liian rankkaa touhua

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: liian rankkaa touhua

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja sipestiina » 04.12.2008 15:06

Hmm.. Laskinpa että monestako kirjasta täytyy lukee per viikko ja tulos on vähintään 6 + se henkilökohtainen raamatunlukuohjelma + vartiotorni + henkilökohtainen tutkiminen + joka kuukaus 3 lehteä + sitte uudet 2-3 kirjaa mitä joka kesä julkaistaan... Ja valmistautumine kenttään ja ite kentällä ja kokouksissa olemine.. Että ei ihme jos yks ilta "vapautetaan" -> tutkimista varten tottakai! ...

Ainoot ketkä ton kaiken suorittaa on varmaan haaratoimistoissa ja Brooklynissä..

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja paula » 13.11.2008 07:46

Monesti tuntui etten kasvattanut lapsiani :oops:

Nostin vain kädet pystyyn kun en tiennyt mitä tehdä.
Tunsin että olen antanut lapseni uhriksi uskonnolle kun annoin mieheni viedä heitä.... :(

Sittenmin olen jokaiselta pyytänyt erikseen anteeksi että en ole estänyt tätä, ja tuonut esille että jos hän haluaa muuttaa mielipidettään niin sen voi tehdä ym....

Pitää vain puhua niin varovasti kun tietää että he yrittävät sulkea korvansa.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja RaM » 11.11.2008 22:22

paula kirjoitti: Oma tyttäreni sai kaksoset keväällä, ja kun synnytyksestä selvisi hengissä (luultavasti suomen enkka hb millä jäi eloon) ja toipui kotikuntoon niin heti vaan koksaan pienten vauvojen kaa vaikka yöunista ei tietoakaan.
Kasvatit huonosti lapsesi..................................................... no ei toki kunhan kiusasin. :wink:
Lahkon kasvatusmetodeissa ei tunnetusti ole järki mukana. Toivottavasti perillisesi oppivat pian totuuden 'totuudesta'-

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja RaM » 11.11.2008 22:11

madgyver kirjoitti:Omakohtaisien kokemusten perusteella voin ainakin sanoa että isäni (joka on siis vanhin) oli koko mun lapsuuteni todella etäinen, pääosin siksi että meillä ei yhteistä aikaa ollut juuri koskaan.Kaikki hänen aikansa meni kokopäiväisessä ansiotyössä, kokouksiin valmistautuessa, puheita tehdessä, komiteoissa (joiden murehtiminen sitten vapaa-aikanakin näkyi siten että oltiin lähes aina pahalla tuulella), vanhinten kokouksissa, kenttäpalveluksessa, konventtiasioita järjestellessä, you name it. Yhteisiä perhelomareissuja joissa olis voinu edes hetkeksi hellittää tuosta rutiinista, ei montaa ollut koko mun lapsuus- ja nuoruusaikana, joitakin toki. Ei voinut reissata koska kukas muuten noi seurakunnan hommat olis tehnyt. Vielä kun tähän lisätään se, että jehovantodistajilta on kaikki perhejuhlat kielletty, esim. isänpäivä, joulu, pääsiäinen jne. nii voin sanoa että isäni kanssa vietetty aika oli todella vähäistä.
Ensin luulin kirjoittaneeni tuon itse, mutta huomasin väärän aikamuodon ja sitten vielä väärän nimimerkin. :shock:

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja paula » 11.11.2008 22:01

Onnittelut aloittajalle ettei jäänyt koukkuun!!
Minä aloitin jt-touhut 13v. enkä silloin tajunnut mihin se vie....

Oma tyttäreni sai kaksoset keväällä, ja kun synnytyksestä selvisi hengissä (luultavasti suomen enkka hb millä jäi eloon) ja toipui kotikuntoon niin heti vaan koksaan pienten vauvojen kaa vaikka yöunista ei tietoakaan. Ei mitään kunniotusta lapsivuodeaikaan. Myöhemmin kysyin onko kukaan ollut auttamassa (minun apu ei käy kun minun kanssa ei saa olla) "yksi nuori oli luvannu tulla mut ei se päässytkään"... kiirettä pitää ystävillä, ja niin minäkin sen aikoinani huomasin ja uuvuin vaativan uskonnon kanssa, mutta ymmärsin onneksi lopettaa uskonnon tekemisen.

Se vain on niin surullista kuinka tuon uskonnon mahti pitää vangittuna sen lonkeroihin jääneet nuoret.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja selbstgelernt » 01.11.2008 20:12

Niin se oli mullakin. Aluksi tutkin kerran viikossa jt- pariskunnan kanssa, sitten se mies (oli vanhin) ehdotti että kaksi kertaa viikossa. Se ei onneksi toteutunut. He kuskasivat mua kolme kertaa viikossa kokouksiin, ja vaikka omasta mielestäni olin jo paljon tehnyt itseni eteen, niin sain kokea että yhä lisää pitää suorittaa. Jäin pois koko jutusta, kun totesin että vaikka kuinka yrittää ja tekee, niin mikään ei riitä. Höh.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja Analysoija » 01.11.2008 14:15

Vieras kirjoitti:Tämäpä aihe osui niin hyvin omaan elämääni. Olen jt, kahden ja kohta kolmannen lapsen äiti. Käyn kolmivuorotyössä ja meillä on iso ok-talo isoine pihoineen. Joten työtä riittäisi ihan tavallisellekin ei-meikäläiselle ihan riittävästi. Olen ollut jo kauan aikaa ihan väsynyt tuohon pakkotahtiseen koksassa käymiseen, kenttäilyyn ja että tutkiakin pitäisi vielä jossain vaiheessa itsekseen.
Kun vielä yhdessä vaiheessa jaksoin tehdä kaiken vaaditun, paloin loppuun ja aloin helpottamaan oloani alkoholilla. Oli jatkuvasti huono omatunto, kun vaadittiin joka paikkaan, eikä millään pystynyt täyttämään kaikkia velvollisuuksia. Miehen kanssa oli jatkuvasti riitoja, kun en lähtenyt kokouksiin säännöllisesti.
Lopetin vuosi sitten kenttäilyn ja koksassa käyn, jos jaksan vielä lähteä pitkän työpäivän jälkeen väsyneitten lasten kanssa. Puheitakaan en ole pitänyt vuoteen. No eipä ole edes tarjottukaan enää. No tästä kaikesta Väsymisestä onkin sitten seurauksena ollut, etteipä ole paljon kavereita salilla enää.
Nooh, töissä on kuitenkin pakko käydä, kun ei huvittaisi ihan pikku vuokrayksiössä asua ja ilman autoja ei pärjää...en tiedä sitten miten tässä elämää yksinkertaistaisi, jotta jäisi enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Eläminen kun maksaa nykyään...elipä sitten kuinka vaatimattomasti tahansa...
Ymmärrystä täältä vaikka sukupuoleni on eri merkkiä :P

Ei ole JT-vaimon elämä helppoa tuossa tilanteessa. Sitten sua vaadittais tosiaan pitämään puheita, järjestämään työt niin että pääset aina kokoukseen ja osa-aikaisenakin pitäisi joskus olla.

Miten koet, onko "tosi kristillisen seurakunnan tuntomerkki rakkaus", jos ystäviä ei salilla enää ole kun aktiivisuutesi on laskenut?

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja Vieras » 01.11.2008 14:12

Liian rankkaa?! No tietysti jos ei usko ikuisen elämän mahdollisuuteen ja hakee vain jotain seuraa toisista uskovista mutta...

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja Vieras » 01.11.2008 01:34

Minulla ihan vastaavat kokemukset kuin aloittajalla. Aloin tutkimaan kirjallisuutta Jehovan todistajien kanssa. Aluksi tapaaminen kerran viikossa tuntui ihan hyvältä. Sen jaksoi vielä, kun olin kiinnostunut.
Melko pian tutkiskelut jatkuivat 2 kerran viikkovauhtia JT:ien ehdotuksesta. Pian minua alettiin myös kuljettamaan kokouksessa. Aluksi vietiin kerran viikossa, ja vähän myöhemmin haettiin 2-3 kertaa viikossa kokouksiin. Kokoajan painostettiin hienovaraisesti tekemään enemmän. Kaksi viimeisintä kuukautta oli hirveää suorittamista. Melko pian havaitsin, että tälläistä ei missään tapauksessa jaksa.
Olin äärimmäisen uupunut ja minua ahdisti, pistin lopulta homman kerralla poikki. Kiltisti tein kaiken mitä odotettiin niin kauan kuin jaksoin. Töiden jälkeen ei pystynyt rauhoittumaan, kun kohta oli lähdettävä jonnekin. Aivan kauheita olivat nuo kuukaudet jolloin olin mukana Jt uskossa. Olin kyllä kuullut ennen tutkimisen aloittamista JT lahkon suorituskeskeisyydestä, mutta en tosiaan ajatellut että se on noin rankkaa. Hermothan siinä menee kun mikään ei riitä, eikä sitä arvosteta, minkä verran itse jaksaisi.
Aion vastaisuudessa kiertää kaikki seurakunnat yms kaukaa, ei niillä ole minulle paljon mitään muuta annettavaa, kuin turhia velvollisuuksia.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja wolframium » 31.10.2008 23:52

Johanneksen poika kirjoitti:Hyvin harvat ihmiset todella jaksavat suorittaa kaiken sen, mitä Vartiotorniseura ehdottaa ihanteeksi.
Täytyy olla suunnilleen työtön tyhjäntoimittaja. Mutta sekin saattaa johtaa totuuden tarkempaan tuntemukseen *vilkuttaa kaikille*

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja selbstgelernt » 31.10.2008 22:50

Hei Vieras! Minä en ole itse koskaan liittynyt todistajien joukkoon, koska ei minusta olisi ollut siihen. Ei minun voimillani olisi tehty kaikkea sitä työtä, jota siihen liittyy. Kuten jo aloitusviestissäni mainitsin, kaksi kuukautta tutkimista ja kokouksissa hyppäämistä saattoi minut burn outin partaalle, onneksi tajusin ajoissa lopettaa.
Olen ollut aika yllättynyt siitä, että jt:t eivät tosiaankaan lue ja tutki kuten seura kehoittaa, minä yritin lukea kaiken mitä piti pysyäkseni ajan tasalla. Ei siitä mitään tullut, liian tunnollinen olin; tiedän joita kuita todistajia, jotka eivät lue edes niitä lehtiä, puhumattakaan muusta. En ole enää kovin nuorikaan, lisäksi sairastelen, joten joku kentällä käynti olisi minulle aivan mahdoton tehtävä. Yritän joten kuten pärjätä tämän normaaalin arkielämän kanssa.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja Vieras » 31.10.2008 22:38

Tämäpä aihe osui niin hyvin omaan elämääni. Olen jt, kahden ja kohta kolmannen lapsen äiti. Käyn kolmivuorotyössä ja meillä on iso ok-talo isoine pihoineen. Joten työtä riittäisi ihan tavallisellekin ei-meikäläiselle ihan riittävästi. Olen ollut jo kauan aikaa ihan väsynyt tuohon pakkotahtiseen koksassa käymiseen, kenttäilyyn ja että tutkiakin pitäisi vielä jossain vaiheessa itsekseen.
Kun vielä yhdessä vaiheessa jaksoin tehdä kaiken vaaditun, paloin loppuun ja aloin helpottamaan oloani alkoholilla. Oli jatkuvasti huono omatunto, kun vaadittiin joka paikkaan, eikä millään pystynyt täyttämään kaikkia velvollisuuksia. Miehen kanssa oli jatkuvasti riitoja, kun en lähtenyt kokouksiin säännöllisesti.
Lopetin vuosi sitten kenttäilyn ja koksassa käyn, jos jaksan vielä lähteä pitkän työpäivän jälkeen väsyneitten lasten kanssa. Puheitakaan en ole pitänyt vuoteen. No eipä ole edes tarjottukaan enää. No tästä kaikesta Väsymisestä onkin sitten seurauksena ollut, etteipä ole paljon kavereita salilla enää.
Nooh, töissä on kuitenkin pakko käydä, kun ei huvittaisi ihan pikku vuokrayksiössä asua ja ilman autoja ei pärjää...en tiedä sitten miten tässä elämää yksinkertaistaisi, jotta jäisi enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Eläminen kun maksaa nykyään...elipä sitten kuinka vaatimattomasti tahansa...

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja Arskavain » 30.10.2008 14:14

Hienoja kommentteja kaikinpuolin. Jehovan todistajat puolustelevat suorittamistaan, että siitä pitäisi tehdä normaalia rutiinia, joka hoidetaan kädenkäänteessä. Seurauksena onkin, että aikansa, kun valmistelee ja tekee kaikki velvoiteteet tai kun kasvaa jt perheessä, niistä tulee niin syvälle jumittunut ajattelutapa, että suorittaminen tuntuu normaalilta ja jos ei suorita - ahdistaa, ettei ole tehnyt tarpeeksi.

Kuitenkin uskon, että suurin osa todistajista rutinoituu siinämäärin, että ei edes ajattele ja ehkä tämä onkin tarkoitus - olla täysin manipuloitavissa ja mielen hallinnassa. Kun näin tekee vuosikausia - voi sitä alkaa jo pitämään, mutta silloin lako on saanutkin täyden otteen ja vieraantuu kaikesta muusta normaaliin kuuluvista asioista.

Laho haluaa sinun tekevän ja ottavan koko ajan lisää tehtäviä ja edistymään hierarkiassa, että ei tekisi kohta mieli hypätäkkään oravanpyörästä pois, koska olet saanut jonkinmoisen sisäisen pakotteen muilta todistajilta ja halua olla heille juuri niin hyvä esikuva, kuin sinä luulet, että he luulevat.

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja selbstgelernt » 29.10.2008 20:28

Kun kirjoitin, että uskonto kuuluu vapaa-aikaan, en tarkoittanut sitä, että se pitäisi muina aikoina unohtaa. Ajattelin lähinnä sitä, että työ- ja perhevelvollisuudet hoidetaan ensin, ja sitten tulee ne muut asiat. Ei voi olla oikein, että joku uskonlahko tai järjestö vaatii jäseniltään ensisijaisen antaumuksen niin, että esim.perheenisät jopa laiminlyövät vaimonsa ja lapsensa, koska järjestö on etusijalla.

Aivan älyttömältä kuulostaa minusta sekin, että uskosta tulee jotenkin pakkomielle niin, että se pitää tuoda esille koko ajan. Eräs tuttuni asuu jt- pariskunnan naapurissa, ja tämä jt- rouva on niin toimelias, että vastaantullessa tempaisee heti lehdet laukusta antaakseen ne tuttavalleni. Js rouva on tulossa vaikkapa pyykkituvasta, niin äkkiä vain pyykkikori lattialle, jotta saa kaivettua ne lehdet esille. Pikkuisen yliampuvaa hommaa, vai mitä?

En tässä nyt hae raamattua esille, mutta muistaakseni Salomo kirjoitti, että kaikella on määräaikansa tämän auringon alla. On siis aika tehdä omat työnsä yhdellä hetkellä, toisella hetkellä on aika esim. lukea raamattua jne. On aika joka vietetään perheen kanssa, ja sitten on aika, joka vietetään esim. uskontovereiden kanssa. Osasinkohan selittää mitä oikeasti tarkoitin? :?:

Re: liian rankkaa touhua

Kirjoittaja madgyver » 29.10.2008 13:16

selbstgelernt kirjoitti:Mielestäni uskonto kuuluu vapaa- aikaan
Tjaa, en nyt sanois ihan noinkaan. Kyllä uskonto voi olla elämäntapa, ja samaan aikaan ihminen voi huolehtia hyvin perheestään, ystävistään ja läheisistä ihmisistään, ennen kaikkea viettää aikaa näiden kanssa, sekä hoitaa työnsä ja velvollisuutensa kunnialla. Ja myös, mikä tärkeintä, antaa aikaa myös itselleen ja omille harrastuksilleen yms. Jopa jehovantodistaja voi tehdä näin. Toki se vaatii sitä että joistakin vt-järjestön vaatimuksista pitää luistaa eikä voi oikein toimia missään kovin vastuullisessa asemassa seurakunnassa. Ongelmahan tässä ei mielestäni ole itse uskonto, sen harjoittaminen ja henkilökohtainen usko, vaan juuri järjestön valtavat (siis ne tosiaan ovat valtavat jos todellakin teet kaiken mitä järjestö haluaa sinun tekevän) vaatimukset ja suorittamisen JATKUVA pakko, päivästä ja vuodesta toiseen. Siinä kun monissa muissa uskonnossa keskitytään enemmän henkilökohtaiseen uskoon, ja mm. läheisten ihmisten huomioonottamiseen jne, niin VT-seuralle tärkeintä on se että saa suoritettua nuo hengelliset "velvollisuutensa" sitä kohtaan. Pahinta tämä on silloin jos sattuu olemaan vaikkapa vanhin.

Ylös