Ex JT-tytön elämää -blogi

[Suurenmoinen etu]

F60,3. Väestöstä vissiin 0.6% omaa tuommoisen, päätelkää siitä miten lystäätte. Me rajatilavammaiset ei oikeastaan jakseta piitata, meitä vaan ottaa koko ajan pannuun niin himpskatisti Mä vaan oletan, että jos yleisesti väestöstä noin 0,6% saa tommosen etiketin kylkeensä niin ehkis jeppuloista vähän enemmän vielä. Kiinnostais vaan tietää, mun puolesta kaikki ärsyttävät tyypit vois painua vaikka Valtakunnansalille.

[Kaarmis]

Valtakunnansalille loppuiäks lusimaan,julmaa...

[Vieraas]

Psykopatia on narsismin äärimäinen muoto. Kulisseja ylläpitävään narsistiin täytyy lisätä ripaus holtittomuutta, niin narskusta saadaan psyko. Useimmat narskut tarvitsevat kunniallisuuden kulissin, mutta psyko nakkaa niille kintaalla.

Vankilapsykiatri Hannu Lauerma selittää summattuna yleisöluennossa “Pahuus, hulluus ja psykopatia” asian suunnilleen näin (oma kooste ydinpointeista):

Sosiopatian ja psykopatian raja on epäselvä. “Psykopatia”-termiä viljeltiin 1800-luvulla liikaa, minkä jälkeen otettiin käyttöön termi “sosiopatia”, joka voi olla myös opittu ominaisuus. Mutta on olemassa myös yksilöitä, jotka ovat luonnostaan poikkeavan tunnekylmiä. Lauerma vertaa näitä psykopaatteja värisokeisiin. Näiltä puuttuu kognitiivisia palikoita päästään, niin että he eivät näe samoja asioita kuin muut näkevät. Värisokea ei näe, eikä edes halutessaan voi nähdä värejä. Eli Lauerman mukaan joissakin tapauksissa psykopatia/sosiopatia on synnynnäistä. Piuhat siis päässä sillä tavalla väärin, että ei voi kytkeä uusiksi.

Narsismi on ilmeisesti eri osaston ominaisuus, Wikipedia ainakin sanoo "Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa."

Jos meni väärin, niin täältä voi tarkistaa. Aivan huippuluokan puhuja muuten tuo Lauerma: (http://www.youtube.com/watch?v=vdyHBSl2eW4)

[KN1]

Kirjoitit blogissasi:

>>Sitten, voitas puhua aiheesta jossa mun vanhemmat on onnistuneet myös mut vammauttamaan. Fyysinen läheisyys.

En tiedä johtuuko äitini lapsuudesta, vai siitä, että Jehovan todistajat ovat todella pahoja arvostelemaan jokaista kosketusta seksuaaliseksi. Jos herrajumala jopa kädestä kiinni pitäminen, vastakkaisen sukupuolen kanssa, on suuri hellyyden osoitus ja sallittua vain seurusteleville pariskunnille…

Oon pikkuhiljaa alkanut tottumaan läheisyyteen, mutta edelleen mulla tuottaa vaikeuksia olla fyysisessä kontaktissa muiden kuin mun puolison kanssa.<<

Aivan samat kokemukset. Pystyn kyllä panemaan naista joka reikään, kuten noissa hydrauliikkafilmeissä, mutta mitään yhdessämakailua ja halailua en kestä. En kestä edes seurustelukumppanin halailua.

>>Miten tää on sitten vaikuttanut muhun Jt uran jälkeen? Musta tuli naispuolinen versio pukista. Pyöritin miehiä ja naisia, deittailin monia samanaikaisesti, samalla ihmetellen mistä se johtui.<<

Minulle tuli määrästä pakkomielle. Sata "kaatoa" se oli minulle miehen mitta ja tavoite. Pidin pientä kirjasta naisista, jotten sekoaisi laskuissa. Jokaisesta naisesta oli kirjasessa pieni luonnehdinta tyyliin, tautinen lahna, kurvikas punapää, paras suihinottaja jne....

Huh, jotain mennyt minulla myös pahasti vinksalleen.

[Robyn]

Aivan samat kokemukset. Pystyn kyllä panemaan naista joka reikään, kuten noissa hydrauliikkafilmeissä, mutta mitään yhdessämakailua ja halailua en kestä. En kestä edes seurustelukumppanin halailua.

>>Miten tää on sitten vaikuttanut muhun Jt uran jälkeen? Musta tuli naispuolinen versio pukista. Pyöritin miehiä ja naisia, deittailin monia samanaikaisesti, samalla ihmetellen mistä se johtui.<<

Minulle tuli määrästä pakkomielle. Sata "kaatoa" se oli minulle miehen mitta ja tavoite. Pidin pientä kirjasta naisista, jotten sekoaisi laskuissa. Jokaisesta naisesta oli kirjasessa pieni luonnehdinta tyyliin, tautinen lahna, kurvikas punapää, paras suihinottaja jne....

Huh, jotain mennyt minulla myös pahasti vinksalleen.

Niin. Mitäköhän mun päiväkirjan sivut on täynnä suurimman osan oikeesti? Seksiä. Kuvailen sanatarkkaan tunteita joita käyn läpi kun joku koskee mua ja kuinka kaipaan jonkun perään. Kun olen sekaisin siitä, että kaipaan seksiä kuin huumetta.

Olin varmaankin jonkin asteinen seksiaddikti ainakin pari vuotta eron jälkeen.

En mä tiennyt mitään muuta tapaa osoittaa niin paljoa rakkautta kuin seksi. Tai siis, korjaus. Seksi oli mulle ainoa rakkauden osoitus jota olin ikinä tavannut. Ja se ajoi mut hulluksi. En voinut olla miellyttämättä toista ja törmäsin ihmisiin jotka kokivat minut ulkonäöllisesti miellyttäväksi, vähän väliä.

Yhden illan panoja en voi sanoa harrastaneeni, mutta kyllä mulla parhaimmillaan oli pyörityksessä samaan aikaan yli viisi miestä ja pari naista.

Siitä sitten vuosien mittaan kun olin kuitenkin parisuhteessa, jossa en pettänyt, aloin oppimaan, ettei seksi ole ainoa tapa rakkautta osoittaakseen.

Nykyisin tiedän tämän, ja en pelkää enää kuollakseen, että toinen ei rakasta mua, vaikka ei harrastettaisikaan seksiä joka päivä.

Mitä sitten taas tulee muiden ihmisen kosketukseen, sitä harjoittelen vieläkin. En todella edelleenkään tiedä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kavahdan jos joku koskee minuun, jota en osannut odottaa ja toisaalta taas itse olen todella tietoinen millä tavalla toiseen kosken, jos kosken.

Myöskään lapsiin en osaa koskea. En osaa edes halata pientä lasta ihmettelemättä, että se voi olla niin hieno tunne. Kuinka joku voi niin pyynteettömästi vain haluta olla sun lähellä. Ilman häiventäkään seksuaalisuudesta.

Tulee vain muistoja mieleen siitä, kuinka onnellinen olin, jos äitini joskus hulluuden hetkellään sattuikin halaamaan minua. Ja kuinka taas toisaalta monesti ne samat kädet tarkoittivat vain rangaistusta.

[KN1]

Olin varmaankin jonkin asteinen seksiaddikti ainakin pari vuotta eron jälkeen.

Olen joutunut vaihtamaan työpaikkoja, koska olen "hoidellut" paria naispuolista esimiestä, jotka sitten panosuhteen päätyttyä tekivät oloni hankalaksi. Naispuolisten työkaverien hoiteleminen oli nuorempana aivan vakiokamaa, eivätkä nämäkään jutut ole ongelmitta sujuneet. 20-30 vuotiaana olin aivan kusessa noiden työpaikkajuttujen takia ja vasta yli 4-kymppisenä tajusin tekeväni itselle hallaa ja pääsin niistä eroon. Oikeastaan vasta se, kun tein töitä toiminimellä ilman työkavereita, opetti tekemään työtä ilman jatkuvaa "säpinää"

Tulee vain muistoja mieleen siitä, kuinka onnellinen olin, jos äitini joskus hulluuden hetkellään sattuikin halaamaan minua. Ja kuinka taas toisaalta monesti ne samat kädet tarkoittivat vain rangaistusta.

Meillä ei halattu koskaan. Fyysinen kosketus tarkoitti vain rangaistusta