Olen lukenut erästä feminististä blogia viimeaikoina melko paljon ja miettinyt omaa kasvua ja kasvatusta naiseksi.
Olen tullut siihen tulokseen mietittyäni (ja äidin puheita kuunneltuani), että jt-naisen arvo mitataan siinä miten korkealle rankatun miehen onnistuu pyydystämään ja miten monta lasta tälle synnyttämään. Vain ja ainoastaan siinä.
Toki väitetään että naimattomuus on suositeltavaa ja ihailtavaa, mutta silti sinkkusisaria vähän säälitellään.
Tai ehkä se on ihailtavaa käytöstä vain miehiltä, en jaksa muistaa.
Kysymys, hyvät naispuoliset fooruminkäyttäjät, onko teillä tällaisia mielikuvia?
Toki miehetkin saavat kommentoida omia näkemyksiään asiasta. En sitten tiedä miten paljon kasvatus ym asiat tähän vaikuttavat...
Tunnen vain yhden jt-pariskunnan joka olisi oikeasti päättänyt olla hankkimatta lapsia. Se on ikäänkuin itsestäänselvyys.
Ja sitten kun tällainen päättäväinen tyttö on koko ikänsä ollut sitä mieltä ettei kakaroita halua, niin vain naureskellaan että kyllä se mieli muuttuu. "Kyllähän minäkin noin ajattelin, ennen kuin tapasin mieheni" on yleisin lause jota asiasta kuulen.
No, saa olla aikamoinen mielenhallitsija jos miun pään aikoo kääntää
..tai no, vahinkoja sattuu
Kaikkein eniten kuitenkin risoo se, että kun veljeni käyttää aivan samoja argumentteja päätökseen olla lisääntymättä niin hänelle vain nyökytellään hyväksyvästi.
Ei kuulu myhäilyjä tai naureskeluja. Vittuperkele.
JA sitten vielä pyydän anteeksi jos olen aiheesta tänne jo vaahdonnut, en muista olenko.