sirpa-leena kirjoitti:"Mun mielestä toi liittyy sellaiseen tilanteeseen, kun tutkistelussa kysyy, että MITEN niin ne lapsetkin voivat kuolla harmassa, jos ne on vaikka niin pieniä, ettei ne mitään tajua. Vastaus oli, että ne tuomitaan vanhempien tekojen mukaan, että vanhemmalla on vastuu ja jos hän käyttää vastuuta väärin, itse asiassa vanhempi tuomitsee sen lapsen kuolemaan. Vedenpaisumus mm. tukee heidän mielestään tätä ajatusta.
wagenbach kirjoitti:Missähän vaiheessa lapsi ei ole enää lapsi vaan hänen omat tekonsa vaikuttavat tuomioonsa? Siinä ei varmaan ole ikärajaa, mutta hyvin hämärä se raja on, koska olemme kaikki kypsyneet henkisesti eri tahtiin. Jotkut eivät aikuistu koskaan.
Raamatusta on helposti haettavissa vastaus, jos lähtökohtana pidetään samaa periaatetta, kuin tehdään silloin, kun halutaan todistaa miten Jeesuksen olemus on ollut ennustettuna Vt-ssa ja Psalmeissa tai niissä olevat ennustukset maanpäällisestä paratiisista.
Tälläisissä tapauksissa on vain ongelmana se, ettei uskova tässä tapauksessa haluakaan enää niin uskoa. Pyörretään asia niin, että nythän Psalmi ei koskekaan tulevaisuutta, vaikka muuten niitä käytetään ennustuksina. Mitä mieltä olette lapsien kohtalosta tämän mukaan?
Psalmit, 137
1. Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
3. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä."
4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
9
. Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon! 
.
