Selma kirjoitti:Kirsieveliina kirjoitti:Eikös tässä ketjussa ollut tarkoitus pohtia, ”millainen parantava keskustelu netissä voisi olla ja ennen kaikkea millainen sen sisältö tulisi olla”(aloituskappaletta lainaten). Minun mielestäni tällä palstalla on enimmäkseen tiedollista keskustelua. Palstalla harjoitetaan ehkä tavallista enemmän mielipiteiden muodostamista ja vastakkaisten mielipiteiden esittämistä. Lisäksi yksin sukupuoli profiloi palstaa: luultavasti 80-90 % puheenvuoroista on miesten kirjoittamia. Keskustelu ei ole tätä nykyä mitenkään tavattoman vilkasta.
Henkilökohtaisesti (ja tiedän etten puhu ainoastaan omasta puolestani tässä asiassa) tämä on ollut ongelma ja suoranainen pettymys. Niinkuin ketjussa on muutamaan otteeseen tullut esille, tunteet ja empatia on tällä palstalla useimmiten täysin hukassa. Kun koettaa kirjoittaa jotain tunnepitoista, saa vastaukseksi korkeintaan sarkastisen koita kestää.
---
Minulle on ihan sama kuinka väärässä JT:t oppeineen ovat enkä ole kiinnostunut lukemaan raamatun jakeiden pilkkujen viilaamisesta topikkitolkulla, kaipaan ymmärrystä ja tukea tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen, ja siihen tarkoitukseen tämä palsta ei ole - niinkuin sanottua - tuonut apua. 98% topikeista menee yli hilseen. Se on tylsää. En silti kaipaa räyhäämistä.
Selma on asian ytimessä.
Keskustelu on varmasti tosiaan hienosti kehittynyt ja kiitos siitä kaikille jotka ovat jaksaneet puurtaa asian eteen. Nyt kuitenkin
näyttää siltä, että myötätuntoiselle vastakaiulle on täälläkin enemmän tarvetta, koska ihmiset sitä
hakevat ja tämä on niitä paikkoja, jossa ensimmäiseksi käydään käännähtämässä.
Ja niinkuin moni haluaa kirjoitella tänne lahkon epäkohdista, moni ei vastaavasti koe sellaista tarvetta.
On naiivia odottaa, että kirjoitettaisiin hienovaraisimmat ja henkilökohtaiset ajatukset tänne, jos yleinen ilmapiiri suosii monen mielestä epäoleellisen sopan hämmentämistä. Toisen kirjoittajan tunteita ei tietenkään pitäisi väheksyä tai ”korjailla” jne. En usko, että monellakaan palstalle etsiytyvästä on varsinaisesti puutetta paikoista tai ihmisistä, joille voi kertoa kokemansa, kuten aiemmin arveltiin. Ongelma ei ole siinä. Kertomisesta vain ei ole iloa, jos liian monet reaktiot jäävät jääkaapin tasolle.
Joskus ihminen haluaa oikeasti päästä tunne-elämässään eteenpäin. Elämään oleellisia juttuja, toteuttamaan itseään. Jättämään ikävät kokemukset taakse, ei täysin unohdettuina mutta elettyinä ja sellaisenaan hyväksyttyinä, jolloin ne eivät enää vaadi huomiota. Se vaatii aikaa. Yksi esittely tai taustan kertominen ei siihen riitä, vaan elämä liikkuu eteenpäin.
Jehovan todistajiin liittyy niin PALJON tunneongelmia, eroamisesta puhumattakaan, että voi pitää jo huolestuttavana tällaisen keskustelun vähäistä määrää. Nyt se keskustelu käydään
muualla eivätkä ainakaan eroamista miettivät ja tukea etsivät pääse siihen kovin helposti kiinni. Vertaistuki on siinä mielessä loistojuttu.
Itse en aio viettää 10 vuotta elämästäni miettimällä pikkuruisen lahkon tekemisiä tai tekemättä jättämisiä tai ”laulaa heitä suohon”. Jossain määrin ”vastatodisteiden” jatkuva jauhaminen vain toistaa todistajista tuttua toimintaa sen peilikuvana, mutta ei vie yhtään mihinkään vaan junnaa samaa ympyrää.
En väitä että kaikilla exillä olisi tunneongelmia, vaan moni on varmaan osannut suhtautua lunkisti sekä jt- että sen jälkeisiin aikaan. Mutta monilla varmastikin on, myös sellaisia mitä ei osaa itse tiedostaa. Kuten joku jo kirjoittikin, enää ei olla seurakunnassa – missä tietyistä asioista tai tietyllä, tässä tapauksessa inhimillisellä tavalla, ei voisi puhua.
Kuitenkin juuri sellaisesta keskustelusta moni todistaja voisi hyötyä, jossa voisi pohtia hyvässä ilmapiirissä ihmisenä olemista.
Koska sellainen keskustelu on täysin vierasta seurakunnissa! Ei kai tavoitteena voi olla vain joko-tai-ääripää (yksityiskohtainen jt-historiapohdinta tai ammattitasoinen terapiakeskustelu). Vaikka joku voi kokea henkisen tai mentaalisen keskustelun itselleen vieraaksi, sillekin olisi hyvä saada oma rauhallinen tila, olkoon sitten vaikka Sisarseura suurella sydämellä <3
Älylliselle harrastukselle kun jo on valtaväylän verran tilaa, kun se tahtoo etsiytyä kaikkiin ketjuihin. Äärirationaaliset perustelut tai kylmät faktat eivät vain sovi ihan joka paikkaan. Vahingossa niillä voi osoittaa suoranaista tökeryyttä tai epäempaattisuutta silloin kun keskustelunaihe on syvällisempi ja ns. ollaan siirrytty jo seuraavalle asemalle. Ketjujen aloittaminen onnistuu kyllä, kunhan vain niistä
kiinnostuneita ei tyrmättäisi kylmän viileästi.