Irtautumisen kynnyksellä

[Veli-Hopea]

Miksihän ihmeessä ryhdyin

-Sehän on ainoa oikea tie.
-Voi siitä saada muilta seurakuntalaisilta "aplodejakin".
-Jehova tykkää ja säästää tuholta.

Huhhuh... On se erikoista kuplan sisällä.

kuinkahan jaksoin yhden vuoden olla tr

-Koska se oli oma halusi. Missään nimessä ei mikään PAKKO

Lopputulos oli lähes burn out ja inho kenttäilyä kohtaan.

-Hups, ehkä se olikin PAKKO.

Lisäksi en saanut keskeyttää tienraivausta

No perkele, oli se PAKKO.


Sitä pakkoa ei luonut mikään jumala vaan " toinen ihminen" .
Hyvä jos olet päässyt/pääsemässä eroon tuosta pakottamisesta/alistamisesta.

Siitäkin toki rangaistaan jos touhusta halutaan täysin eroon vieden sinulta läheisesi. On se normaalia..

[Markku Meilo]

Meilä oli ns sallittua raportoida vain toinen matkasuunta...

En ulkomuistista saa vedettyä opusta, mutta kirjallinen ohje oli, että matka-aika ei ole raportoitavaa, oli suunta sitten mikä hyvänsä. Raportoitavaa on ainoastaan saarnaamiseen todella käytetty aika.

Toki on hienoa, että jehovantodistaja saa pelastusvarmuutta mahdollisimman tyhjästä, koska sitä vähemmän Vt-valheita leviää ympäristön ihmeteltäväksi. Niinpä muistuu jälleen mieleen brittikokemus, jossa kaveri otti maaseuturynnistykseen mukaan fillarinsa ja muu porukka palasi autolla, kaveri muutaman tunnin polkien ja kotikonnullaan heitti trakun jonnekin ja tunnit raporttiin koko turneelta.

[Veli-Hopea]

heitti trakun jonnekin ja tunnit raporttiin koko turneelta.

Jehovantodistajat ovat tunnettuja rehellisestä työnteostaan

Jehovaa voi sitten puijata satanolla

[Markku Meilo]

...ovatko lehtikärryn lähellä seisoskeleminen ja automatkaminuuttien laskeminen todella sellaisia uskontekoja, joilla mennään taivasten valtakuntaan - vai saattaisivatko jonkinlaiset muut teot ilmentää uskoa aidommalla tavalla.

Jos ajanlaskumme alun menosta olen mitään lukenut oikein, niin silloin porukka kokoontui pienryhmissä ja piti huolta toistensa päivittäisitä välttämättömyyksistä, etenkin heikko-osaisten. Tuolloin ei nälässä olevaa ravittu tarjoamalla nk. ravitsevaa konventtipuhetta kuunneltavaksi.

[Veli-Hopea]

Tuolloin ei nälässä olevaa ravittu tarjoamalla nk. ravitsevaa konventtipuhetta kuunneltavaksi.

Tästä olen joskus vanhimman kanssa keskustellut. Hädässäolevat kun tarvitsevat ensisijassa suojaa, ruokaa ja vaatteita.

Sitä ei kuitenkaan saisi sitäkautta lähteä auttamaan rahallisesti vaan ensisijaisesti pitäisi saada henkilö koukkuun vtseuran opetuksiin niin "kaikki muu korjaantuu itsekseen".

Ja rahat tietenkin vtseuralle mielummin.

[Jaakko Ahvenainen]

Vaan miten antoisa paikka ovatkaan yksinäiset vanhukset? Tästä ei vielä kukaan ole sanonut mitään.

[Veli-Hopea]

Vaan miten antoisa paikka ovatkaan yksinäiset vanhukset? Tästä ei vielä kukaan ole sanonut mitään.

Vallan unohtunut tämä!!

Yksinäiset vanhukset olivat myös maalla ihan vakiopaikkoja. Ihan laskelmoituja hommia jossa tiedetään että vakivanhukselle kun käydään "viemässä ajankohtaiset lehdet" , pyörähtää siinä sumpitellessa äkkiä toista tuntia mittariin.

Itse olen ollut 4 tunnin kestävällä raportoidulla reissulla missä aloitettiin kotihoodeilta traktaatilla, sitten tunnin ajo maaseudulle jossa yli tunti vakivanhuksella kahvilla saarnaten ( paskat siinä puhuttiin 95% ihan muuta ja kuunneltiin innokkaana vanhuksen sotamuistoja)
,koska otti aina lehdet ja antoi vielä kolikoitakin niistä.

Sitten haettiin maaseutukaupan kautta evästä mistä kotimatkalle ja perillä random traktaatti jonnekkin.

Ja hokkuspokkus, kello oli lähtöajankohdasta siirtynyt 4 tuntia, siispä raporttiin 4h,UK ja lehdet.

<(Pareittain kulkuhan on fiksua, viivan alla raportissa on aina tuplaten tunteja. Kolmestaan saarnaus voisi jeppukärryilläkin olla hyvä veto, kolmen tunnin seisonnalla kun saadaan viivan alle raporttiin jo 9 tuntia.)

[ Järjestetään kampanja missä on 8 paria kärryillä puolesta päivästä
Iltapäivään 15:00 asti, siis 3 tuntia.

Viivan alla on 48 tuntia vaikka maailmankellosta kului 3.]>



Vielä se, että matkassa meitä oli 4, joista kaksi kävi samaan aikaan toisella vanhuksella traktaattialoituksen ja lopetuksen ollen yhteinen tehtävä.

Jokainen oli siis ollut kentällä 4 h,jokaisella UK ja jokaiselle merkattiin lehdet kun ne kerran annettu oli.

Yhteensä siis 16 tuntia, 4 UKta ja neljät lehdet traktaatteja unohtamatta.

Tsiisus sentään. Hävettää, itse uskonasioihin kun tuosta ajasta kului arvioiden 20 minuuttia.

Mutta kokemuksesta ehdottomasti kannatan vanhuksille saarnaamista. Helpompia tunteja kun jeppukärrytunnit, eikä tarvi pitää aurinkolaseja päässä ja takinkaulusta yli korvien ollen puoliksi piilossa.

[Nukahtanut]

Tunsin joitain henkilöitä, jotka eivät tehneet juuri ollenkaan muuta kenttää, kuin noita UK-käyntejä samojen ikikiinnostuneiden luo
Helpointahan se oli tottakai kaikinpuolin ja aina tuli raporttiin täytettä.

Ja kukapa tollasista ei tykkäis. Minäkään en mikään innokas ollut random-ovilla juoksentelun suhteen, joten uk-paikat oli niitä harvoja siedettäviä hetkiä kenttäilyssä.

[Jaakko Ahvenainen]

Rehellisesti sanottuna, oi "Veli-Hopea", ajattein, jottas tulee turpiin. Vastauksesi katson hyvin rehelliseksi, sillä omaan aivan samankaltaisia kokemuksia (olinhan luterilainen diakoniatyöntekijä, joka päihde- ja kriminaalityöltään ehdittyään teki kotikäyntejä vanhusten luona). Nämä hurskaat vanhukset eivät osanneet tehdä mitään eroa jehovantodistajuuden tai muun uskonnollisuuden välillä. Heille riitti, kunhan joku kävi katsomassa ja jutteli jotain Raamatusta.

Edit: typot.

[Jaakko Ahvenainen]

Tunsin joitain henkilöitä, jotka eivät tehneet juuri ollenkaan muuta kenttää, kuin noita UK-käyntejä samojen ikikiinnostuneiden luo
Helpointahan se oli tottakai kaikinpuolin ja aina tuli raporttiin täytettä.

No mutta, hyvä "Nukahtanut". Minähän olen ikikiinnostunut, niin sanoakseni. Luokseni on kovin helppo tehdä uusintakäyntejä, en oveani sulje ja mieluusti Raamatusta keskustele (kirjallisuudesta en niinkään). Mutta miksi kukaan ei nyttemmin ole aikoihin, ellei peräti vuosiin, käynyt luonani juttelemassa! Ennen niin kovin usein kävivät. Aivan yksin olen saanut eksegeteekkaani opiskella.

Alussa satoi niskaani kasapäin kirjallisuutta ja lehtiä, vallan tukehtua niihin olin. Mihin se kiinnostus onkaan kadonnut?

Muistan hyvin viimeisen käynnin. Siinä veli vanhin yhdessä veli entisen seurakunnan koordinaattorin (entisen, johtuen vakavasta sairastumisestaan) pistäytyivät luonani ja soitin heille mielikuulemistaan (Veli Mourizin puheen, mihin veli ex-koordinaattori perin tykästyi, veli vanhin ei niinkään). Outoa!

Olisikohan minun vuoroni nyt käydä tapaamassa veli ex-seurakunnan koordinaattoria? Tiedän hänen viime muistonviettoon vielä jaksaneen. Tämä oli hänelle suunnaton ponnistus, mitä vilpittömästi suuresti arvostan.

[Pro et contra]

Hopean veli kirj:
Vielä se, että matkassa meitä oli 4, joista kaksi kävi samaan aikaan toisella vanhuksella traktaattialoituksen ja lopetuksen ollen yhteinen tehtävä.

Jokainen oli siis ollut kentällä 4 h,jokaisella UK ja jokaiselle merkattiin lehdet kun ne kerran annettu oli.

Yhteensä siis 16 tuntia, 4 UKta ja neljät lehdet traktaatteja unohtamatta.

Tsiisus sentään. Hävettää, itse uskonasioihin kun tuosta ajasta kului arvioiden 20 minuuttia.

Mutta kokemuksesta ehdottomasti kannatan vanhuksille saarnaamista. Helpompia tunteja kun jeppukärrytunnit, eikä tarvi pitää aurinkolaseja päässä ja takinkaulusta yli korvien ollen puoliksi piilossa.

En lainannut tähän koko kirjoitusta mutta laskujeni mukaan teillä meni tuolla reissulla yht. 4lehteä/2lehtiparia ja 2 traktaattia ja teitte 2 uusintakäyntiä?
- vain ne jotka antoivat lehdet voivat ne raportoida ja parista toinen voi raportoida uusintakäynnin eli yleensä se joka on ennenkin esittänyt ellei anna paikkaa toiselle, päällekkäin näitä UK-käyntejä tai kirjallisuutta ei voi raportoida.
Käytetyn ajan kukin raportoi tietysti henkilökohtaisesti kuten teittekin sen mukaan miten aikaa kokonaisuudessa meni, jos te 4 aloitatte yhdessä niin tämä yhteinen aloitusajankohta on se mistä jokainen voi erikseen aloittaa raportoitavat tunnit mutta jos yksi tai pari on aloittanut jo aiemmin niin he laskevat aiemmasta ajankohdasta ja ne jotka liittyvät seuraan myöhemmin aloittavat raportoinnin tästä myöhemmästä ajankohdasta, samoin toimitaan lopetuksessa.

[Veli-Hopea]

- vain ne jotka antoivat lehdet voivat ne raportoida ja parista toinen voi raportoida uusintakäynnin eli yleensä se joka on ennenkin esittänyt ellei anna paikkaa toiselle, päällekkäin näitä UK-käyntejä tai kirjallisuutta ei voi raportoida.

No näin joo mutta kun yhessä annettiin lehdet ja yhdessä käytiin niin molemmat merkitsivät antaneensa lehdet. Ja kun molemmat kävi uusintakäynnillä, molemmat merkkasivat sen.

Muutenhan toinen ei olisi saanut mitään vaikka uusintakäynnillä kävi ja oli antamassa lehtiä.

Eipä se rehdiltä vaikuta, mutta silloin se jotenkin oli kaikkien mielestä oikeutettua ja kivahan se oli kun raportissa oli merkintöjä.

Tästä tulee mieleen vahvasti "kynäily" termi.

Näin meillä. Ei se tarkoita että kaikki tekivät niin.

Jos seurakuntalaiset tekevät jonkin "rynnistyksen" kun tunneista puhutaan ja 100 hengen poppoo lähtee ryntäämään yhdessä aurinkoisena päivänä 6 tuntia, lukumäärä on 600 tuntia vaikka maailmankello on liikkunut vain sen 6 tuntia, minun matematiikalla.

Mikäs siinä.

Ehkä sitä voikin jakaa suomen julistajien vuoden tuntimäärän julistajamäärällä ja miinustaa vielä 70% ylimääräistä paskanjauhantaa pois niin ollaan lähempänä sitä totuutta miten paljon tunteja tehdään

Merkityksetöntä niin se ja sama, mutta montakohan päivää se saarnausta vuodessa per henkilö silloin tekee?

laskujeni mukaan teillä meni tuolla reissulla yht. 4lehteä/2lehtiparia ja 2 traktaattia ja teitte 2 uusintakäyntiä?

Jep, mutta kun jokainen ne merkkasi antaneeksi, se ei oikein stemmannut. Jostain syystä silloin oli vaikeampaa olla rehellinen, onneksi olen yrittänyt korjata asiaa olemalla rehellinen.

Minä siis merkkasin lehtiparin,UKn ja 2 traktaattia kuten muutkin kolme mukanaolijaa. Törkeää.

[Jaakko Ahvenainen]

Minä siis merkkasin lehtiparin,UKn ja 2 traktaattia kuten muutkin kolme mukanaolijaa. Törkeää.

Olkoonkin törkeää, kertomasi on ainakin rehellistä, siitäkin huolimatta, ettei se jokaista koskisikaan. Kertomasi antaa kuitenkin aiheen miettiä niiden tunnollisten tai vähemmän tunnollisten sisarten tunnontuskia, mikäli he "syyllistyivät" moiseen. Itse asiassa menettely asettaa koko järjestön hyvin merkilliseen asemaan ja saa minut miettimään koko toiminnan mielekkyyttä.

Olenhan sentään saanut nauttia "rakkauspommituksesta" mielin määrin ja syyllisyyttä tai kiitollisuudenvelkaa tuntematta. Näet kovin kannatan tätä kierrätysperiaatetta: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa". Joka muutoin toimii, toimii vilpillisin lähtökohdin näkökulmastani katsoen.

[Veli-Hopea]

Olkoonkin törkeää, kertomasi on ainakin rehellistä, siitäkin huolimatta, ettei se jokaista koskisikaan

Jos vtseura näkee aiheelliseksi niin ainahan voi jworgin sivuille laittaa julkisen kirjoituksen ettei kaikki tilastot ja luvut välttämättä pidä paikkaansa koska jehovantodistajista löytyy ihmisiä jotka ilmoittavat palveluksensa määrät ja asiat väärin.

Sehän olisi tietenkin ihan rehellistä ja tilastojakin voisi korjailla. , ehkäpä näin tehdäänkin vai mitä tähän sanoisi Veikko Leinonen?

Sanoisiko ettei tilastoja lähdetä oikaisemaan koska..?

Eri kenttäkavereiden kanssa tapahtui eri asioita. Joskus talvisin iso osa kului ajaessa talvella takavetoisella autolla vähän rallia, kenttäajaksi se kelpasi tälle ihan hyvin.

Yhdessä tapauksessa kahvilakäynnilläkin rullasi kenttäaika, selityksenä se että kun muut ihmiset tunnistavat jehovantodistajaksi , on sekin eräänlaista todistusta..

Tasapainoksi kuitenkin sen verran että löytyi paljon eri kenttäkavereita joiden kanssa homma meni niinkuin oikeasti pitää ja tunnit + muut laitettiin niinkuin kuuluu.

[Misled]

Olin aikoinaan Mäntässä tienraivaajana. Keskiviikkoaamuisin pidettiin kenttäkokous, jonka jälkeen lähdimme neljän hengen porukassa kentälle. Ensimmäinen pysähdys tehtiin taktisesti viereisellä kerrostaloalueella. Kenttä lähti liikkeelle soittamalla jotain satunnaista ET-paikkaa, joka ei ollut koskaan avannut.

Sen jälkeen suunnaksi otettiin maaseutualueet. Maaseudulla ajeltiin ristiin rastiin ja taloissa käytiin esittämässä vuorotellen siten, että toinen pari odotti autossa. Valillä "joutui" odottelemaan pitkiäkin aikoja, jos esitysvuorossa ollut pari pääsi sisälle. Lounasaikaan pidettiin evästauko, jonka sai laskea kenttään kuuluvaksi. Järjestetyt-kirja oli tästä tosin eri mieltä, mutta tienraivauksessa piti käyttää luovia ratkaisuja. Omatunto saattoi tällaisissa asioissa joskus soimata, mutta toisaalta yritin hyvitellä sitä esimerkiksi siten, että suhtauduin erotettujen karttamiseen viimeisen päälle oppikirjan mukaisesti.

Kahdeksan tunnin kenttäpäivä x 4 henkilöä = 32 tuntia seurakunnan raporttiin. Öljy-yhtiöt taisivat olla ainoita, jotka todellisuudessa hyötyivät pitkistä kenttäpäivistä, koska kahdeksasta tunnista huolimatta, tavattujen ihmisten saldo jäi muutamaan per julistaja. No, tämäkin asia usein vaivasi omaatuntoa, mutta onneksi seurakunnan lahjalaatikko ja vaikkapa se jyrkkä suhtautuminen erotettuihin tasoittivat tiliä.

Tienraivaus oli suoraan sanottuna niin naurettavaa pelleilyä noiden tuntien kanssa, että oksat pois. Kaiken lisäksi konventin valmistelutöistä ja betelissä tehdyistä töistä sai tuntihyvityksiä. Eli käytännössä jynssäät 8 tuntia betelin vessoja ja voit raportoida sen kenttäpalvelustunneiksi raporttiin. Ei logiikan tai järjen hiventä. Väitän että keskimääräisen tienraivaajan tuottamattomuus/tehottomuus on jotain sellaista, että siihen ei löydy edes mittareita. Toisaalta eipä siitä maksetakaan mitään. Tekee vaan pahaa ajatella, että 1000 ihmistä tekee Suomessa palkatta työtä 840 tuntia vuodessa. Työtä jonka ainoa tarkoitus on, että aika kuluu ja sen ajan voi raportoida.