Heh, arkea nuo asiat ovat olleet nuorena
Meilläkin leivottiin vain kolmionmallisia "joulutorttuja". Teininä käytin maahan asti ulottuvaa farkkuhametta ja siitä oli pitkään puhetta, että onko se sovelias kokoukseen tai kentälle. Ei ollut. Vain jos farkkukangas ei näytä farkkukankaalta. Lippistä emme mekään saaneet laittaa väärinpäin vaan yksityiskohtaisesti oli selostettu, että jos tekee töitä ulkona ja aurinko porottaa suoraan niskaan niin hetkeksi saa lipan kääntää suojaamaan niskaa. Sormia ei saanut missään nimessä ristiä kuin rukoillessa. Meillä teknomusa oli seksin rytmissä jumputtavaa, joten tekno oli kielletty. "Voi vitsi" -sanontaa käytti kaikki.
Hameen pituudessa tasan polvilumpion puoliväliin tuleva hame oli OK, siitä kaksi senttiä ylemmäs tuleva ei ollut. Rintaliivien olkaimet eivät saaneet vilahtaakaan. Myös sukkahousut olivat suositeltuja (vihasin ja vihaan edelleenkin sukkiksia, pyrin pysymään niistä mahdollisimman kaukana kun koko lapsuuden vedellyt niitä kiemurtelevia kireitä "paholaisen keksintöjä" jalkaan kolmesti neljästi viikossa hokien "voi vitsiä" ääneen). Tyttölapsien kengissä ei saanut olla lainkaan korkoa, en muista tätä maagista ikärajaa koska pieni korko oli sallittu.
Vain yhden reiät korviin oli sallittu perheessäni, kun kahdet reiät olisivat olleet jo niin jumalattomat. Musiikin kuuntelua ja tv-ohjelmia meillä vainottiin pikkutarkkaan, suurimmaksi osaksi kaikki kiellettiin "ihan varmuuden vuoksi". Pääkallot olivat ehdoton nounou. Ja ne nilkkakorut olivat kielletty "huoran merkkinä". Myöskin meidän seurakunnassa miesten piti napittaa takki kiinni, vaikka olisivat käyneet vain esittämässä ilmoituksen edessä. Ja se nappi avattiin aina siinä vaiheessa kun lavan rappusia laskeuduttiin.
Ja se meno kentällä: joka kerrostalosta vain yhden kerroksen ovikelloa saa soittaa. Paitsi jos sieltä ei avata. Muistiinpanot tapaamisesta kirjoitetaan vasta seuraavassa kerroksessa tai alaovella. Ja ne keinot päästä lukitusta kerrostalon ovesta sisään
Tai miltä kenttälaukun tuli näyttää sisarilla.
