Musiikkia

Uskontoon liittymätön keskustelu.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

Jakke kirjoitti:Mullapa on TAC-2!
On minullakin 1 kpl alkuperäisiä, mutta jos joku kertoo mistä niitä voi ostaa (uutena) lisää, niin saa meikäläisestä elinikäisen kaverin :lol:. No monikaan ei tietysti halua friikkiä olohuoneeseensa :shock:
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke »

wolframium kirjoitti:
Jakke kirjoitti:Mullapa on TAC-2!
On minullakin 1 kpl alkuperäisiä, mutta jos joku kertoo mistä niitä voi ostaa (uutena) lisää, niin saa meikäläisestä elinikäisen kaverin :lol:. No monikaan ei tietysti halua friikkiä olohuoneeseensa :shock:
Eipä niitä uutena enää saa. Huuto.netissä on silloin-tällöin käytettyjä näkynyt. Mulla oleva yksilö on muuten sitä harvinaisempaa valkoista mallia ja sen verran sitä aikoinaan modasin, että jostain QuickShotista otin autofire-piirin ja asensin sen TACiin. Eli kytkimellä voi valita niin, että automaattitulitus tulittaa kun pitää fire-nappia pohjassa 8)
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

Jakke kirjoitti:Eipä niitä uutena enää saa.
Sillä vaan meinasin, että kun esim. Competition Prosta löytyy parikin uutta tuotetta, mutta TACista en ole vastaaviin törmännyt:

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=392

http://www.puolenkuunpelit.com/kauppa/p ... s_id=18717
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

YM

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Tämä hemmo oli silloin takatakavuosina yksi suosikki, ja kyllä edelleenkin herran tuotantoa löytyy tallenteina...ja soi säännöllisesti.

Eräänlainen legenda hänkin, ansaitusti, mielestäni.

http://www.youtube.com/watch?v=WpDblDia5TE
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Jaakob
Viestit: 707
Liittynyt: 28.04.2007 14:43

Viesti Kirjoittaja Jaakob »

Ynkkä on kyllä hyvä ja nopea mutta jotenkin sieluton kitaristi...
Religion was created when the first conman met the first fool
-Mark Twain
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

Jaakob kirjoitti:Ynkkä on kyllä hyvä ja nopea mutta jotenkin sieluton kitaristi...
"Sairaan nopee!!" - Sakari Östermalm

Jeff Healey onkin sitten parempi tuolla sielupuolella.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

Ensimmäiset huikaisevat musiikilliset kokemukset koin vaahtosammuttimen kokoisena kuunnellessani Americaa (Ventura Highway, Tin Man, ym.) ja Mike Oldfieldiä isoveljen vinyyleiltä 8)

Jos jotain erikoisuuksia mainitsisi, niin Alain Eskinasi (Many Worlds, One Tribe) on minulle sellainen, että kun kuunnellessa käy sohvalle makaamaan silmät kiinni, niin pääsee mukavasti Suomesta pois...
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
Jaakob
Viestit: 707
Liittynyt: 28.04.2007 14:43

Viesti Kirjoittaja Jaakob »

Jooh, ite kuuntelen tosiaan kitaristeista mielelläni Eric Claptonia, Stevie Ray Vaughania ja tietenkin Jimi Hendrixiä. Toki monia muitakin.
Religion was created when the first conman met the first fool
-Mark Twain
Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke »

Jaakob kirjoitti:Jooh, ite kuuntelen tosiaan kitaristeista mielelläni Eric Claptonia, Stevie Ray Vaughania ja tietenkin Jimi Hendrixiä. Toki monia muitakin.
Minun suosikkini kitarasankareista ovat Nuno Bettencourt (mm. Extreme) ja tietenkin Slash. Ei niinkään absoluuttisen taitavuuden takia, vaan lähinnä soittotapa viehättää. Ensiksi mainittu on ehdoton suosikkini omalla alallaan.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos
liabiliteetti
Viestit: 94
Liittynyt: 04.01.2008 12:05

Viesti Kirjoittaja liabiliteetti »

Muutama vuosi sitten, 10 vuoden tauon jälkeen, ostin kaupasta levyn. Kyseinen artisti oli Viikate. Kävinpä viime vuonna pariinkiin otteeseen kuopiossa Henkassa katsomassa (helmikuussa ja marraskuussa). Muusiikillisesti olenkin kovin kaikkiruokainen, paitsi kaikki hampunkatkuiset ja örinäntäyteiset musiikinlajit sekä iskelmä aiheuttavat inhoreaktioita. Pidän erityisesti bluesista ja housesta (kuulostaa oudolta, tiedän).
Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke »

Te (me) jotka kaipaatte Van Haleneita ja Whitesnakeja ym. wanhan hyvän ajan rokkibändejä, kuulostelkaapas jyväskyläläis-helsinkiläistä rytmimusiikkiorkesteria nimeltään Leverage. Melko tarttuvia kertsejä, mainio laulaja ja ripaus progeilua. Erittäin pro-meiningillä tuotettua kamaa.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

Tulipa tässä mieleen taas yksi hassu juttu, ellei peräti anekdootti (anekdootti juttu, tarina; kasku ¶ Tarinantapainen, lyhyt, usein hiukan kärkevä kertomus yleensä jostakusta ihmisestä tai tärkeästä tapahtumasta. Anekdootti voi olla (hiukan) huvittava tai se voi tähdätä vain esimerkiksi ihmisen luonteen kuvailuun jonkin "hänelle tyypillisen" käyttäytymisen kertomisella.)

Niinkuin tuossa aikaisemmin totesinkin, niin tietyt biisithän (usein juuri ne omasta mielestä "parhaat") ovat vahvasti sidoksissa ihmisen kokemiin tunteisiin, muistoihin, tärkeisiin hetkiin jne. Siinä mielessä olisikin mielenkiintoisempaa kysyä tämänkin palstan ihmisiltä, että mikä omakohtainen tarina johonkin kappaleeseen/yhtyeeseen kuuluu, kuin että pelkästään lueteltaisiin kuka on "ihan mielettömän hyvä esiintyjä/bändi". No saattaahan joku tykätä tietyistä kipaleista pelkästään sen takia, että se on taidollisena esityksenä ylivertainen muihin verrattuna, mutta harvemmin ehkä näin?

Mutta siihen juttuun. Kymmenisen vuotta sitten serkkuni meni naimisiin. Hän oli (ja on edelleenkin) ns. "maailmallinen", eli nykyisen mittapuuni mukaan "normaali". Kokoonnuttiin sitten sukulaisporukalla Mikael Agricolan kirkon eteen, jossa vihkitoimitus suoritettiin (sukulaisissani on jonkun verran Jt:ia, mutta enemmän kuitenkin normaaleja ihmisiä). Pari "tiukempaa" Jt-sukulaisperhettä eivät suostuneet menemään kirkkoon sisään; omat vanhempanikin yllättävää asiainkantaa hiukan miettivät, mutta sen verran "häpyä" ilmeisesti löytyi, että meidän perhe kirkkoon lopulta meni.

No, kirkkoon sisään ja kirkkoraamattu/virsikirja (en enää muista kumpi) kouraan, jota vakaumuksellinen äitini ei tosin suostunut ottamaan vastaan (minä olin silloin toimeton, en ollut niin paljon mielenhallinan otteessa). Todellinen yllätys tuli kun urkuri rupesi soittamaan sitä morsiamen sisääntulobiisiä. Se kun ei ollutkaan se tyypillinen hääseremonialuritus, vaan siihen aikaan poplistojen kärjessä keikkunut Enigma, joka yhdisti kirkko- ja popmusiikkia sellaiseksi oudoksi sekasikiöksi. No joka tapauksessa, tämä jäi päällimmäisenä mieleen koko hommasta (jos ei lasketa mukaan äitini ihmettelyä siitä minkä takia meille tilaisuuden lopuksi työnnettiin kouraan riisiä sisältäviä pusseja, naiivi ja hiukan yksink.. hmm.. yksioikoinen ihminen kun on, tyypillinen Jt-tynnyrissä kasvatettu. No sekin pakanuus selvisi hyvin nopeasti...)

Nykyisin minua hiukan ihmetyttää ihmisten kovin konservatiiset musiikkivalinnat elämänsä tärkeissä tilanteissa. Miksei voisi tehdä niinkuin serkkuni? Että valitsee jonkun itselle tärkeän tai muuten vaan "coolin" yhtyeen/kappaleen soitettavaksi häissä/hautajaisissa/tms.? Kunnon Death Metal biisi hautajaisissa voisi olla mukavaa vaihtelua sen iänikuisen Albinonin Adagion sijaan...
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Kai tämänkin iankaikkisen Wanhan tänne voi lisätä:

http://www.youtube.com/watch?v=idb2dUtTpuU
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Akustisellakin onnistuu:

http://www.youtube.com/watch?v=WZwKQfrgERw

Kontrolli toimii.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Jaakob kirjoitti:Ynkkä on kyllä hyvä ja nopea mutta jotenkin sieluton kitaristi...
Voisi olla kiva pistää äänestys pystyyn sielukkaimmasta kitaran soittajasta, mutta foorumisofta ei salli xxx-määrän nimiä , limiitti tulee vastaan :lol:

No joo, kieltämättä YM ns. legenda tuotanto pääsääntöisesti pyörii perkeleen nopeassa sieluttomassa paholaisen kädessä. Mutta Ym:ltä löytyy myös sielullisempaa tulkintaa kuin "pelkkää paholaisen kättä". Nämä vain jäävät usein varjoon.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Vastaa Viestiin