Vieras kirjoitti:Tämäpä aihe osui niin hyvin omaan elämääni. Olen jt, kahden ja kohta kolmannen lapsen äiti. Käyn kolmivuorotyössä ja meillä on iso ok-talo isoine pihoineen. Joten työtä riittäisi ihan tavallisellekin ei-meikäläiselle ihan riittävästi. Olen ollut jo kauan aikaa ihan väsynyt tuohon pakkotahtiseen koksassa käymiseen, kenttäilyyn ja että tutkiakin pitäisi vielä jossain vaiheessa itsekseen.
Kun vielä yhdessä vaiheessa jaksoin tehdä kaiken vaaditun, paloin loppuun ja aloin helpottamaan oloani alkoholilla. Oli jatkuvasti huono omatunto, kun vaadittiin joka paikkaan, eikä millään pystynyt täyttämään kaikkia velvollisuuksia. Miehen kanssa oli jatkuvasti riitoja, kun en lähtenyt kokouksiin säännöllisesti.
Lopetin vuosi sitten kenttäilyn ja koksassa käyn, jos jaksan vielä lähteä pitkän työpäivän jälkeen väsyneitten lasten kanssa. Puheitakaan en ole pitänyt vuoteen. No eipä ole edes tarjottukaan enää. No tästä kaikesta Väsymisestä onkin sitten seurauksena ollut, etteipä ole paljon kavereita salilla enää.
Nooh, töissä on kuitenkin pakko käydä, kun ei huvittaisi ihan pikku vuokrayksiössä asua ja ilman autoja ei pärjää...en tiedä sitten miten tässä elämää yksinkertaistaisi, jotta jäisi enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Eläminen kun maksaa nykyään...elipä sitten kuinka vaatimattomasti tahansa...
Ymmärrystä täältä vaikka sukupuoleni on eri merkkiä
Ei ole JT-vaimon elämä helppoa tuossa tilanteessa. Sitten sua vaadittais tosiaan pitämään puheita, järjestämään työt niin että pääset aina kokoukseen ja osa-aikaisenakin pitäisi joskus olla.
Miten koet, onko "tosi kristillisen seurakunnan tuntomerkki rakkaus", jos ystäviä ei salilla enää ole kun aktiivisuutesi on laskenut?
"Jehovan järjestö on täydellinen, se virvoittaa sitä palvovien sielun" - Muuan vanhin esitelmässään
Niin se oli mullakin. Aluksi tutkin kerran viikossa jt- pariskunnan kanssa, sitten se mies (oli vanhin) ehdotti että kaksi kertaa viikossa. Se ei onneksi toteutunut. He kuskasivat mua kolme kertaa viikossa kokouksiin, ja vaikka omasta mielestäni olin jo paljon tehnyt itseni eteen, niin sain kokea että yhä lisää pitää suorittaa. Jäin pois koko jutusta, kun totesin että vaikka kuinka yrittää ja tekee, niin mikään ei riitä. Höh.
"Ich will nicht ins Paradies, wenn der Weg dorthin so schwierig ist" (Andreas Frege)
Onnittelut aloittajalle ettei jäänyt koukkuun!!
Minä aloitin jt-touhut 13v. enkä silloin tajunnut mihin se vie....
Oma tyttäreni sai kaksoset keväällä, ja kun synnytyksestä selvisi hengissä (luultavasti suomen enkka hb millä jäi eloon) ja toipui kotikuntoon niin heti vaan koksaan pienten vauvojen kaa vaikka yöunista ei tietoakaan. Ei mitään kunniotusta lapsivuodeaikaan. Myöhemmin kysyin onko kukaan ollut auttamassa (minun apu ei käy kun minun kanssa ei saa olla) "yksi nuori oli luvannu tulla mut ei se päässytkään"... kiirettä pitää ystävillä, ja niin minäkin sen aikoinani huomasin ja uuvuin vaativan uskonnon kanssa, mutta ymmärsin onneksi lopettaa uskonnon tekemisen.
Se vain on niin surullista kuinka tuon uskonnon mahti pitää vangittuna sen lonkeroihin jääneet nuoret.
madgyver kirjoitti:Omakohtaisien kokemusten perusteella voin ainakin sanoa että isäni (joka on siis vanhin) oli koko mun lapsuuteni todella etäinen, pääosin siksi että meillä ei yhteistä aikaa ollut juuri koskaan.Kaikki hänen aikansa meni kokopäiväisessä ansiotyössä, kokouksiin valmistautuessa, puheita tehdessä, komiteoissa (joiden murehtiminen sitten vapaa-aikanakin näkyi siten että oltiin lähes aina pahalla tuulella), vanhinten kokouksissa, kenttäpalveluksessa, konventtiasioita järjestellessä, you name it. Yhteisiä perhelomareissuja joissa olis voinu edes hetkeksi hellittää tuosta rutiinista, ei montaa ollut koko mun lapsuus- ja nuoruusaikana, joitakin toki. Ei voinut reissata koska kukas muuten noi seurakunnan hommat olis tehnyt. Vielä kun tähän lisätään se, että jehovantodistajilta on kaikki perhejuhlat kielletty, esim. isänpäivä, joulu, pääsiäinen jne. nii voin sanoa että isäni kanssa vietetty aika oli todella vähäistä.
Ensin luulin kirjoittaneeni tuon itse, mutta huomasin väärän aikamuodon ja sitten vielä väärän nimimerkin.
paula kirjoitti:
Oma tyttäreni sai kaksoset keväällä, ja kun synnytyksestä selvisi hengissä (luultavasti suomen enkka hb millä jäi eloon) ja toipui kotikuntoon niin heti vaan koksaan pienten vauvojen kaa vaikka yöunista ei tietoakaan.
Kasvatit huonosti lapsesi..................................................... no ei toki kunhan kiusasin.
Lahkon kasvatusmetodeissa ei tunnetusti ole järki mukana. Toivottavasti perillisesi oppivat pian totuuden 'totuudesta'-
Nostin vain kädet pystyyn kun en tiennyt mitä tehdä.
Tunsin että olen antanut lapseni uhriksi uskonnolle kun annoin mieheni viedä heitä....
Sittenmin olen jokaiselta pyytänyt erikseen anteeksi että en ole estänyt tätä, ja tuonut esille että jos hän haluaa muuttaa mielipidettään niin sen voi tehdä ym....
Pitää vain puhua niin varovasti kun tietää että he yrittävät sulkea korvansa.
Hmm.. Laskinpa että monestako kirjasta täytyy lukee per viikko ja tulos on vähintään 6 + se henkilökohtainen raamatunlukuohjelma + vartiotorni + henkilökohtainen tutkiminen + joka kuukaus 3 lehteä + sitte uudet 2-3 kirjaa mitä joka kesä julkaistaan... Ja valmistautumine kenttään ja ite kentällä ja kokouksissa olemine.. Että ei ihme jos yks ilta "vapautetaan" -> tutkimista varten tottakai! ...
Ainoot ketkä ton kaiken suorittaa on varmaan haaratoimistoissa ja Brooklynissä..
