oli täsmälleen koiraveron suuruinen summa, ei yhtään yli.

Tämä tarina on tosi. Enkä ollut silloin vielä Jehovan todistaja, joten tämä ei voinut johtua mistään "siunauksesta".

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Kerran palveluskoulussa tienraivaaja sisaret kertoivat ihan onnellisin silmin jotenkin seuraavasti.

Olimme tehneet maaseudulla kenttää koko päivän ja meillä oli kova nälkä. Menimme tien sivuun ja ryhdyimme kaivamaan eväitämme repusta ja meillä ei ollut margariinia leivän päällä. Kiitimme silti Jehovaa rukouksessa leivästä.

Ja kun aloimme syödä , niin läheisen talon koira kantoi hampaissaan margariini pakettia ja toi sen meille.

Olimme niin onnellisia , kun Jehova näin piti huolen meistä ja kiitimme häntä huolenpidosta syötyämme.
Sisaret totesivat onnellisina , että Jehova on myös huumorintajuinen , ja ajatteli varmaan että, no - annetaanpa ahkerille sisarille margariinia , ettei tartte kuivaa leipää syödä.

Tällaista kun kuulee niin saattaa jopa yltiöuskovainenkin miettiä hiukan , että no miksikähän sitten nälkämaissa lapsia kuolee aliravitsemukseen kun, Jehova voisi laittaa koirat viemään heille margariinia. Tietysti tällainen epäuskoa herättävä ajatus on heti karkoitettava , koska se voi olla Saatanan juoni.

Mahtoivatko nuo sisaret oikeasti uskoa , että tuo mitä he kertoivat oli totta , vai oliko se suuresti liioiteltua stooria , jolla oli tarkoitus kannustaa kenttäpalvelukseen.

Joo , kaikkea sitä on saanut kuulla , omin korvin.

Ei voi olla totta...

Kerran palveluskoulussa tienraivaaja sisaret kertoivat ihan onnellisin silmin jotenkin seuraavasti.

Olimme tehneet maaseudulla kenttää koko päivän ja meillä oli kova nälkä. Menimme tien sivuun ja ryhdyimme kaivamaan eväitämme repusta ja meillä ei ollut margariinia leivän päällä. Kiitimme silti Jehovaa rukouksessa leivästä.

Ja kun aloimme syödä , niin läheisen talon koira kantoi hampaissaan margariini pakettia ja toi sen meille.

Olimme niin onnellisia , kun Jehova näin piti huolen meistä ja kiitimme häntä huolenpidosta syötyämme.
Sisaret totesivat onnellisina , että Jehova on myös huumorintajuinen , ja ajatteli varmaan että, no - annetaanpa ahkerille sisarille margariinia , ettei tartte kuivaa leipää syödä.

Tällaista kun kuulee niin saattaa jopa yltiöuskovainenkin miettiä hiukan , että no miksikähän sitten nälkämaissa lapsia kuolee aliravitsemukseen kun, Jehova voisi laittaa koirat viemään heille margariinia. Tietysti tällainen epäuskoa herättävä ajatus on heti karkoitettava , koska se voi olla Saatanan juoni.

Mahtoivatko nuo sisaret oikeasti uskoa , että tuo mitä he kertoivat oli totta , vai oliko se suuresti liioiteltua stooria , jolla oli tarkoitus kannustaa kenttäpalvelukseen.

Joo , kaikkea sitä on saanut kuulla , omin korvin.

Bach on kuulema jokin hengellisen musiikin mestari ollut. Sanoneeko pomo ettei häntä saa kuunnella kun ei ollut meikäläisiä. POP -musiikissa on kappaleita jotka jotka kertovat hauskassa valossa esim. seksuaalisista irrallisista suhteista, lienevätkö ne sitten pomolla yksittäiskieltojen arvoisia ?

heavy - eikö siinä ole olennaista se rytmi, rumut ja muu ei-sanallisuus, siis eivätkö sanat saata olla mitä tahansa ?

Eräs kenttäkokemus sai minut ihmettelemään suuresti , minun veljeni oli kiinnostunut ja kovasti pyrki kohti Jehovantodistajuutta.
No , hän kertoi että kun he olivat olleet kentällä toisten JT-nuorten kanssa , niin nämä laittoivat autostereot soittamaan Heviä , vaikka siitä oli varoitettu , että se oli saatanallista musiikkia.

No , veljeni murehtui tästä , eikä enää ponnistellutkaan kohti Jehovantodistajuutta niin kovasti.

Että tällainen käänteinen kenttäkokemus oli oikeastaan hyvä siinä mielessä , että se avasi veljeni silmät.
Hän myös alkoi ajatella enemmänkin kriittisesti asioita , mutta ei kyennyt heittämään päälle kriittistä vaihdetta kokonaan.
Ja kuitenkin sitten , kun nämä Jehovantodistajuusasiat sekoittivat hänen valmiiksi sairasta mieltään , niin hän lopulta sitten "otti kaikki lääkkeet kerralla".
Hänkin pelkäsi Jehovaa , kun ei voinut tupakasta päästä eroon kokonaan.
Hän pelkäsi Jehovaa jopa niin paljon , että meni ukonilmalla sängylle ja peitti päänsä tyynyn alle , se olikin kova ukonilma silloin.

Haudalla siinä sitten rukoilin mielessäni Jehovaa , että hän olisi armollinen ja herättäisi veljeni kuolleista.

Kerran talon pihalla humalaiset tytöt tulivat pyytämään, että siunaisimme heidät ja sellainenhan ei JT:lle käy! Ja kerran oli toiset tytöt lukittuneet talonsa parvekkeelle ilman avaimia ja jaouduimme järjestämään heille apua. Lehtiä ei annettu - edes.

OP:ssa suhtautuminen riippui omista asioista. Jos oli vaikea aika tai tilanne, niin siinä sai vuoron saada jt:t kiukun ja kiroukset osalleen. Jos taas käsiteltiin entistä parempaa tuloskatsausta, niin jt:t mukavasti toivat vielä lisänaurut.

Vastahan se oli jossain liiketoimintalehdessä vanhan mestarin ohje, että huono uutinen kerrottiin pomolle kun tämä oli syönyt hyvin ja ehtä ottanut kahvin konjakillakin

Mukavaa olisi tietysti kun aktiivitodistajat saisivat jostakin tuollaisen suhteellisudentajun, joka nyt on kertojalla, ja tietysti perehtyisivät veljesseuran antiin ja...

Jättiläisemakko meinasi laittaa mut poskeensa vuonna 1969 Lavialla erään maatalon pihalla.Ihmettelin kun kenttäkaveri lähti juoksemaan autoa kohti ja jätti mut paasaamaan omakotitalon rappusille.Oven avaaja vain hymyili vienosti ja minä luulin että se oli kiinnostunut.Paasasin vain enemmän,kunnes tunsin kummaa nykinää toisessa housunlahkeessa.Käännyin katsomaan ja karjaisin.Siinä oli noin 2 metrinen,metrin korkea kuolaava emakko.Noin kolmessa sekunnissa istuin autossa ja jätin ovenavaajan nauramaan talon rappusille.

Jarkkeparkke..tuo oli hauskin kenttäkokemus pitkään aikaan.Miksei tollasia koskaan kuullut salilla.

Ymmärrän kyllä hyvin,ettet itse ole kokenut sitä niin hauskana,mutta OP:n porukalla oli todennäköisesti ensihämmennyksen jälkeen naurussa pitelemistä.Ajattele positiivisesti sitä hupia jonka heille näin soitte.

Ihan hupaisa kertomus, ei siinä mitään ja OP:n johtokunta varmaan jatkoi kokoustaan välikohtauksesta virkistyneenä. Tuskinpa tuo pankkijengiä pahemmin pisteli, pikemminkin saivat hauskaa itselleen. Toki moinen jää itseä kaivelemaan, mutta sattuuhan näitä.
Sitä vain jäin miettimään, millainen kokemus tuo olisi ollut esim. ev.lut seurakunnan työntekijäpalaverissa tai koulutustilaisuudessa. Tuskin kovin kummoinen juttu. Ensin kenties oltaisiin hieman närkästytty, mutta lopulta naurettu makeasti päälle. Takuulla juttu olisi aiheuttanut pikku keskeytyksen ohjelmasta ja hetkinen oltaisiin käytetty jehovantodistajuudesta keskusteluun.

Kerran meni kentällä tosiasiallisesti ööveriksi. Oltiin yltiöuskovaisia ja mentiin hulluna liikkeestä liikkeeseen levittään lehtiä.

Ja silmät pyöreinä hullun kiilto silmissä sitten mentiin Ossuuspankkiin ja sen portaikossa olevasta ovesta - vain henkilökunnalle - sisään.
Siellä oli jotain keittiö tiloja ja jokin tärkeä johtokunnan kokous ja ei tajuttu kääntyä kantapäillämme , vaan piti ängetä touhukkaasti sinne höpiseen.

No Ossuuspankin johtaja ryhtyi ihmeissään nousemaan ylös tuoliltaan ja toiset 10 muuta johtajaa tuijottivat ihmeissään meitä.
Ja se hullu vanhempi Jehovan todistaja , joka oli kaverini rupes aivan hulluna paasaan sille johtajalle lehdistä , ja siitä että Harmagedon on aivan lähellä ja nää lehdet auttas teitäki ymmärtään , missä ajassa eletään , että pelastus Harmagedonissa jne...

No Johtaja siihen sanoi kuuluvasti ja vihaisesti , että "Vähintään !!!"

Siihen se mun kenttäkaveri sanoi , että viimeksikin otit lehdet kun tarjosin sinulle niitä portaikossa !

Kaikki oli aivan äimän käkenä johtokunnasta.

Sitten vasta ymmärsimme kääntyä kantapäillämme ja lähteä kävelemään , kun olimme häirinneet johtokunnan kokousta , kuten hullut vain voivat häiritä mitä tahansa tärkeää kokousta.

No, eihän tässä ketään tapettu , mutta melko varmaa on , ettei tuo pankinjohtaja enää suhtautunut sen jälkeen Jehovan todistajiin suosiollisesti. On se nii hirveetä tämmönen...että Saatana sentään , että tämmösenki idiootin pitää elää ja paskantaa täälä maailmassa.
Oon mää nii vihane ittellein...

Mutta eipä se haittaa nyt kun tiedän , ettei se ollutkaan totuutta , niin voin huokaista helpotuksesta , eikä tarvii pelätä "tulta ja tulikiveä" Jehovan kädestä.

No nyt olen kertonut erään hävettävimmistä kokemuksista , tunnustanut sen pois sielustani . Pankaa toki paremmaksi jos pystytte , epäilempä ettette pysty.

C.Manson kirjoitti:"Minä olin kylläkin niin katala, että raportoin aina kaiken ajan, mikä meni ekalta ovelta viimeiselle, vaikka oltaisiin ajettu Hangosta Nuorgamiin."

Minun omatuntoni salli kenttäraportoinnin siitä kun kotiovi kiinni meni lähtiessä ja takaisin kotio tultaessa. Toki järjestetyt kirjassa ja seurakunnan sisällä oli toiset ohjeet. Mutta kyllä minä katsoin asian niin että kun annan omaa aikaani saarnaamistyöhön joka PITÄÄ raportoida niin siihen kuuluu joka hetki kun olen tuossa palveluksessa.
Kyllähän sitä autolla ajoa tuli ja tienraivaajien kanssa kahvilassa käytyä. Kaiken tuon raportoin koska uhrasin siinä omaa aikaani.

Olen erittäin paljon samaa mieltä kanssasi , omaa aikaa se kaikki tosiaan vie ja jos tarkkoja ollaan niin täytyyhän kenttäpalvelukseen valmistautuakkin ja sekin vie aikaa kun ovilorut opetellaan ja suihkussa käydään ja syödään ennen lähtöä , kaikki tämä on myös omasta ajasta pois , koska ne tehdään siksi , että PITÄÄ tehdä. Eihän sitä kentälle voi syömättä ja likaisena lähteä ja valmistautumatta.

Että siksi on kyllä oikeudenmukaistakin ajatella , että kenttäaika alkaa siitä , kun kotiovi menee kiinni.

"Minä olin kylläkin niin katala, että raportoin aina kaiken ajan, mikä meni ekalta ovelta viimeiselle, vaikka oltaisiin ajettu Hangosta Nuorgamiin."

Minun omatuntoni salli kenttäraportoinnin siitä kun kotiovi kiinni meni lähtiessä ja takaisin kotio tultaessa. Toki järjestetyt kirjassa ja seurakunnan sisällä oli toiset ohjeet. Mutta kyllä minä katsoin asian niin että kun annan omaa aikaani saarnaamistyöhön joka PITÄÄ raportoida niin siihen kuuluu joka hetki kun olen tuossa palveluksessa.
Kyllähän sitä autolla ajoa tuli ja tienraivaajien kanssa kahvilassa käytyä. Kaiken tuon raportoin koska uhrasin siinä omaa aikaani.