
Kuva: Geir Dokken
Käännös: Maaria
Laila on neljännen polven Jehovan todistaja. 34-vuotiaana hän sai tarpeekseen. Nyt hän on elänyt yhdeksän vuotta järjestön ulkopuolella hyvää elämää, mutta eihän kipu lopu koskaan, jos vanhempien ja pikkusiskon taholta kohdellaan kuin ”ilmaa”.
- Öisin usein makasin hereillä ja mietin Harmagedonia, tuomion päivää. Äiti kertoi, että silloin on tulivuorenpurkauksia, tulvia ja maanjäristyksiä, jotka tuhoavat ihmisiä. Luonnonvoimat tuhoavat kaikki muut paitsi muutamat sääntöjen mukaan elävät Jehovan todistajat, sanoo Laila Andersen (43).
Tuhon jälkeen eloonjääneet puhdistavat maan. He kokoaisivat kuolleiden ruumiit, naapurien, ystävien ja kaikkien, keitä he olivat tunteneet, ja linnut söisivät ne. Laila oppi, että vain Jehovaa tarkasti seuraavat pelastuisivat Harmagedonissa. Pieni tyttö oli kauhuissaan, koska hän ei läpäisisi sitä. Hän oli syntinen. Hän oli rakastunut koulussa ”maailmalliseen” poikaan. Laila ajatteli usein häntä, vaikka teki kaikkensa ollakseen ajattelematta. Hänen äitinsä oli sanonut, että Jehova pysyi lukemaan kaikki hänen ajatuksensa ja, että oli hän missä tahansa, Jehova näki hänet.
Laila oli kauhuissaan. Erityisesti myrskyisillä säillä tai kun kuuli uutisia sodista. Tulisiko Harmagedon nyt? Pieni tyttö rukoili joka ilta Jehovaa ja pyysi anteeksiantoa väärille ajatuksilleen ja sille, että oli rakastunut väärään poikaan.
Lue lisää täältä.