linnakundi kirjoitti:Olen kasvattanut lapsia ollessani aktiivinen jehovantodistaja. Tonylle huomauttaisin, että kokouksia on kaksi ja viikolla oleva kokous on hengeltään muuttunut sisältäen mm. videoita.
Aluksi kannataisi päivittää tiedot, missä nykyisin mennään.
JP:n ajatus siitä, että lapsille pitäis antaa puolueetonta tietoa on hieman kummallinen. Suomen lainkin mukaan lapset seuraa äidin uskontokuntaan ja saa kasvatuksen kodin vakaumuksen mukaan.
En tiedä moniko sateenkaariperheellinen tarjoaa tietoa lapsilleen siitä, kuinka eräissä uskonnollisissa yhteisöissä on varsin negatiivinen kuva heistä, saati että esittelee lapsille heidän perustelujaan. Johan siitä soppa syntyisi, kun ruvettaisiin määrittelemään, mikä on todellinen kuva maailmasta. Ei mahtaisi yhteisymmärrystä löytyä.
Omat lapseni eivät ole yöllä kirkuneet, eivätkä nähneet painajaisia. Olen tutkinut heidän lapsuudessaan kaikki kirjat, mitä WT seura silloin suolti. Lapseni viihtyivät kokouksissa ja pitivät puheita mielellään. Vaikuttavat isän silmään tasapainoisilta.
Tuossa se ongelma tulee JP. Olen paljon lukenut juttujasi, mutta en tunnista niitä. Usein mietin, mistä kauhuseurakunnasta nuo kokemukset on peräisin?
Itse uskon vakavasti, että nuo kokemukset, joita sivuillasi on ollut kertoo enemmän mielenterveysongelmista, kuin keskiverto jehovantodistajuudesta.
Tony kirjoitat varsin kovalla varmuudella siitä, mitä lapset haluavat olla? Lisäksi esität aivan vakavissasi, että jehovantodistaja aktiivisuudet estävät sen, ettei lapset saa olla lapsia. Isänä ja monen lapsen kasvattajana sanon, ettet tiedä mistä kirjoitat. Itse olin iloinen sunnuntain kokouksesta, kun lapset lähtivät tietokonepeliensä luota todelliseen maailmaan. Virtuaalitodellisuus vaihtui todellisiin ihmisiin.
Jos sinun lapsesi ovat selvinneet suhteellisen ehjinä, se ei tuon perusteella ole ainakaan sinun ansiotasi. Siinä on kyse helvetin hyvästä tuurista, josta saat olla kiitollinen.
Näissä yhteyksissä puhutaan usen mielenterveyden ongelmista, koska vakavat mielenterveyden ongelmat ovat tutkitusti Jehovan todistajien parissa kymmenisen kertaa yleisempiä kuin muun väestön keskuudessa. Mistäköhän se mahtaa johtua? Aila Ruohon kirjasta
Pyhät, pahat ja pelokkaat voit lukea myös erilaisten pelkotilojen yleisyydestä tuossa kuoleman kultissa.
Toivottavasti sateenkaariperheissä tosiaan valistetaan lapsia suvaitsemattomien uskontojen vaaroista. Niinhän joka ainoassa perheessä pitäisi tehdä, ja koulussa myös. Mitä muuten, jos yksi lapsista, joita kovasti kasvatit jehovantodistajuuteen, olisikin ollut homo? Jos olisi vielä hengissä, niin tuskin ainakaan terveenä, ellei olisi osannut jättää järjestöä riittävän ajoissa. Olisiko sinulla silti ns. voittajan fiilis?
Johanneksen pojan kirjoitus on paitsi täysin asiallinen, myös tarpeellinen. Se, ettet ole kyennyt kyennyt kunnolla kohtaamaan sitä, mitä olet tehnyt tai yrittänyt tehdä omille lapsillesi, on sinun ongelmasi. Älä pura sitä muihin.
EDIT: tuleepas hitosti korjailtavaa, kun kirjoittaa aiheellisen vihaisena.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger