Kirjoittaja Kletos » 14.07.2010 10:53
Vieras kirjoitti:Tuo takaisin palaamisen kysymys tulee yllättävän usein esiin.
Ilmeisesti ei kysymys ole pelastuksen haluamisesta, vaan ne ihmissuhteet.
Siksi tulee mieleen kysymys, onko ex -jt:t keskustelleet muista yhteisöistä mahdollisuutena, joissa olisi sellaista välitöntä kanssakäymistä kavereiden kanssa.
Tjaa. Ymmärtäisin niin, että kyse ei ole niinkään kavereiden menetyksestä vaan kipeintä on menettää omat vanhempansa taikka lapsensa lahkon sääntöjen takia. Millainen yhteisö voisi mielestäsi korvata sen, ettei ole nähnyt omia vanhempiaan 15 vuoteen, pääse heidän sairasvuoteensa ääreen tai edes haudalle? Millainen "muu yhteisö" korvaa omat vanhemmat, lapset, sisarukset tai lastenlapset?
Moni palaa ihmissuhteiden takia, totta.
Ihmissuhteita käytetään useissa tapauksissa häikäilemättä kiristyskeinona. Tämä tuli esille jo siinä pienessä otoksessa, joka oli mukana omassa gradussani. Kyse oli kuitenkin vain 14 todistajan kokemuksista (joista oli suurin osa entisiä, muutama edelleen mukana - ihmissuhteiden takia).
Jos ainut mahdollisuus päästä äitinsä hautajaisiin, lapsensa häihin, nähdä lapsenlapsiaan, on palata takaisin - moni palaa. Siinä tilanteessa palaaja tuskin pitää oppia totuutena, yhtä vähän kuin ne sadat tai tuhannet muut todistajat, jotka ovat mukana vain siitä pelosta, että menettäisivät tärkeät tai ainoat ihmissuhteensa.
Millaista hedelmää saa aikaan uskonto, jonka jäsen miettii itsemurhaa ainoana ulospääsynä tilanteestaan?
Todellisuus tulisi näkyviin, jos jäsenille annettaisin aito ja oikea uskonnonvapaus. Todellisuus paljastuisi, jos todistajat vaatisivat omille jäsenilleen sitä vapautta, jota he vaativat muilta uskonnollisilta yhteisöiltä. Jos erotettuja ei kartettaisi, nähtäisiin mikä on todellisen uskon osuus. Silloin yhteisöön jäisivät vain ne, jotka ovat mukana oppien ja uskonsa takia.
Mutta pelko estää antamasta vapautta. Jos ihmisten annetaan sanoa ääneen rankaisematta ja vailla pelkoa, ettei keisarilla ole vaatteita
- se aito totuus paljastuisi.
[quote="Vieras"]Tuo takaisin palaamisen kysymys tulee yllättävän usein esiin.
Ilmeisesti ei kysymys ole pelastuksen haluamisesta, vaan ne ihmissuhteet.
Siksi tulee mieleen kysymys, onko ex -jt:t keskustelleet muista yhteisöistä mahdollisuutena, joissa olisi sellaista välitöntä kanssakäymistä kavereiden kanssa.
[/quote]
Tjaa. Ymmärtäisin niin, että kyse ei ole niinkään kavereiden menetyksestä vaan kipeintä on menettää omat vanhempansa taikka lapsensa lahkon sääntöjen takia. Millainen yhteisö voisi mielestäsi korvata sen, ettei ole nähnyt omia vanhempiaan 15 vuoteen, pääse heidän sairasvuoteensa ääreen tai edes haudalle? Millainen "muu yhteisö" korvaa omat vanhemmat, lapset, sisarukset tai lastenlapset?
Moni palaa ihmissuhteiden takia, totta.
Ihmissuhteita käytetään useissa tapauksissa häikäilemättä kiristyskeinona. Tämä tuli esille jo siinä pienessä otoksessa, joka oli mukana omassa gradussani. Kyse oli kuitenkin vain 14 todistajan kokemuksista (joista oli suurin osa entisiä, muutama edelleen mukana - ihmissuhteiden takia). :?
Jos ainut mahdollisuus päästä äitinsä hautajaisiin, lapsensa häihin, nähdä lapsenlapsiaan, on palata takaisin - moni palaa. Siinä tilanteessa palaaja tuskin pitää oppia totuutena, yhtä vähän kuin ne sadat tai tuhannet muut todistajat, jotka ovat mukana vain siitä pelosta, että menettäisivät tärkeät tai ainoat ihmissuhteensa.
Millaista hedelmää saa aikaan uskonto, jonka jäsen miettii itsemurhaa ainoana ulospääsynä tilanteestaan?
Todellisuus tulisi näkyviin, jos jäsenille annettaisin aito ja oikea uskonnonvapaus. Todellisuus paljastuisi, jos todistajat vaatisivat omille jäsenilleen sitä vapautta, jota he vaativat muilta uskonnollisilta yhteisöiltä. Jos erotettuja ei kartettaisi, nähtäisiin mikä on todellisen uskon osuus. Silloin yhteisöön jäisivät vain ne, jotka ovat mukana oppien ja uskonsa takia.
Mutta pelko estää antamasta vapautta. Jos ihmisten annetaan sanoa ääneen rankaisematta ja vailla pelkoa, ettei keisarilla ole vaatteita
- se aito totuus paljastuisi.