SonOfJesus kirjoitti:Uskonto ei mielestäni ole immateriaalikäsite, koska se viittaa organisaatioon.
Raamatun ja sen kanssa kilpailevan alan kirjallisuuden lisäksi en kyllä tällä syömisellä saa mieleen ensimmäistäkään aineetonta organisaatiota (siis wikin mukaisia; yritys, hallinto, järjestö, valtio ja yhteiskunta).
Tietysti voi ajatella että organisaatio on immateriaali, koska se käytännössä muodostuu vain immateriaalisista valtasuhteista.
Tässä on käsitelty aihetta vastuun kannalta ja käytännössä kaikki vakiintuneet uskonnollisetkin järjestöt ovat järjestäytyneet ja jossain jollain tavalla rekisteröityneet. Tästä seuraa se, että ovat juridisessakin vastuussa tekemisistään. Tuosta vastuustahan WTBTS pyrki eroon vuoden 2000 muutoksella, jossa CCOJW eriytettiin WTBTS:n omaisuudesta.
Toki sitten on olemassa esimerkiksi uskonnollisia "maan tapoja", etenkin kehittyvissä yhteiskunnissa, joita "tapoja" ei voi haastaa vastuuseen normaalin juridiikan keinoin. Uskonnon lisäksi vailla turvaa tuntuu olevan Intiassa keittiöissä kuoliaaksi palavat naiset, verikoston uhrit, siviilit sodassa jne. Yksittäisen henkilön on mahdoton nousta noita yhteisön käytäntöjä vastaan, niinpä kyseisiin tapoihin pyritäänkin usein vaikuttamaan ulkopuolelta.
Toisaalta organisaatioon liittyy omaisuutta eli materiaa. Voiko immateriaali omistaa materiaa?
Toi tarttee kysyä Pekka Kemppiseltä.
Minusta on ennemminkin niin, että uskonto (religion) on materaali ja usko (faith) immateriaali.
Eikös idässä ole uskontoja, joilla ei järjestöä, jäsenyyttä tai ohjekirjastoa? Käsittääkseni esimerkiksi Falun Gong pääsee uskontona lähelle uskon immateriaa tässä suhteessa, ollen hallinnolle samalla kirjaimellinen uhka harjoittajamääränsä johdosta.
Useimmin tämä uskonto/usko -jako tunnutaan katsottavan jaoksi rekisteröityneen uskonnon ja jumaluskon omaavan yksittäisen henkilön välillä.
Korjaus: Kysyä pitää Jukka Kemppiseltä, Pekka on Jukan poika ja mun harrasteveli, sekoitin nimet.