Vitsin ymmärsinJakke kirjoitti:Asian ydin on juuri näissä riveissä. Ypöyksin maailma olisi kurja paikka. Onneksi sitä tukea on yllättäen alkanut tuppaamaan suorastaan ovista ja ikkunoista. AA sopii varmasti monille, mutta mulle parhaiten sopivaa tukea ja kannustusta tuntuu tulevan nyt vähän toisesta suunnasta.
Soitellaan vaan kunhan ryyppäämiseltäni, eiku siis muulta tekemiseltäni, ehdin![]()
Ps. toi oli oikeesti vitsi!
Tuolla yksinäisyydellä lähinnä tarkoitin sitä, että jokainen alkoholivammainen tarvitsee jonkun tuen. Oli se sitten AA:ssa, tai toisessa ihmisessä/ihmisissä, joka/jotka oikeasti "kuulevat" ja ymmärtävät, mitä sanot, mistä puhut. tai sitten ammattiapu. Omavoimaisuus ja itseriittoisuus ovat ansoja.
Alkoholistille pahimpia ansoja ovat asioiden märehtiminen yksin, itsensä sääliminen, epäsäännölliset elämänrytmit, syömättömyys ja toisaalta yksin vaikka kapakoissa luuhaaminen. Kaveripiiri yleensä on ensimmäisenä juovista parasta vaihtaa.
Eräs tuttu sanoi joskus osuvasti, että jos kaveeraa entiseen tapaan ongelmajuoppojen kanssa, ei omista yhtään ystävää.
Ilman AA:ta on mahdollisuus selvitä, sanoi AA-hihhulit mitä tahansa. Mutta se vaatii muunlaista tukea. Se vaatii selkärankaa olla mies, eikä vässykkä.
Jos sanon suoraan, niin silloin, kun raitistutaan, se tehdään ilman kemiallisia selkärankoja ja kainalosauvoja.
ja muistuupa mieleen yhden Hesalaisen ryhmäläisen sanonta : Uskonnot ovat niitä varten, jotka pelkäävät joutuvansa helvettiin. Hengellisyys niitä varten, jotka tulevat sieltä.
ja jokainenhan raitistuu vain itsensä takia.