Kävin konventissa

[sinner74]

Ram:ilta mainio raportti, tuli ihan menneet ajat mieleen...

Minäkin käväisin kehien sisällä, mutta eipä tullut käytyä konventissa. Oli muuta puuhaa, eikä tarpeeksi järisyttävää syytä käydä konvassa kun ex-tempore "häiriköinti" ammuttiin alas.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että uskonrauhan rikkomisen pykälä on liian kunnioitettu ex-jehovantodistajien keskuudessa. Kaikki mitä tehdään niinsanotun lain puitteissa voidaan jehovantodistajien keskuudessa laittaa katkerien luopioiden piikkiin. Parikymmentä ihmistä paistamassa makkaraa ja naureskelemassa jäähallin edessä ei vakuuta indoktrinaation kanssa kamppailevaa kohtalotoveriamme, olkoonkin että mielenosoitus sinällään on ansiokas ja vaatii siihen osallistuvilta rohkeutta kohdata ex-uskontovereitaan.

Minusta luopiot voisivat soveltaa prosentuaalisesti samaa moraalia kuin jehovantodistajat: Jehovantodistajat noudattavat Suomen lakia, mutta valehtelevat aina kun teokraattinen sodankäynti sitä vaatii. Luopiot rikkovat Suomen lakia aina silloin kun totuuden kertominen sitä vaatii.

Ovatko kaikki uskonrauhan puolustajat nyt tyytyväisiä? Minun mielestäni älykkäästi toteutettu isku konventtiin olisi paras mahdollinen herätys suurelle joukolle (hih!) jehovantodistajia kerrallaan. Se osoittaisi että "pyhä henki" joka mukamas suojelee kaikkea järjestön toimintaa, on leukojen heilutusta niinkuin kaikki muukin mitä on luvattu. Korostan, että iskun pitää olla väkivallaton, älykäs ja "lähes" huomaamaton. Sellainen, että iskun ymmärtää vain jehovantodistaja, ja ulkopuolinen (esimerkiksi tiedotusvälineiden edustaja) on ihmeissään eikä ymmärrä miten se rikkoo jehovantodistajien uskonrauhaa vastaan. Ideariihi pystyyn!

[Johanneksen poika]

Minun mielestäni älykkäästi toteutettu isku konventtiin olisi paras mahdollinen herätys suurelle joukolle (hih!) jehovantodistajia kerrallaan. ... Ideariihi pystyyn!

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jehovan todistajien konventin sisäpuolella ei tule tehdä minkäänlaisia provokaatioita tai muita rettelöitä.

Minusta tuollainen olisi lapsellista uhoa. Jätetään nuo puuhat mieluummin Vartiotorniseuralle. Heidäthän tunnetaan siitä, että ovat vuosien mittaan osallistuneet muiden uskontojen uskonnollisten tilaisuuksien häirintään. Meidän ex-Jehovan todistajien EI PIDÄ ALENTUA TUOLLE SAMALLE TASOLLE.

Tässä muistin virkistykseksi muutamia Vartiotorniseuran tempauksia:

Ensin tempaus, missä Suomessa häiritään ihmisten juhannusjuhlia:

*** yb90 s. 163-165 Suomi ***
Käyttöön saatiin myös suuritehoisia äänilaitteita, jotka olivat niin tehokkaita, että niitä nimitettiin ”äänilaitetykistöksi”. Leo Kallio kertoo: ”Olin vaimoni ja pienen poikani kanssa lähdössä rentoutumaan järven rannalle. Sinä päivänä posti toi kortin, jossa muistutettiin sopimuksesta esittää isolla äänilaitteella luentoja rannalla, jonne odotettiin saapuvan yli 200 ihmistä katselemaan pakanallisuuteen perustuvaa juhannuskokkoa. Päätöksenteko ei ollut helppoa, kun liha soti vastaan kovasti. Esitin asian Jehovalle rukoillen, että jos niin mahdoton yritys toteutuu, että saan äänilaitteet mahtumaan täyteen sullottuun linja-autoon, niin se olisi osoitus siitä, että ponnistelujani siunattaisiin. Yritys onnistui, joskin jotkut matkustajat vähän valittivat.

”Teitten risteyksessä oli iso lautakasa, joten saimme piilotettua äänilaitteet sen suojiin. Kansaa alkoi saapua. Läheisyydessä oli tanssitilaisuus, ja kun kokko sytytettiin, kaikki keskeyttivät tanssin ja tulivat rantaan. Hetkellä jolloin kaikki tuijottivat valkeaan, panin musiikkilevyn soimaan. Tapaus oli niin yllättävä, että kokkovalkea unohdettiin ja kaikki tuijottivat lautakasaa, josta ääni kuului. Viereeni asettui seisomaan tanssitilaisuudesta saapunut poliisi. Selitin hänelle mikä oli aikomukseni. Hän nyökkäsi, ja sitten seurasi levyluento toisensa jälkeen. Niissä oli erikoisen suoria iskuja väärää uskontoa vastaan, ja se aiheutti valtavan hälinän kuulijajoukossa.

”Kun nimi Jehova kajahti kuuluviin, ympärilleni kerääntyi joukko nuoria miehiä, jotka mutisivat: ’Heitetään äänilaitteet järveen.’ Poliisi katsoi moittivasti. Sillä välin joku oli hälyttänyt nimismiehen paikalle. Muutin äkkiä musiikkilevyn soimaan. Nimismies ihmetteli, kuka oli vaivannut hänet tänne kesken juhannusjuhlien, ja nähtyään lempeästi hymyilevän poliisimiehen hän poistui vihaisena paikalta. Poliisin myötävaikutuksella onnistuimme saamaan äänilaitteet ehjinä linja-autoon.”

* * *

Kirkkojen edessä on usein ollut tapana jakaa "vaihtoehtoista totuutta" uskonnollisesta tilaisuudesta poistuville ihmisille:

*** yb87 s. 118 Sveitsi ja Liechtenstein ***
Traktaateilla oli suuri merkitys noina alkuaikoina. Muutamat vihkiytyneet veljet kokosivat rohkeutta levittääkseen niitä kirkkojen edessä, tai he lähettivät tuhansia traktaatteja Sveitsin saksaa puhuvassa osassa asuville. Yhdysvaltain veljet auttoivat myös työn saamisessa alkuun täällä lähettämällä ”Siionin Vartiotornin” saksankielisiä numeroita Sveitsissä asuville ystävilleen ja sukulaisilleen. Jotkut heistä omaksuivat myöhemmin totuuden

*** yb85 s. 90-91 Belgia ***
Veljet rakensivat kaksi kannettavaa gramofonia. Liègessä toinen niistä, veljien Smetsin ja Poelmansin säästöillään ostama laite, asennettiin kolmipyöräiselle alustalle, joka kaikkine varusteineen ja akkuineen painoi 55 kiloa. He kiertelivät toreilla tai seisoivat kirkkojen edessä. Puhe kuului levyltä satojen metrien päähän. Koska kolmipyöräinen oli niin painava, kaksi veljeä kerrallaan veti sitä, ja toisinaan he panivat pari lastaan sen kyytiin. He pitivät laitetta aina silmällä, koska muutamat nuoret katolilaiset, jotka olivat kerran Viséssä kerääntyneet sen ympärille, olivat yrittäneet kaataa sen kumoon. Vuoden 1935 aikana veljet käyttivät tähän työhön 27 kymmentuntista päivää, ja kaikki osallistuivat siihen. He levittivät 369 kirjasta, 79 Kultaisen Ajan numeroa, 7 kirjaa ja yhden Raamatun 3595 kuulijalleen.

*** yb80 s. 85 Yhdysvallat (osa 1) ***
. Ilmaisten traktaattien jakelua kiihdytettiin määrättyinä sunnuntaina kirkkojen edessä ja säännöllisesti talosta taloon. Uusi, nelisivuinen traktaatti, Raamatuntutkijain Kuukausilehti, julkaistiin ja yksistään vuonna 1917 sitä levitettiin ilmaiseksi 28665000 kappaletta.

* * *

Jos olemme sivistyneitä ihmisiä, annamme Jehovan todistajien niin kuin muidenkin uskonnollisten ryhmien harjoittaa uskontoaan rauhassa. Meillä on silti keinomme saada äänemme kuuluviin ihan laillisin ja hyväksyttävin keinoin. Miten?

Tässä muutamia vaihtoehtoisia tapoja:
- kirjoittaminen lehtiin
- kirjoittaminen internetiin
- ilmoittamalla lehdistölle ja televisiokanaville jehovatodistajuuden "kääntöpuolista" ja lain rikkomuksista
- toimiminen kansalaisjärjestöjen kautta
- ottamalla yhteyttä suoraan kansanedustajiin ja ministereihin
- yms.

Pysytään siis asiassa ja käyttäydytään hyvin. Annetaan jehovantodistajien olla rauhassa, suurin osa heistä on uhreja, joita Vartiotorniseura orjuuttaa. Voimme auttaa noita uhreja välittämällä aitoa ja oikeaa tietoa. Se avaa joidenkin silmät näkemään todellisuuden. Kaikkia emme voi valitettavasti auttaa.

[Vieras]

Yksi näkökulma on juuri saattaa todistaja suoraan todellisuutta vastaan. Että kummallinen tervehtimisen vastaamattomuus esim. ei saa jäädä hiljaa ohimennyksi, jt:n mielestä onnistuneeksi, toimenpiteeksi, vaan asiasta tulisi puhua läsnäoleville, että hän ei vastaa kun lahko on sen kieltänyt ja lahko on kieltänyt sen koska olen lahkon jättänyt ja jättänyt olen siitä syystä että....

Muistelen joskus kuulleeni, että jt:aa ärsyttäisi vanhan kirjallisuuden valokopioiden tipauttaminen postilaatikkoon, kuten esim. kun juuri nyt jt:lle on tärkeää väittää että maailmanloppua ei ole koskaan ennustettu vuodelle 1975, niin hän saisikin valokopion ennustuksesta vuodelle 1975.

Jos bussissa tai junassa on jt, niin tulisi vain muistella menoja ja vanhimman ohjeita, olisiko sellaiset jutut parhaita, jotka ovat todistajalle kiusallisia ja samalla kuulijalle hauskoja.

Julkinen puhuminen voisi olla myös terapeuttista puhujalle ja yksi mittari eteenpäinmenosta, tulin nenästävedetyksi (mammani tuli ja vei minutkin) mutta pääsinpä eroon.

Toki, miksi ei, laittaa, laittaa mielenosoituskyltti, selvisin maailmanlopusta 1975, selvisitkö sinä, ja samalla voisi jakaa niitä näköiskappaleita. Näin konventin, miksei valtakunnansalinkin edessä.

Tuoreesta lahkovaleesta saisi sikäli makeamman julisteen, että moni saattaisi heti muistaa asian oikean laidan.

[sirpa-leena]

Täällä on paljon puhuttu siitä kuinka JT:t käyttää aikaa, rahaa ja voimi ihmisten käännyttämiseen ja moni on myös ilmaissut yhdeksi poislähdön syyksi sen ainaisen käännyttämisen. Minkäs ymmärtäväisen orjan komennossa tässä nyt pitää alkaa hyppiä ja tuhlata ainakin aikaa ja voimia siihen, että saisi mahdollisimman monen ymmärtämään mikä seurakunnan sisällä oleville on se paras. Onkos meille kuitenkin jäänyt joku aivopultti päälle?

Eikö muka voida luottaa siihen, että joka iikka, jonka juttu se uskonto ei ole, sieltä viimeistään aikuisena pois lähtee (en toki halua millään muotoa vähätellä syntymästään saakka olleiden lähdön vaikeuksia, en sitä tarkoita). Eikö meidän pitäisi keskittyä vertaistukeen ja lähtijän tukemiseen? Eikö me muka olla opittu, ettei kannettu vesi kaivossa pysy? Olen vakaasti sitä mieltä, että he, jotka sinne tahtoo jäädä (olkoon syy sitten mikä hyvänsä) jäävät ja villit hevosetkaan ei saa niitä, jotka ovat lähteäkseen, sinne jäämään. Miksi tuhlata ruutia harakoille kaiken maailman vanhoilla Vartiotorneilla, kun me itsekin ollaan kurkkua myöten täynnä niitä kirjotuksia?

Ymmärrän hyvin, että monella (itsellänikin on ) eriasteista kaunaa ja asioita hampaankolossa JT-vuosilta, mutta minusta performanssien sijaan pitäisi keskittyä omaan elämään, toipumiseen ja toisten auttamiseen. Konventit on JT-uskonnon juhla ja JT-porukalla on täysi oikeus viettää omaa juhlaansa ilman muiden häiritsemistä. Se on sitä uskonnonvapautta. Jos meidän mielestä vapautta ei seurakunnassa ollessa ollut, niin miksi me ei nautita nyt vapaudesta ja anneta myös muille oma rauhansa? "Aikojen merkeistä nähdä voit sen"; tilastot näyttää, ainakin tällä erää, että JT-porukat osaa rivinsa ihan itse harventaa, että mitäpä me siihen puuttumaa?

[Vieras]

Sirpa-Leena kirjoittaa hyviä näkökohtia. sikäli kuin on oikeassa. Suhteellista sikäli että kaikki (no useimmat) poispäässeet myöntävät että tajuavat jotain jonka olisivat halunneet tajuta jo aikaisemmin jolloin olisivat lähteneetkin aikaisemmin.

Ja toisaalta monella lähtövirikkeen saantiin riittää vähemmän (vastavärvätty, muutoin lahkon kannalta suotuisesti vaille tietoa jäänyt, vääryyden kolhuja lahkossa kokenut) Toinen vaatii enemmän, on enempi paadutellut itseään, on valmistautunut monenlaisilla treeneilla vastustamaan, jopa varustautunut itsensä aivopesuun, jolla saattaa itseään kehuakin.

Lahkosta pois autettu on kuin aitan polulla iloisesti viheltelevä A. Kiven kuvailema emäntä ja auttajalleen vielä suuremman riemun tuoja ja arvostettavan saavutuksen suonut.

Nuo rajathan ne on tavallaan kuten monessakin asiassa se ratkaiseva juttu, kuinka pitkälle voi avunannossaan mennä. Tosiasiassa ne tekijänsä tunteet asettavat. Tähän ei voi vaatia tietenkään etenkään kun on kyse kyseisestä sopasta selvinneestä tai paraillaan selviämässä olevasta. Siten ei kielteisyyden osoittamiinen ole paikallaan. Toivoisi vain että saisi sieltä Sirpa-Leenan läheisenkin pelastettua

[Johanneksen poika]

Miksi tuhlata ruutia harakoille kaiken maailman vanhoilla Vartiotorneilla, kun me itsekin ollaan kurkkua myöten täynnä niitä kirjotuksia?

Oletko sitä mieltä, että esimerkiksi tämä tieto on "ruudin tuhlausta"?

Kun joku tekee päätöstä joko jäädä tai lähteä Vartiotorniseuran orjuudesta, hänen päätöksentekoaan voi ehkä hieman helpottaa oikea tieto kyseisestä Järjestöstä. Kun tietää eikä vain luule, päätös on vahvemmalla pohjalla.

Toki kaikilla on vapaus jäädä orjuuteen, mutta niille, jotka haluavat ulos vapauteen, pitää antaa työkaluja tuon tavoitteen saavuttamiseen. Ja yksi tehokas työkalu on tieto. Olkoonkin, että monelle tulee oksettava olo tuosta tiedosta. Mutta onhan oksennuspussit keksitty.

[sirpa-leena]

Vastaan kummallekin edelliselle:
Siinä mielessä puhun suulla suuremalla, koska tulin ja menin aikuisena JT-uskontoon, eikä jäänyt jälkeen käännytettäviä. Sen sijaan oikeasti uskon siellä olevan niitä, joiden päätä ei käännetä. Lisäksi uskon, että se homma joillekin jopa sopii ja käy. Tämä minun kokemukseni kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Minä en ikinä jaksanut uskoa, että ketään voi käännyttää uusilla tai vanhoilla vartiotorneilla, jos voisi, niin tulijoita ja menijöitä olisin pilvin pimein, sen verran tehokasta porukkaa on aidan molemmin puolin. En siis kuulu vanhojen lehtien levityksen kannattajiin. Minä ainakin olin niin itsepäinen ja itteeni täynnä, että en tullut enkä mennyt toisten houkuttelemana. H2o:hon menin vasta sitten, kun olin 110% varma, että se on lähtö nyt (palstan olemassaolon hyvin tiesin)! Joten minun kohdallani löytyy syyllinen tähän kaikkeen, kun menen lähimmän peilin eteen...

[sirpa-leena]

Sori Johanneksenpoika! Olen siis paitsi sinisilmä ruususuu myös armoton netti-blondi. Olitkin laittanut linkin omalle sivutollesi. Ei en pidä sivustoasi tietenkään ruudin tuhlauksena, koska olet itse sen takana 110% ja sivustollesi omistautunut ja siitä näkee yhden exän omakohtaisen kokemuksen, josta on apua, niille, joien juttu JT-ei ole ja tahtovat pois.

Sitä kylläkin pidän kannettuna kaivovetenä, että niitä jotka siellä seurakunnassa ovat aletaan käännyttämään pois seurakunnasata umpimähkään, kun ei tiedetä onko henkilö siihen halukas. Olisin ehkä saattanut jäädäkin seurakuntaan, jos kenttäily olisi lopetettu nimimerkillä "akka tieltä kääntyköön", mutta se ihan viimeinen niitti oli, että minulta loppui kantti sanoa ihmisille "tulkaa tänne, täällä on TOTUUS", koska mistä hiiskatista minä loppupelissä tiesin mikä on kenellekin totta. Em. kokemuksesta viisastuneena en ikimaailmassa menisi "aukomaan" kenenkään silmiä, sillä voisihan olla, että hänen olosuhteensa muuttuivat kamalammaksi!

[Witless]

Huoh! Sinua näköjään ahdistaa kirjoitukseni, mutta en koe sitä huonoksi asiaksi.

Sinulla on kumma tarve kaventaa Jehovantodistajuus passiiviseksi penkinkuluttajaksi, kun et nyt jostain syystä suostu ymmärtämään, että jehovantodistajuus on paljon muutakin. Suku, ystävät, kaverit, entiset linnakaverit ym... ovat konventissa, joita menen tapaamaan. Yhdessä olo, illalla ravintolassa ystävien kanssa, asuminen tasokkaassa hotellissa, kuuluu lomaani konventin ajalta. Huvipuisto lapsen ja vaimon kanssa ja paljon muuta kivaa mahtuu tuohon viikonloppuun. Sori, mutta "kulttuuritodistajana" itse ohjelma muodostaa häviävän pienen osan nautintoa, tuosta viikonlopusta.

Se, että te hc luopiot, että kykene tuota ymmärtämään on oma ongelmanne. Otan osaa, kaikkia Jehovantodistajia ei vuosiluvut riivaa.

Muuten en jaksa tuohon piilovihaasi vastata, mutta toisaalta olen hyvilläni, että ärysytän noinkin rajusti

Kovanyrkki

Sinut jo teinistä asti tunteneena sanoisin että ongelmasi ei liity niinkään Jehovan todistajiin vaan jonnekin syvemmälle psyykessäsi. Lähtökohtasi tuntuu olevan "vastustaminen". Jo teininä vastustit "vääränlaisia" Jehovan todistajia, muistan että itsekin jouduin "paskahousuksi" tai johonkin vastaavaan kategoriaan ilman että oikein ymmärsin syytä siihen. En ole ammattilainen, mutta veikkaisin että isän puuttuminen elämästäsi on olennainen tekijä asenteesi takana.

Ehkä sinun kannattaisi tosissasi miettiä asenteidesi taustoja, Kovanyrkki? Vaikka se on "kovana jätkänä" vaikeaa, voisitko jopa harkita terapiaa? SIellä voisit vapaasti purkaa tunteitasi, itkeä jopa.Itselläni on hyviä kokemuksia siitä. Jos kokisit sen hyväksi, siitä voisi olla apua myös sisaruksillesi. Ei heilläkään niin hyvin ole mennyt. Suosittelen, vilpittömästi.

[RaM]

Minusta on äärimmäisen M I E L E N K I I N T O I S T A nähdä, miten erilaisia suhtautumistapoja entisillä ja nykyisilläkin Jehovan todistajilla on lahkoon ja sen toiminnan kritisoimiseen nähden.
Olen havaitsevinani joissain määrin jopa sellaisen piirteen osissa näkemyksiä, että lahkoa ja sen oppeja on tarpeetonta julkisesti kritisoida. Etenkin vanhempien julkaisujen esittämiä näkemyksiä on turhaa tuoda esille - joidenkin mielestä. Mielenosoituksetkin ovat olleet joidenkin mielestä täysin turhia ja asiattomia.

Ihmisellä on taipumus tarkastella asioita pääsääntöisesti omien kokemustensa ja tuntemustensa pohjalta. Jehovantodistajuutta ajatellen noihin kokemuksiin ja tuntemuksiin ei vaikuta ainoastaan se, kuinka hyvin ehti aikoineen perehtymään lahkon opetuksiin. Olennainen osa suhtautumisen muodostumisessa syntyy kuitenkin siitä, kauanko on ehtinyt lahkossa olla mukana ja etenkin se, onko syntynyt lahkoon vai tullut mukaan aikuiskäänynnäisenä. Onko lahkossa mukana muita sukulaisia, etenkin perheenjäseniä vai onko siellä ollut mukana 'yksinäisenä ratsastajana'. Oman kokemukseni mukaan aikuiskäänynnäiset vaikuttivat aina jotenkin hieman toisenlaisilta todistajilta. Heistä ei ehkä henkinyt sellaista syvää sitoutumista kuin verisiteellä lahkoon liimatuista.

Kovanyrkki edustaa mielestäni parhaimmillaan tuon verisiteen liiman voimakkuutta. Mies ei ole uskonut lahkon 'totuuteen' enää vuosikausiin, mutta ei silti kykene siitä irrottautumaan. Hänelle lähisukulaisten (mm. äiti) mukana olo tuo siihen niin suuren esteen, ettei hänelle tule mieleenkään riskeerata sitä näennäistä hyvän olon tunnetta jossa voi köllötellä ja jonka vuoksi on valmis uhraamaan oman elämänsäkin. Tuo pelko sukulaistensa ja läheistensä menettämisestä on niin suuri ja lahkoliima niin voimakasta, että hän on valmis uhraamaan jopa lastensakin tulevaisuuden lahkolle ja antaa heidän kasvaa liimaavien harhojen keskellä.
Tyynnyttääkseen kalvavaa omaatuntoaan hän mielellään kritsoi kaikkia entisiä todistajia ja lahkon harhoja paljastavia kirjoituksia.

Sirpaleena kirjoittaa, ettei ole koskaan uskonut, että ketään voidaan käännyttää uusilla tai vanhoilla vartiotorneilla. Tämä henkilökohtainen voimakas tuntemus on ilmeisesti ollut mukana koko sen ajan kun olet lahkossa aikuisikäisenä mukana ollut vai käsitinkö oikein? Kuitenkin kylmä tosiasia on se, että juuri noiden julkaisujen ja niissä välitettävien tietojen avulla ihmiset kiinnostuvat joko liittymään lahkoon tai vastaavasti - lähtemään siitä pois. Oletan että olet itsekin saanut kontaktin jehovantodistajuuteen ensin kirjallisuuden lukemisen kautta ja sen jälkeen sen ohjatun syvällisemmän tutkimisen kautta. Tätä tosiasiaa ei muuta miksikään se, että jotkut ovat lähteneet lahkosta ihmissuhteisiin pettymisen takia (etenkin vain muutaman vuoden mukana olleet käänynnäiset). Kirjallisuus ja niiden esittämät opilliset asiat ovat kaikkein keskeisin ja olennaisin asia, joka ohjaa ihmisen lahkottautumista!

Meidän joukussamme on useita, joiden usko Jehovan todistajien 'totuutta' kohtaan on tervehtynyt juuri siksi, että ovat saaneet lukea netistä siitä, millaisia muutoksia lahkon opeissa on tapahtunut tai millaisia virheitä ja ristiriitaisuuksia niissä on edelleenkin. TIETO opetusten todenmukaisuudesta on kaikkein tärkein apuväline jos halutaan auttaa lahkottunutta ihmistä havahtumaan ruususen unestaan ja pysähtyvän mitettimään sitä, onko 'totuus' todellisuudessa jotain kokonaan muuta kuin mihin on tähän asti uskonut ja mille on ollut valmis uhraamaan niin omansa kuin läheistensäkin elämän. Itse ihmettelen sitä, miten esimekiksi yksikään isä (tai äiti) haluaa lapsensa uskovan asioihin joihin ei enää itse usko ja joutuvan jopa kärsimään tuon harhauskonsa vuoksi - itselleni se oli suurin syy sille, miksi halusin ulos lahkosta sekä lisäksi halusin myös kaikkien läheisteni ymmärtävän tosiasiat. Sen rinnalla itsekäs halu 'tapailla kavereita konventeissa' oli verukkeena todella köykäistä hevonkukkua.

[Vieras]

Se vanha vartiotorni paljastaa, että nykytorni valehtelee. Vaihtoehtoja on, että lahkolainen kieltäytyy ajattelemasta taikka ymmärtää asian, on valheen asialla.

Yleensä ei lahkossa pysty pitkälle ajattelemaan, esim. tutkinpa sisältyykö verioppiin valhetta tai vastaavaa, miksi lahkotoverini oikeastaan kuolevat.

Jos tuo perustieto on, että lahko valehtelee, on vain kysymys minkä verran saadaan kontaktipintaa lahkolaiseen jotta juttuu revitään niin maan pohjia myöten että ei jää jäljelle kuin eroaminen. Lahkolainenhan ei kontaktipintaa vapaaehtoisesti tarjoa, koska tuntisi itsensä tyhmäksi ja asia repisi niin syvältä psyykestä, että se repisi tavallaan lahkolaista itseään.

Tuossa tuleekin lahkolaisensa itsensä hyväksymisen ja arvostamisen vaatimus vastaan, joka on muistettava kanssakäymisessä.

Mutta pahantekijähän lahkolainen on, joka saattaa ihmisen pois lääkärin luota verikuolemariskiin, kahlehtii henkisesti aivopestyksi papukaijaksi. Eikä siitä kukaan lahkolainen vastuuta ota kunhan saa mahdollisuuden asian ymmärtää

[Vapautunut]

Olen havaitsevinani joissain määrin jopa sellaisen piirteen osissa näkemyksiä, että lahkoa ja sen oppeja on tarpeetonta julkisesti kritisoida. Etenkin vanhempien julkaisujen esittämiä näkemyksiä on turhaa tuoda esille - joidenkin mielestä. Mielenosoituksetkin ovat olleet joidenkin mielestä täysin turhia ja asiattomia.

Monen entisen Jehovan todistajan mielestä Jehovan todistajuus edustaa edelleenkin puhtainta ja oikeinta uskontoa, jota he siksi kokevat tarpeelliseksi suojella ja varjella kaikenlaisten epäkohtien esille nostamiselta. Kritisointi ja epäkohtien esille nostaminen on heidän mielestään erittäin paheksuttavaa. Usein nämä entiset Jehovan todistajat haaveilevatkin takaisin seurakuntaan menemisestä mutta ovat hieman liian tottuneita nykyisiin vapauksiinsa luopuakseen niistä.

Myös aktiivisten ex- Jehovan todistajien keskuudessa vaikuttaa yhä kasvava joukko Jehovan todistajuuteen myönteisesti tai ainakin hyvin neutraalisti suhtautuvia. Tämän joukon jäsenet koostuvat pääosin sellaisista, jotka eivät koe mitenkään kärsineensä liikkeestä erottautumisen seurauksena vaan esimerkiksi perhesuhteet ovat säilyneet suhteellisen normaaleina. Perheenjäsenet eivät ehkä edes tiedä henkilön "luopiostatuksesta".

Tämän "jehovantodistajittumisen" seurauksena suorasukaisemmat toimintamuodot kuten mielenosoitukset jäävät hiljalleen kokonaan pois ja tilalle tulee hienovaraisempi ja ystävällisempi suhtautuminen Jehovan todistajiin, kuten viime keväinen ystävänpäiväkortti osoittaa.

[Jaakko Ahvenainen]

Tämän "jehovantodistajittumisen" seurauksena suorasukaisemmat toimintamuodot kuten mielenosoitukset jäävät hiljalleen kokonaan pois ja tilalle tulee hienovaraisempi ja ystävällisempi suhtautuminen Jehovan todistajiin, kuten viime keväinen ystävänpäiväkortti osoittaa.

Mitenkähän nakkikioski asiaa palvelisi

[Aaac]

Mikään ei estä Vapautunutta olemasta aktiivinen esim. mielenosoituksen järjestämisessä. Puskastahuutelu kyllä onnistuu keneltä tahansa.

[Vapautunut]

Mikään ei estä Vapautunutta olemasta aktiivinen esim. mielenosoituksen järjestämisessä.

En uskalla. Saattaisin epähuomiossa seisoskella jäähallin alueella jolloin mahdollisesti järkkärinä oleva entinen Jehovan todistaja soveltaisi minuun "kolikon toista puolta"..