Kirjoittaja Vieras » 15.04.2011 14:19
Omaan kokemusta noista molemmista uskonnoista: ev. lut. kirkko ja JT:t.
Onhan sitä lapsikastetta kritisoitu. Raamattu kun sanoo, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Jotkut näkevät tämän niin, että täytyy ensin uskoa ja sitten kastaa, kirkossa ymmärretään asia niin, että molemmat edellytykset ulee täyttyä, järjestyksellä ei ole väliä. Myös hätäkaste lapselle voi tulla kyseeseen. Kasteen jälkeen noin 15 v. korvilla kirkko konfirmoi rippikoulun jälkeen, kirkon pääopetukset kerrotaan. Riparileirit ovat usein vallattomien nuorukaisten leikkipaikkoja.
JT-kaste merkitsee sitä, että tulee äänivallattomaksi ulkojäseneksi uskonnollisen yhdyskunnan paikallis- tai jäsenseurakuntaan (seurakuntia on kahdenlaisia, mutta siitä ei kerrota kuten ei myöskään siitä, että osa jäsenistä on äänivaltaisia). Kaste merkitsee alistamista järjestön sääntöjen noudattamiseen ja päätös on peruuttamaton siinä mielessä, että ilman jonkunlaisia, joskus raskaita, sanktioita, ei voi erota.
Uskonnonvapauslain mukaan usk yhd. k on ilmoitusvelvollinen jäsenistään. Silti ilmoittaminen maistraattiin on kirjeen vanhimmille mukaan kastetun oma tehtävä, tosin virallisessa lomakkeessa taitaa olla kohta, jossa vaaditaan usk. yhd. k:n edustajan allekirjoitus. Oma lapseni kastettiin lakien vastaisesti - kysymättä asiasta molemmilta huoltajilta. Lapset ovat "kasvun" (osoitus Jehovan voimasta) eli tilastolukujen eräs tärkeä lähde. Lapset kastautuvat tietämättä päätöksensä todellisia seurauksia. Lapsi yleensä imarrellaan kasteen yhteydessä "poikkeuksellisen kypsäksi".
JT srk:ssa ei saa olla omia näkemyksiä - eikä mielellään myöskään omia kysymyksiä. Lehdissä esitetyt kysymykset ovat suvaittuja kysymyksiä. Jos haluat kysyä jotain asiaa vaikka ns. lukijan kysärinä, et saa siihen koskaan vastausta, ellei kysymys kuulu sallittuun repertuaariin, johon opetuksesta löytyy myös vastaukset. On vain oikeita kysymyksiä järjestön vastauksiin.
Kirkon piirissä on paljon ristiriitaisuutta, mutta on sentään inhimillistä, että sellainen omatunnonvapus sallitaan. Ja myös nuo kaikenmaailman retaleet paheineen ja synteineen ovat tervetulleita kirkon helmaan ja armon piiriin (en nyt julista, vaan tämä on havaintoni). Jeesushan puhui siitä tuhlaajapojasta. Oliha kirkolla ennen jalkapuut väärintekijöille kirkon ovella (häpeärangaistus) ja kirkkoväki sylki päälle. Kirkon rooli yhteiskunnassa on tuosta vallanpitoasemasta muutttunut. Se eikä Raamattukaan ole enää sovellettavan lain lähde (aikoinaan Mooseksen laki oli Suomessa sovellettavaa lakia). Kirkko on ehkä nykyään jonkunlainen hengellisen keskustelun virittäjä ja instituutio. Monet vaativat kirkkoa eroon valtiosta.
Homokohu on eräs osoitus ihmisten suhtautumisesta kirkkoon ja sen opetuksiin. Kuten ovat ns. luopioiden mielenosoitukset konventtien alla osoitus siitä, että järjestön sisällä tapahtuu jotain, mistä tulisi voida keskutella. Järjestö pyrkii aktiivisesti vainetamaan kritisoijansa.
Itse näen nykyään eron uskonnon ja uskonnottomuuden välillä ja myös uskonnon ja lahkon välillä. Erotan myös opin ja harhaopin käsitteet.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, vaikka joskus ne rikkaruohot saattavat tukahduttaa...
Omaan kokemusta noista molemmista uskonnoista: ev. lut. kirkko ja JT:t.
Onhan sitä lapsikastetta kritisoitu. Raamattu kun sanoo, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Jotkut näkevät tämän niin, että täytyy ensin uskoa ja sitten kastaa, kirkossa ymmärretään asia niin, että molemmat edellytykset ulee täyttyä, järjestyksellä ei ole väliä. Myös hätäkaste lapselle voi tulla kyseeseen. Kasteen jälkeen noin 15 v. korvilla kirkko konfirmoi rippikoulun jälkeen, kirkon pääopetukset kerrotaan. Riparileirit ovat usein vallattomien nuorukaisten leikkipaikkoja.
JT-kaste merkitsee sitä, että tulee äänivallattomaksi ulkojäseneksi uskonnollisen yhdyskunnan paikallis- tai jäsenseurakuntaan (seurakuntia on kahdenlaisia, mutta siitä ei kerrota kuten ei myöskään siitä, että osa jäsenistä on äänivaltaisia). Kaste merkitsee alistamista järjestön sääntöjen noudattamiseen ja päätös on peruuttamaton siinä mielessä, että ilman jonkunlaisia, joskus raskaita, sanktioita, ei voi erota.
Uskonnonvapauslain mukaan usk yhd. k on ilmoitusvelvollinen jäsenistään. Silti ilmoittaminen maistraattiin on kirjeen vanhimmille mukaan kastetun oma tehtävä, tosin virallisessa lomakkeessa taitaa olla kohta, jossa vaaditaan usk. yhd. k:n edustajan allekirjoitus. Oma lapseni kastettiin lakien vastaisesti - kysymättä asiasta molemmilta huoltajilta. Lapset ovat "kasvun" (osoitus Jehovan voimasta) eli tilastolukujen eräs tärkeä lähde. Lapset kastautuvat tietämättä päätöksensä todellisia seurauksia. Lapsi yleensä imarrellaan kasteen yhteydessä "poikkeuksellisen kypsäksi".
JT srk:ssa ei saa olla omia näkemyksiä - eikä mielellään myöskään omia kysymyksiä. Lehdissä esitetyt kysymykset ovat suvaittuja kysymyksiä. Jos haluat kysyä jotain asiaa vaikka ns. lukijan kysärinä, et saa siihen koskaan vastausta, ellei kysymys kuulu sallittuun repertuaariin, johon opetuksesta löytyy myös vastaukset. On vain oikeita kysymyksiä järjestön vastauksiin.
Kirkon piirissä on paljon ristiriitaisuutta, mutta on sentään inhimillistä, että sellainen omatunnonvapus sallitaan. Ja myös nuo kaikenmaailman retaleet paheineen ja synteineen ovat tervetulleita kirkon helmaan ja armon piiriin (en nyt julista, vaan tämä on havaintoni). Jeesushan puhui siitä tuhlaajapojasta. Oliha kirkolla ennen jalkapuut väärintekijöille kirkon ovella (häpeärangaistus) ja kirkkoväki sylki päälle. Kirkon rooli yhteiskunnassa on tuosta vallanpitoasemasta muutttunut. Se eikä Raamattukaan ole enää sovellettavan lain lähde (aikoinaan Mooseksen laki oli Suomessa sovellettavaa lakia). Kirkko on ehkä nykyään jonkunlainen hengellisen keskustelun virittäjä ja instituutio. Monet vaativat kirkkoa eroon valtiosta.
Homokohu on eräs osoitus ihmisten suhtautumisesta kirkkoon ja sen opetuksiin. Kuten ovat ns. luopioiden mielenosoitukset konventtien alla osoitus siitä, että järjestön sisällä tapahtuu jotain, mistä tulisi voida keskutella. Järjestö pyrkii aktiivisesti vainetamaan kritisoijansa.
Itse näen nykyään eron uskonnon ja uskonnottomuuden välillä ja myös uskonnon ja lahkon välillä. Erotan myös opin ja harhaopin käsitteet.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, vaikka joskus ne rikkaruohot saattavat tukahduttaa...