Kirjoittaja Vieras » 25.10.2011 00:19
Markku Meilo kirjoitti:Vieras kirjoitti:Eikö jääkiekko-ottelutkin pitäisi käydä katsomassa yksittäilipulla?
Ei, aikaa ja rahaa ei tulisi käyttää kilpaurheilun seuraamiseen.
Tylsää palata vanhaan aiheeseen, mutta aloin juuri pohtia mikä Jehovan todistajia tuossa jääkiekossa kiehtoo. Heitä kun kuitenkin istuu useampi joka ottelussa, oikein kausikortin voimin, niin pitäähän ihmisiä täynnä olevassa hallissa olla jotain tutun turvallista. Ainakin piirikonventtien aikaan näin on...
Voiko olla, että jääkiekko muistuttaa Jehovantodistajuutta? On säännöt, joita pelaajien pitää noudattaa ja sääntöjen rikkojia rangaistaan. Aika helppo varmaan samaistua tähän. Toisaalta pidättyväisesti (lue: saliuskottavasti) käyttäytyvä Jehovan todistaja saa jäähallissa tilaisuuden "päästää menemään". Kotijoukkueen maaleja voi hurrata ja huutaa kurkku suorana, ja vaikka vielä hyppiä. Jehovan todistajan voi nähdä käyttäytyvän tällä tavalla... niin, ei koskaan muulloin.
Ehkä jääkiekko-otteluihin lähdetään purkamaan ahdistusta, patoutumia ja huutamaan. Tai ehkä se on vain hetken pakoa Vt-seuran taakalta ja seuraavan päivän Valtakunnansalilta. Pakoa pois todistajan todellisuudesta. Se on hetki, jolloin voi unohtaa kaiken pahan, ahdistavan ja uhkaavan, ja antaa mielen kellua kuvainnollisessa tyvenessä. Hetki, jolloin todistaja parin tunnin ajaksi unohtaa olevansa todistaja ja tuntee hetken elävänsä. Hetki, joka on mahdoton kokea omissa ympyröissä vaan vaatii maailmalliset puitteet. Eihän se muutoin ole omasta todellisuudesta irrottautumista ja hetken häivähdystä haavemaailmassa. Maailmassa, jossa asiat ovat hyvin, ihmiset iloisia eivätkä arjen huolet paina. Jääkiekko-ottelu on todistajalle hetki maanpäällistä paratiisia.
JK
[quote="Markku Meilo"][quote="Vieras"]Eikö jääkiekko-ottelutkin pitäisi käydä katsomassa yksittäilipulla?[/quote]
Ei, aikaa ja rahaa ei tulisi käyttää kilpaurheilun seuraamiseen.
[/quote]
Tylsää palata vanhaan aiheeseen, mutta aloin juuri pohtia mikä Jehovan todistajia tuossa jääkiekossa kiehtoo. Heitä kun kuitenkin istuu useampi joka ottelussa, oikein kausikortin voimin, niin pitäähän ihmisiä täynnä olevassa hallissa olla jotain tutun turvallista. Ainakin piirikonventtien aikaan näin on...
Voiko olla, että jääkiekko muistuttaa Jehovantodistajuutta? On säännöt, joita pelaajien pitää noudattaa ja sääntöjen rikkojia rangaistaan. Aika helppo varmaan samaistua tähän. Toisaalta pidättyväisesti (lue: saliuskottavasti) käyttäytyvä Jehovan todistaja saa jäähallissa tilaisuuden "päästää menemään". Kotijoukkueen maaleja voi hurrata ja huutaa kurkku suorana, ja vaikka vielä hyppiä. Jehovan todistajan voi nähdä käyttäytyvän tällä tavalla... niin, ei koskaan muulloin.
Ehkä jääkiekko-otteluihin lähdetään purkamaan ahdistusta, patoutumia ja huutamaan. Tai ehkä se on vain hetken pakoa Vt-seuran taakalta ja seuraavan päivän Valtakunnansalilta. Pakoa pois todistajan todellisuudesta. Se on hetki, jolloin voi unohtaa kaiken pahan, ahdistavan ja uhkaavan, ja antaa mielen kellua kuvainnollisessa tyvenessä. Hetki, jolloin todistaja parin tunnin ajaksi unohtaa olevansa todistaja ja tuntee hetken elävänsä. Hetki, joka on mahdoton kokea omissa ympyröissä vaan vaatii maailmalliset puitteet. Eihän se muutoin ole omasta todellisuudesta irrottautumista ja hetken häivähdystä haavemaailmassa. Maailmassa, jossa asiat ovat hyvin, ihmiset iloisia eivätkä arjen huolet paina. Jääkiekko-ottelu on todistajalle hetki maanpäällistä paratiisia.
JK