Eronneiden/erotettujen kohtelusta jälleen.. uutta?

[Utsi.]

Moikka, pitkästä aikaa!
Meikäläinenhän on eronnut seurakunnasta jo useita vuosia sitten. Vanhempani ovat kummatkin todistajia, mutta olleet kuitenkin kanssani tekemisissä (vähän sillä perusteella kun on lastenlapsia, ja isäpuoleni on vanhin) koko ajan enemmän tai vähemmän. No nyt sitten mieheni kertoi, että äitini oli soittanut hänelle ja kertonut että eivät enää ole kanssani tekemisissä, ilmeisesti tullut jotain uutta tähän asiaan seurakunnan taholta. Yritin googlettaa ja lukea valtakunnan palveluksemme netistä, mutta en kyllä löytänyt asiasta mitään uutta. Oisko kenelläkään täällä tietoa enemmän, eli onko tullut jotain tarkennusta lähiaikoina?

[Tony]

Tasaisin väliajoinhan tuosta todistajia muistutetaan. Viimeksi kesäkuun lopulla.

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=7260

[Utsi.]

Kiitokset!
Itseäni hieman jurppii tuo, miten aina puhutaan erotetuista, eikä tunnuta ottavan huomioon sitä että on myös olemassa meitä itse eronneita.

[Love_is_a_lie]

Ja voihan myös olla että heille on salilla asiasta huomautettu, ilman että mitään "uutta valoa" asiaan on tullut.

[Utsi.]

Tuli vaan semmonen "aha, vai niin" -olo, kun ihan yhtäkkiä monien vuosien jälkeen näin. :/ Voi kun kuitenkin ymmärtäisivät, että tämä ei ole mulle mikään tie takaisin seurakuntaan...

[Tony]

Kiitokset!
Itseäni hieman jurppii tuo, miten aina puhutaan erotetuista, eikä tunnuta ottavan huomioon sitä että on myös olemassa meitä itse eronneita.

Itse eronneet ovat jopa jonkinlainen tabu seurakunnissa. Eron syyt pyritään vääntämään vaikka väkisin niin että lähtijä teki jotain väärin. Eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti Totuudesta™ lähde.

Syy löytyy yksinkertaisesta psykologiasta. Kun lähtijään ladataan negatiivisia piirteitä, hänet on helpompi unohtaa ja karttaminenkin luonnistuu ilman erityisiä ponnisteluja.

[Tony]

Tuli vaan semmonen "aha, vai niin" -olo, kun ihan yhtäkkiä monien vuosien jälkeen näin. :/ Voi kun kuitenkin ymmärtäisivät, että tämä ei ole mulle mikään tie takaisin seurakuntaan...

Asiasta kannattaa jossain välissä huomauttaa. Toki karttamisen perimmäinen syy on näissä usein huono omatunto siitä, että on laiminlyönyt karttamisen. Tämäkin Vartsikan karttamiskirjoitus käsiteltiin hetikohta konventin jälkeen. Todistajat saattavat olla konventtien jälkeen eräänlaisessa teokratiapöllyssä, ja esimerkiksi juuri karttaminen voi korostua tänä aikana. Joskus efekti laimenee jo syksyyn tai alkutalveen mennessä.

[Masterpiece]

Kysympä tätä täällä, koska en nyt jaksa yhtä kysymystä varten perustaa uutta aihetta:

Te, jotka joskus olitte Jehovan todistajia, mutta sittemmin eronnut siitä lahkosta, niin oletteko olleet yhteydessä entisiin keskustelukumppaneihinne? Niihin, joiden kanssa kävitte esim. Raamatuntutkiskelua tai muita väittelyitä? Kerroitteko koskaan, että "hei, olit silloin oikeassa ja minä väärässä", tai jotain muuta vastaavaa?

Itse ajattelen, että olisi mukava, jos joku entinen Jehovan todistaja ottaisi yhteyttä ja kertoisi kuulumisiaan sen jälkeen kun huomasi, miten paljon paskaa tuo uskonto sisältää. Olisi mielenkiintoista kuulla rehelliseltä ihmiseltä mitä hän silloin ajatteli keskustelujemme aikana ja mitkä ovat hänen ajatuksensa nyt.

[Olsmo]

Kiitokset!
Itseäni hieman jurppii tuo, miten aina puhutaan erotetuista, eikä tunnuta ottavan huomioon sitä että on myös olemassa meitä itse eronneita.

Tätä epäkohtaa itsekkin tulee joskus harmiteltua.Olen aina pyrkinyt korjaamaan ,että olen nimenomaan itse eronnut.

[Verilettu]

Kiitokset!
Itseäni hieman jurppii tuo, miten aina puhutaan erotetuista, eikä tunnuta ottavan huomioon sitä että on myös olemassa meitä itse eronneita.

Itse eronneet ovat jopa jonkinlainen tabu seurakunnissa. Eron syyt pyritään vääntämään vaikka väkisin niin että lähtijä teki jotain väärin. Eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti Totuudesta™ lähde.

Syy löytyy yksinkertaisesta psykologiasta. Kun lähtijään ladataan negatiivisia piirteitä, hänet on helpompi unohtaa ja karttaminenkin luonnistuu ilman erityisiä ponnisteluja.

Juuri näin. Tästä syystä eronneesta ilmoitettaessa seurakunnalle sanotaan vain että "Timo Todistaja ei ole enää Jehovan todistaja". Mitään eroa ilmoituksessa ei ole vaikka olisi lähtenyt itse tai olisi erotettu. Mielestäni tämä on väärin, mutta juuri tuossa ylempänä Tony sen syyn tähän käytäntöön kertoikin.

Toisaalta, olisihan se ehkä erikoista jos ilmoitettaisiin että "Timo Todistaja ei ole enää Jehovan todistaja, koska harrasti selvitystemme mukaan haureutta"

[Lothar II]

Toisaalta, olisihan se ehkä erikoista jos ilmoitettaisiin että "Timo Todistaja ei ole enää Jehovan todistaja, koska harrasti selvitystemme mukaan haureutta"

Entäs jos ilmoitettaisiin: "on ruvennut ajattelemaan omilla aivoilla."

[Verilettu]

Niin silloin kun näin olisi. Tuo minun esimerkki oli tilanteesta jossa vaikka vanhimmat olisivat kytänneet jonkun asunnon lähistöllä että ketä sinne menee ja milloin

Minun kohdalla ne olisivat joutuneet mainitsemaan tuon sinun ehdotuksen mukaan

[Utsi.]

Kysympä tätä täällä, koska en nyt jaksa yhtä kysymystä varten perustaa uutta aihetta:

Te, jotka joskus olitte Jehovan todistajia, mutta sittemmin eronnut siitä lahkosta, niin oletteko olleet yhteydessä entisiin keskustelukumppaneihinne? Niihin, joiden kanssa kävitte esim. Raamatuntutkiskelua tai muita väittelyitä? Kerroitteko koskaan, että "hei, olit silloin oikeassa ja minä väärässä", tai jotain muuta vastaavaa?

Itse ajattelen, että olisi mukava, jos joku entinen Jehovan todistaja ottaisi yhteyttä ja kertoisi kuulumisiaan sen jälkeen kun huomasi, miten paljon paskaa tuo uskonto sisältää. Olisi mielenkiintoista kuulla rehelliseltä ihmiseltä mitä hän silloin ajatteli keskustelujemme aikana ja mitkä ovat hänen ajatuksensa nyt.

Niin siis tarkoitatko niitä ei-todistajia, kenen kanssa on pidetty tutkiskeluja (en vieläkään voi käsittää että "tutkistelu" on sana, btw hah )? Jos oikein muistan, niin laitoin kirjeen/meilin eräälle tytölle jonka kanssa tutkin, ja kerroin miten asia on omalla kohdallani. Olin tutkistelun jo laittanut eteenpäin eräälle sisarelle, jonka tiesin varmasti olevan tälle tytölle hyväksi.

En koe, että tämä uskonto on paskaa, todellakaan. Siellä on sellainen hyvä ydin.. mutta se on peitetty ihan hirvittävällä määrällä pieniä asioita, jotka orjuuttavat vilpittömyyttä etsiviä ihmisiä. Minä lähdin omista syistäni.. jos jollekin sopii olla jt, niin ei minua haittaa. Toivottavasti ovat oikeasti onnellisia valitsemallaan tiellä (en nyt lähde asiaa enempää analysoimaan, olen sen varmasti tällä forumilla tehnyt), hyvä heille!

Usein sitä jopa toivoo, että olisi hieman yksinkertaisempi ihminen.. voisi olla paljon, paljon onnellisempi..

[Kivikko]

eikä tunnuta ottavan huomioon sitä että on myös olemassa meitä itse eronneita

Tämäpä juuri, toki uskollinen JT ei uskalla edes ajatella että joku haluaisi ulos omasta tahdostaan. Pois "ajautuneet" mainitaan, mutta pois ajaneet jätetään mainitsematta.
Lasken itseni itse eronneeksi, vaikka vielä srk:n kirjoilla olenkin, ja jos äkkitilanne eteen tulee niin painan kyllä ihan itse sitä heittoistuinnappia.

Masterpiecen kysymykseen; exänä on aikalailla turhaa koittaa saada yhteyttä saatikka sitten kunnollista keskustelua, kun sitä on vaikeaa saada aikaan edes JT:na. Useimmiten ainakin JT:t torppaavat keskustelut heti alkuunsa jos suostuvat vastaamaan yhtään mitään. En ole itse ainakaan edes yrittänyt saada keskusteltua sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on joistain uskonkysymyksistä joskus tullut juteltua.

Toki olen ns. syntymä-jt, joten mitään "kääntymistä" ei ole kohdallani tapahtunut, ja näinollen mitään todellisia, kunnollisia keskusteluja edes ennen kastetta ei ole tullut käytyä kenenkään kanssa. Kanssani ei ole kukaan koskaan tutkinut mitään kirjaa yksityisesti, eikä kanssani olla käyty henkilökohtaisia keskusteluja uskontoa koskien millään tavoin. Minulle on saneltu asiat "niin kuin ne ovat", eikä vastavuoroista keskustelua olla suvaittu.

Muutama vuosi sitten vielä keskustelin ihmisten kanssa lyhyehkösti ja jopa kaunistelen omista ajatuksistani, muttei siitä tullut mitään koska JT on aina oikeassa, vaikka se väittäisi vihreän olevan mustaa. Nyt ei edes kiinnosta kun tiedän ettei heitä sanottavani, mielipiteeni tai näkökulmani kiinnosta tippaakaan. Keskustelen mieluummin paremmassa seurassa nykyään.

[Polyester]

En koe, että tämä uskonto on paskaa, todellakaan. Siellä on sellainen hyvä ydin..

Mikäpä ettei. Onhan siellä asioita, jotka muodostavat ihan hyvääkin pohjaa elämälle, toki ongelmakohdissakin löytyy. Siitä kaikkia Jehovan todistajia voi kuitenkin yhteisesti moittia, että he syyllistyvät vääristellyn informaation levittämiseen. Tämä voi tapahtua joko tietoisesti (lähinnä johtajat ja muut todella perehtyneet) tai laiminlyönnin seurauksena, kun ei jakseta, viitsitä, ymmärretä, nähdä tarvetta, uskalleta tai ole nöyryyttä tutkia perusteellisesti sitä uskontoa, jota Ainoana Oikeana Totuutena toisille markkinoidaan ja jonka nimissä ollaan valmiita toisia suostuttelemaan ja painostamaankin.

Muutama vuosi sitten vielä keskustelin ihmisten kanssa lyhyehkösti ja jopa kaunistelen omista ajatuksistani, muttei siitä tullut mitään koska JT on aina oikeassa, vaikka se väittäisi vihreän olevan mustaa. Nyt ei edes kiinnosta kun tiedän ettei heitä sanottavani, mielipiteeni tai näkökulmani kiinnosta tippaakaan. Keskustelen mieluummin paremmassa seurassa nykyään.

Jopa vanhimmat, joiden periaatteessa kai pitäisi olla keskimääräistä ajattelukykyisempiä ja joilla periaatteessa kai pitäisi olla velvollisuus auttaa toisia hengellisesti, ovat yleensä täysin haluttomia keskustelemaan hankalista kysymyksistä, vaikka ne tulisivat järjestöön uskovalta JT-rivijäseneltä, jota oikeasti vaivaa jokin asia. Kysyjälle lähinnä tehdään selväksi, että ongelma on hänen kysymyksensä, eikä suinkaan se asia, mitä kysymys koskee. Varsinkin nuoremmat ja/tai vähemmän kypsät JT:t saattavat suhtautua kritiikkiin jopa hieman pilkallisesti, samalla toki pelko siellä taustalla.