Lapset kentällä

[rippeli]

Nykyään taitaa olla ohjeena, ettei lapsia saa laittaa keskenään kentälle. Silloin kun itse aloittelin julistajauraani, moista määräystä ei ollut. Niinpä kenttäkaverinani oli useimmiten toinen samanikäinen poika, jonka kanssa sitten esitin lehtiä alueeni kerrostaloissa. Aika iso osa ajasta meni tosin viihteen puolelle. Tiputtelimme hanskoja ja pipoja kaiteen välistä ja koitimme saada ne tippumaan alakerrokseen saakka. Sitten kun ei ollut muuta pudotettavaa, niin syljettiin. Lehtirahat tuhlattiin karkkiin, joita syötiin siellä kerrostalon ala-aulassa. Aika jännää, miten pitkältä ajalta tunti voi tuntua lapsena kentällä.

Kuulin joskus kokemuksen, jossa äiti oli ollut oman lapsensa kanssa kenttäpalveluksessa. Ovenavaaja oli kysynyt, että miksi lapsi oli mukana. Äiti oli sanonut, että lapsetkin haluavat osallistua tähän tärkeään työhön. Ovenavaaja oli sitten kysynyt lapselta itseltään, että ihanko oikeasti lapsi haluaa tulla saarnaamaan vieraitten ihmisten oville. Lapsi oli vastannut, että ei haluaisi ja tämä on kamalaa.
Tätä kokemusta siis levitettiin naureskellen seurakunnassa esimerkkinä siitä, miten tärkeää on valmistautua etukäteen kenttäpalvelukseen varsinkin lasten kanssa.

[Veli-Hopea]

Isoin asia mitä itse arvostan koko tässä omituisessa paketissa on tasokas esiintymiskoulutus. Siitä on ollut minulle korvaamatonta hyötyä työmarkkinoilla, koska olen ollut tolkuttoman ramppikuumeinen aikanaan

Kentän ja esiintymiskoulun tuomat avut voi tosiaan olla hyödyllinen taito elämässä.

Sen verran ehkä negatiivisella asenteella lähden tätä miettimään että jos vertaan asiaa vaikka Suomen jääkiekkoliiton maalivahtivalmennustoimintaan on sekin hyvä. Se tuntuisi olevan tehokas, koska pieni maa tunkee ulos maailmanluokan maalivahteja.

Sitten jos hieman väheksyvällä asenteella lähden miettimään minkälaisia maailmanluokan esiintymistaitoisia tehopaketteja järjestö tuottaa, niin en mä nyt osaa sanoa tuoko tuo heidän valmennus mitään erikoista erityisosaamista markkinoille.

Apua siitä varmasti on, sitä ei voi kiistää. Hyvin nää näyttää kuitenkin osaavan muutkin esiintyä ja markkinoida. Jos eivät, ehkä se vaan ei ole heidän juttu.

Monet asiat todistajuudessa kasvattaa. Luokittelisin kentän ja esiintymisen kuitenkin positiiviseksi kasvattajaksi.

[Veli-Hopea]

Tätä kokemusta siis levitettiin naureskellen seurakunnassa esimerkkinä siitä, miten tärkeää on valmistautua etukäteen kenttäpalvelukseen varsinkin lasten kanssa

Toisinsanoen " pidä huoli ettei kersas sano tollasta vaan käske sen sanoa, että homma on tosi kivaa ! ??

[Markku Meilo]

Kuulin joskus kokemuksen, jossa äiti oli ollut oman lapsensa kanssa kenttäpalveluksessa. Ovenavaaja oli kysynyt, että miksi lapsi oli mukana. Äiti oli sanonut, että lapsetkin haluavat osallistua tähän tärkeään työhön. Ovenavaaja oli sitten kysynyt lapselta itseltään, että ihanko oikeasti lapsi haluaa tulla saarnaamaan vieraitten ihmisten oville. Lapsi oli vastannut, että ei haluaisi ja tämä on kamalaa.
Tätä kokemusta siis levitettiin naureskellen seurakunnassa esimerkkinä siitä, miten tärkeää on valmistautua etukäteen kenttäpalvelukseen varsinkin lasten kanssa.

Valmistautumisen lähtökohta on pelottelu Jehovalla, joka tarkkailee ja pitää Raamatun mukaan lukua päistä putoavista hiuksistakin. Jehovantodistajien inhoamilla kilpailijoillaan vastaavantyyppinen lasten valmistelu tapahtuu Joulupukilla ja pikku tontuilla, jotka kurkkivat ikkunoista.

[Veli-Hopea]

Jos minä olisin ollut tuo lapsi, fyysinen kuritus olisi ollut 120 prosentin varmaa. Todellakin olisi pidetty huoli, ettei tuollaiset sanat kentällä toistu.

Näin opetellaan pienestä pitäen tekopyhyys ja näyttely, se kun on varmasti vahvimpia puolia minkä todistajuudessa valitettavasti oppii.

[YksinäinenSusi]

Monet asiat todistajuudessa kasvattaa. Luokittelisin kentän ja esiintymisen kuitenkin positiiviseksi kasvattajaksi.

Riippuupi lapsen luonteesta. Onko lapsi ulospäinsuuntautuvainen jo lapsuudessaan, vaiko ihan sulkeutunut?

Kenttätyö voi olla ulospäinsuuntautuvaiselle lapselle jopa välillä mukavaakin. Mutta että onko se sulkeutuneelle lapselle sitä, sitä epäilen vahvasti.

Iissä kyllä oli aikoinaan anakin kaksi lasta, jotka olivat ulospäinsuuntautuvia ja näyttivät pitävän kenttäpalveluksesta.

Toinen heistä luki vieläpä historiaa vapaa-aikoinaan voidakseen paremmin keskustella vanhojen ihmisten kanssa historiallisista asioista ja onnistui siinä erinomaisesti. Hänestä ihmiset ovilla tykkäsivät, kun keskusteli jo lapsena niin älykkäästi. Raamatunkin tuo lapsi luki läpi ihan tosta vaan voidakseen paremmin keskustella. Tai oikeastaan olihan hän jo varhaisteini, mutta kuitenkin lapsi.

Ulospäinsuuntautuvan ihmisen päästä tulee puhetta luonnollisesti ja helposti, ei tarvitse edes poinnistella ja yrittää kaivaa päästään sanomista.

Sulkeutuneen ihmisen on vaikea tuottaa puhetta tai yleensäkään mitään sanomista, päästä ei vain saa millään irti mitään sanomista. Ehä parhaassa tapauksessa "Ööö - joo !"

Sitten sulkeutunutta ihmista usein moititaan seurakuntalaisten taholta, kun on niin hiljainen. Sulkeutunut ihminen kärsii siitäkin, koska kokee ettei se ole hänen omaa syytään. Hän on vain hiljainen luonne. Seurakuntalaisten mielestä se kuitenkin on hänen omaa syytään, kun ei yritä edes puhua.

Sulkeutuneen ihmisen kannattaakin heti kun mahdollista - erota seurakunnasta ja jehovantodistajuudesta. Se on hänelle aivan väärä paikka.

[YksinäinenSusi]

Jos minä olisin ollut tuo lapsi, fyysinen kuritus olisi ollut 120 prosentin varmaa. Todellakin olisi pidetty huoli, ettei tuollaiset sanat kentällä toistu.

Näin opetellaan pienestä pitäen tekopyhyys ja näyttely, se kun on varmasti vahvimpia puolia minkä todistajuudessa valitettavasti oppii.

Niin ja sitten kun vanhemmat ovat opettaneet tuo tekopyhyyden ja näyttelemisen ja tapahtuu että jt-nuori alkaakin viettämään koulussa kaksoiselämää, niin se on paljastuessaan jt-vanhemmille maailmanloppu suurinpiirtein.

Jt-nuori sitten ihmettelee ja pudistelee päätään, että mitä tein väärin. Minuthan opetettiin jo lapsesta kovalla kurilla, ja tappouhkauksilla näyttelemään Jehovan palvojaa. Ja enkö muka näytellyt hyvin? Tässäkö on kiitos.(taidanpa kostoksi lähteä armeijaan, kun tulee se aika)

[Lottopallo]

Jos minä olisin ollut tuo lapsi, fyysinen kuritus olisi ollut 120 prosentin varmaa. Todellakin olisi pidetty huoli, ettei tuollaiset sanat kentällä toistu.

Näin opetellaan pienestä pitäen tekopyhyys ja näyttely, se kun on varmasti vahvimpia puolia minkä todistajuudessa valitettavasti oppii.

Niin ja sitten kun vanhemmat ovat opettaneet tuo tekopyhyyden ja näyttelemisen ja tapahtuu että jt-nuori alkaakin viettämään koulussa kaksoiselämää, niin se on paljastuessaan jt-vanhemmille maailmanloppu suurinpiirtein.

Jt-nuori sitten ihmettelee ja pudistelee päätään, että mitä tein väärin. Minuthan opetettiin jo lapsesta kovalla kurilla, ja tappouhkauksilla näyttelemään Jehovan palvojaa. Ja enkö muka näytellyt hyvin? Tässäkö on kiitos.(taidanpa kostoksi lähteä armeijaan, kun tulee se aika)

Kyllä näyttelemisen ja valehtelun oppi lapsena todistajakodissa. Vahvistan puolestani. Vaikka itse sanonkin, niin olen kokemusteni kautta tätä nykyä varustettu kohtalaisilla näyttelijän lahjoilla. Niistä saattaa olla epäreilussa maailmassa tarpeen vaatiessa hyötyä.

Teininä kärähdin maailmallisuuksista. Äiti itki ja isä hakkasi.

Ettei nyt ihan off topicoinniksi mene

SINNE KENTÄLLE OLI PAKKO LÄHTEÄ LAPSENA

[Veli-Hopea]

SINNE KENTÄLLE OLI PAKKO LÄHTEÄ LAPSENA

Ei. Ei. Ei.

Asia on kyllä nyt kärjistynyt julkisuudessa ja esität vääristeltyä tietoa . Todellisuudessa et muuta halunnutkaan lapsena kuin olla kentällä , koska nautit siitä ja se oli mielestäsi erityisen kivaa ja antoisaa. Päinvastoin luopioiden valheita, joudumme useimmiten toppuuttelemaan lasten kenttäintoa, että muistaisivat muutkin askareet.

T: Veke

[Vellamo]

Totta turiset Markku Meilo.
Esiintymiskoulutusta saa ihan yhtä tasokkaana ja todennäköisesti vielä tehokkaampanakin muualta. Ajoin tuolla vaan ajatusta, että ei kaikki nyt ihan skeidaakaan ole järjestössä.

Itse olen hankkinut myös Betelin jälkeen korkeakoulukoulutustakin yliopistossa, mikä nyt ei ainakaan ole mun poisteitä järjestössä lisännyt. Noissa opiskeluissa on auttanut paljon seuran opettamat tutkimistekniikat, jotka sain henkilökohaisesti eräältä kokeneelta veljeltä. Tietenkin on tarvinnut opetella myös lisää, koska pelkästään seuran tekniikoilla on hankala pärjätä, mutta ne ovat auttaneet alkuun.

Tuo ilmukseni ''hölmöilyt'', on kieltämättä hyvin ympäripyöreä ilmaisu. Sen tarkentaminen, ilman sen sanan sanojan tuntemista, on lähes mahdotonta. Pahoitteluni epätarkkuudesta.

Ajoin sillä sanalla takaa niitä toimintamalleja, joita kaupungeilla näkyvästi esillä olevilla yleistä järjestystä vastustavilla jengeillä ja yksittäisillä nuorilla on (huligalismi, graffitit, paikkojen rikkominen, ylenmääräinen päihteiden käyttö etc. etc.). Tuntien itseni, olisin hyvin helposti ajautunut tuollaiseen toimintaan, joka olisi saattanut tehdä tyhjäksi mukavan perhe-elämän mahdollisuuden.

Edellä kuvailemani toiminta ei automaattisesti tarkoita huonoa loppuelämää, eikä rauhalliset nuoruusvuodet myöskään. Olen edelleenkin jossain määrin kapinallinen (omien polkujen kulkija), mikä voi hyvinkin johtaa epämiellyttäviin seuraamuksiin. Koko ajan tehtävät valinnat ja yllättävät tilanteet muovaavat elämää, tekemällä tulevaisuuden ennustamisen mahdottomaksi, kuten myös menneisyyden tulkitsemisen varmuudella. Tiedostan myös seuran kirjallisuuden vaikutuksen ajatuksenjuoksuuni, jota yritän hillitä, sen kuitenkin väkisin vaikuttaessa enemmän tai vähemmän valintoihini.

Toivottavasti sait hiukan kiinni ajatuksenjuoksustani

[Skitso2]

--- Lasten on mentävä kentälle. Se ehdollistetaan pienestä pitäen, pikkulapselle annetaan pikku palkintoja ja osoitetaan palkitsevaa huomiota.
Kun lapsi kasvaa, ja pikkaisenkin alkaa osoittamaan omaa tahtoa, se tukahdutetaan fyysisellä kurilla.
Korvapuustit, luunapit ja tukkapöllö aina, kun niinsanotusti "sana ei tehoa".
Lapselle tehdään hyvin selväksi että kieltäytymisen vaihtoehtoa EI OLE.
Ja, jatkuva aivopesu, jossa pelotetllaan pahoilla hengillä sekä jumalan eli Jeehoovan mielen pahoittamisella tekee taustatyötä.
Samoin, lasta aivopestään myös saavuttamaan sitä omien rakkaiden vanhempien hyväksyntää. Jos et käy kentällä / kokouksissa niissä osallistuen, äiti/isä kokee häpeää lapsensa puolesta.


Pavlovin koirat. Tosin ne onnekkaat hurtat "koulutettiin" tiemmä vain sähköiskuilla, ja ne hauvat sitten kuitenkin palkittiin...
Jehovan pikku koiria piestään henkisesti, fyysisesti ja palkinto jääkin sitten saamatta.

Katsoin tuon Youtube -linkin, missä pikku poju piti puhetta kokouksessa yleisön edessä...oksentelin pitkin seiniä inhoreaktiosta. Mahtoi vesseli olla kärryillä mitä kaikkea hänet oli laitettu puhumaan!

Tuossa iässä oli meneillään vielä palkitsemisvaihe, eli miehenalku varmaan saa kiitosta ja huomiota josta nauttii. Kunnes toukkavaihe menee ohi...sitten onkin jo pikku pakko kiivetä sinne lavalle.

[Kletos]

Käytänpä tilaisuutta hyväksi ja ilmoittelen, että tästäkin asiasta voi jakaa kokemuksia ja ajatuksia tulevassa Jehovan todistajia käsittelevässä kirjassa. Kommentteja voi lähettää sähköpostitse.

Aihetta sivuavat ainakin nämä otsikot:

Lapsen uskonnonvapaus

Jakautunut perhekunta

Jehovan todistajana koulumaailmassa / lapsuudessa (esim. juhlapäivät)

Kuri ja kurittaminen

Pelot ja syyllistäminen

Lisää kirjajuttua ja aiheita + ohjeita jos joku haluaa tulla informantiksi, löytyy täältä:
http://henkireika.arotron.fi/index.php?topic=88.0

Aikaa vastailla on kuluvan kuun loppuun (tammikuu 2015).

t. Aila R.

[Markku Meilo]

Esiintymiskoulutusta saa ihan yhtä tasokkaana ja todennäköisesti vielä tehokkaampanakin muualta. Ajoin tuolla vaan ajatusta, että ei kaikki nyt ihan skeidaakaan ole järjestössä.

Ymmärrämme kyllä toisiamme näissä jutuissa, eri näkökulmia vaan kannattaa pitää esillä niitä varten, joilla silmälaput ovat vasta hieman raollaan. Se mahdollinen positiivinen vaan menettää siinä mielessä merkityksensä, että jt-homma markkinoidaan uskottavaksi niin, ettei siinä ole mitään tarkoituksellista skeidaa, vaikka suurin osa on juuri sitä.

Olen vuosikausia kysellyt jt-mielisiltä mitä sellaista todistajuus tarjoaa, jota ei muualla ole. Vartaajien ajatusmaailman kapeutta kuvastaa se, että useimmin ja miltei ainoastaan tuodaan esille yhteisöllisyys. Kyllä ihminen kuvaannollisesti aivokuollut jos noin vastaa, koska sosiaalisena eläimenä ihminen nimenomaan hakee yhteisöllisyyttä, eikä ensimmäisenä sitä ehdollista Vt-yhteisöllisyyttä.

Ajoin sillä sanalla takaa niitä toimintamalleja, joita kaupungeilla näkyvästi esillä olevilla yleistä järjestystä vastustavilla jengeillä ja yksittäisillä nuorilla on (huligalismi, graffitit, paikkojen rikkominen, ylenmääräinen päihteiden käyttö etc. etc.).

Yleistämisessä on aina omat vaaransa, alueen asiantuntijat, skoudet mukaanlukien, tuntuvat olevan kovin yksimielisiä siitä, että mainitsemasi toimintamallit koskevat ainoastaan hyvin pientä osaa nuorisosta. Nuoruudestani muistan muutaman jehovantodistanuoren, joka kuului tuohon ainoastaan hyvin pieneen osaan nuorisoa.

Tiedostan myös seuran kirjallisuuden vaikutuksen ajatuksenjuoksuuni, jota yritän hillitä, sen kuitenkin väkisin vaikuttaessa enemmän tai vähemmän valintoihini.

Sain monoa noin neljä vuosikymmentä sitten ja pennit panin jonoon Vt-seuran kanssa noin kaksi vuosikymmentä sitten, olin tuolloin viisikymppinen. Kyllä se menee niin, että jos jotain joskus oikein kunnolla, niin samaa loppuelämän vaikka hieman lievemmin. Kyllä mullakin käy parinsadan millisekunnin verran ajatus todistajuudessa esimerkiksi kun tottelen vaimoa ja lämmitän juhannussaunan koivuntuoksuineen. Tosin hymähdän itselleni hyväksyvästi aina tuollaisina hetkinä tulitikkua raapiessani.

Toivottavasti sait hiukan kiinni ajatuksenjuoksustani :)

Ihan vaan varmistan, että kiinnisaanti on molemminpuolista ja koskee myös ajatuksenjuoksuani. Kun otin esimerkiksi vankilatuomion hankkimisen, niin se on merkityksellisempi esimerkki kuin moni ymmärtää. Logiikan valossa kyse oli järjen ja logiikan vastaisesta toiminnasta, jolla hankittiin kolmen kuukauden vankeus ja merkintä rikosrekisteriin.

Vuonna 1996 hylätyn totaalipelleilyn käytännön ohjemekanismi Väinämöisenkadulta oli sellainen, että ohjeen mukaan:

- Tuli vapaaehtoisesti mennä kieltäytymään puolustuslaitoksen järjestämiin ja laissa määrättyyn kutsuntatilaisuuteen.
- Tuli vapaaehtoisesti mennä kieltäytymään laissa määrätyn tutkintalautakunnan (tjsp) eteen, jossa lautakunnassa oli edustus myös puolustuslaitoksesta, taisi olla kirkostammekin.

Mutta palvelukseenastumismääräyksen saatuaan ei tullut mennä vapaaehtoisesti kieltäytymään Sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämään työlaitokseen.

Jos Väinämöisenkadun kaaderissa jollain sitten oli muka perustelu tuollaiselle epäloogisuudelle, niin korviini se ei ole vielä puolessa vuosisadassa kantautunut. Muutenkin homma oli samaa näytelmää kuin lapsi kenttäovella, ohjeet tulivat Väinämöisenkadulta, mutta sitä ei saanut myöntää, vaan vedota henkilökohtaiseen päätkseen ja vakaumukseen.

Eikä se jäänyt siihen turhaan kolmen kuukauden ylimääräiseen istumiseen, homma vietiin rikosrekisteriin. Hakiessani ulkomaille työtehtäviin oli viisumin yhtenä edellytyksenä puhdas ote rikosrekisteristä, jolloin seurasi erillinen hankala selittelykierros ennen viisumin irtoamista.

Eli joku nuoruuden pikkuhölmöily on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi se Väinämöisenkadun kaaderin hölmöily josta meistä jokainen sai aikanaan 3 kuukautta vankeutta jo silloisissakin oloissa täysin turhaan, puhumattakaan 1996-oppiveivailusta..

[Elisenda]

Riippuupi lapsen luonteesta. Onko lapsi ulospäinsuuntautuvainen jo lapsuudessaan, vaiko ihan sulkeutunut?

Kenttätyö voi olla ulospäinsuuntautuvaiselle lapselle jopa välillä mukavaakin. Mutta että onko se sulkeutuneelle lapselle sitä, sitä epäilen vahvasti.

Sitten sulkeutunutta ihmista usein moititaan seurakuntalaisten taholta, kun on niin hiljainen. Sulkeutunut ihminen kärsii siitäkin, koska kokee ettei se ole hänen omaa syytään. Hän on vain hiljainen luonne.

Introverteille jt-järjestö voi olla ihan täyttä helvettiä. Vihasin kokouksia, konventteja, kaikkia muita yhteisiä häppeninkejä ja aivan erityisesti kentällä käyntiä. Koko ajan tuputetaan ajatusta, että "eristäytyvä etsii omaa etuaan" ja sinussa on jotain vikaa, jos et määi niin kuin muut. Tästä on itselle jäänyt pahimmat arvet jt-ajoilta ja meni jonkun aikaa, ennen kuin tajusin, että on ihan normaalia olla sellainen kuin on. Itseään ei tarvitse yrittää väkisin muuttaa, eikä se edes onnistu. On ok inhota isoja ryhmiä ja viihtyä pienemmissä porukoissa ja itsekseen. Iso osa ihmisistä on sellaisia. Tämä vaan ei ole mahdollista noissa ympyröissä.

[January]

Minäkin inhosin niiiiiiin valtavasti kentälle menoa. Niin pienestä asti siellä on kuljettu kuin muistan. Yritin aina tahallani olla mahdollisimman huono tässäkin, etten joutui esittämään ovella mitään. Minua sätittiin siitä, painostettiin ja pakotettiin. Oikeasti olisin vain halunnut ottaa jalat alleni ja juosta. Koko tilanne oli nöyryyttävää. Lapsena homma oli vielä jotenkuten siedettävissä, mutta teini-ikä oli järkyttävää. Kuka ujo teini haluaa kiertää ovelta ovelle? Ja siinä iässä olisi pitänyt jo olla täysivertainen julistaja...