Bergerac kirjoitti:Aiheeseen liittyen nimimerkillä korppina armeijasta pois ja erinäisten kertauksien jälkeen kessuna tänä päivänä.
Voi hitsi, Bergerac, ei kovin helpolla tänä päivänä onnistuisi "korpista - kessuksi". Vaatisi RAuK:n käymisen joko INT´issä tai MPK ry:n kautta, minkä jälkeen sitten voisikin seuraavaksi hankkiutua MPK ry:n kautta Haminaan RuK:n intensiivikurssille, jolloin hurjan suurena sotaherrana pääsisi alkuun vänkäksi.
Mutta tosiasiahan on se, että me res.au:t pääasiallisesti käytännön vastuut kannamme kentällä, jos sellainen (ja toivottavasti ei) tilanne tulisi. No, minä olen kaiketi jo siirtynyt nostomieheksi (etenkin käytännössä: "tuokaa se vintturi ja nostakaa lavalle"

) yksine suurimpine ja kaksine pienempine läpyskäkulmineni, tai sitten risti sun rintaasi, kaksi mun kaulukseeni, toinen toiselle puolen.
Muuten on "demoni", siis sotilsadiakoni, hurjassa kurssissa vihdoinkin: rinnastetaan sot.virkamieheen liksahaarukassa sot.mestari - yliluti-palvelusarvossa (lue: pankin jämät), hiukka koulutuksesta ja tehtävästä riippuen. Näin tämä hurskaus nykyisin palkitaan.
Mutta itse asiassa varusmiesaikani oli vallan huoletonta aikaa. Alkuun ei tarvinnut muuta kuin syödä ja nukkua ja perunankuorimaveistä käyttää ynnä siinä välissä vähän tyhmältä näyttää. Kaikki muu hoitui ihan luonnostaan. Vahän myöhemmin piti olla viisaasti ovela syömisen ja nukkumisen ohessa, mutta mukavasti sekin meni.
Ihan vakavasti: arvostan res. kersanttia sotilasarvona hyvin suuresti, joten salli onnitteluni Bergerac. Minkä lisäksi: ei varusmiesaikaa kannata pelätä, ei varsinkaan nykyisin -ei siihen kuole (normaalisti) ja sapuskatkin on paremmat kuin kotona. Vanha setä tietää.
