Syököön kukin, mitä haluaa. Mitä terveellisiin ruokatottumuksiin tulee, seitsemännen päivän adventistit uskonnollisena ryhmänä lienevät kiinnittäneet tähän erityistä huomiota. Näin olen antanut itselleni ymmärtää.
Mitä taas uskonnollisiin paastoihin tulee,
niitä löytyy useampiakin. Näistä kristityt noudattivat alkujaan keskiviikkoa ja perjantaita. Tämä laajeni sittemmin 300-luvulla ja muotoutui edelleen. Katolisilla sekä ortodokseilla on tapana tätä edelleen noudattaa eri variaatioin.
En ole täysin tietoinen siitä, miten pitkät paastot totaalisina vaikuttavat ihmisen terveyteen. Kuitenkin jokseenkin kohtuuttomalta vaikutti muslimien ramadan männä vuonna tällä leveysasteella. Tuon kolmenkymmenen (1914: 29. kesäkuuta - 28. heinäkuuta) päivän paaston syömättä ja juomatta kerrottiin minulle kestävän päivittäin yli 20 tuntia, entä pohjoisempana, jolloin musta lanka erottuu valkoisesta ympäri vuorokauden useammankin vuorokauden ajan! (Mikä mainio esimerkki Pyhäin kirjain ohjeistuksista, Lähi-Idän leveysasteellahan kysymys on noin 14-15:sta tunnista.)
Tätäkin kummallisemmalta vaikuttaa Jeesuksen totaalinen paasto Raamatussa kerrotulla tavalla. Itse asiassa en pidä sitä edes mahdollisena nuo luonnonolosuhteet tuntien, tai sitten Jeesus ei ollut ihminen tai Raamattu ei kerro asiaa totuudellisesti. (Hyvä tavaton: join itse kuin kameli, toistakymmentä litraa vuorokaudessa, tosin sittemmin olosuhteisiin tottuneena jo hieman vähemmän. Työnjatkajani joi arolla kahdessa tunnissa 4,5 litraa vettä olosuhteisiin tottumattomana, minulle ei jano tullut, joten latki kaksi omaansa ja minunkin pullolliseni.)
Omalle kohdalleni riittää kuitenkin se, että pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti vuoden jokaisena päivänä. Ruokavalioni on kaikkiruokainen. Koetan välttää ns. kovia rasvoja ja suosia kalaa ja kaurapuuroa hedelmien ja marjojen ynnä juuresten sekä vihannesten kera. En liioin punaista lihaa itseltäni kiellä.
Kuitenkin, söinpä sitä tai tätä LDL-arvoni, trigyseriinini ja kokonaiskolesterolini ylittävät suositukset mennen tullen. Se, katsokaas, on sukuvika, jos suksi ei luista. Näin kohdallani ja sukumme kohdalla. Se on näet silleen, että kuolema kohtaa ennemmin tai myöhemmin, mutta myöhemmin, otaksun, mikäli en syömättä ja juomatta jätä, etenkin juomatta.