"Happines is mandatory..Are you happy?"

[Hypocrisy Surrounds]

Samoin muistettiin mainita sekin jos joku sattui menemään naimisiin..suitsutettiin kovasti jos siippa oli AOT:n mittapuiden mukainen (ainakin kulloisenkin kertojan tiedon mukaan) ja sitten voivoteltiin/päiviteltiin jos niin ei sitten ollut yms. Aiemmin kerrotun pohjalta lukija voi ehkä arvata, kumpaan allekirjoittanut kuuluu...

Tämä on totta.
Lukuisat todistajakaverit, jotka olivat tavallista "rennompia", joista kiersi kaikenlaista
huhua todistajien kuuluisassa juorukoneistossa, menivät naimisiin ja aihetta juoruiluun
näille martoille kahvikupposen äärellä riitti. Rovaniemen seurakunnissa tämä on aika
arkipäivää, pitäähän pienellä paikkakunnalla jossa tiivis tunnelma syö
rakentavia aktiviteetteja, jotain tekemistä olla.

Uusi Herätkää aihe: "Rakkaudellinen huomaavaisuus, toteutuuko se?"...

[paula]

JT-uskonto onkin juuri siksi niin tuhoisa kun se ei halua ymmärtää ihmisen tarvetta yksilöllisyyteen. Kaikki ohjeet perustuu seuran hyvinvointiin, siksipä minä käytän mielelläni siitä nykyään VT-seura muotoa, sehän palvoo seuraa. Sekä Jumalan että omien vanhempien rakkaus TÄYTYY ANSAITA: tekemällä seuran eteen töitä ja todistaa kuinka seuraan kuulumalla on hyvä.
Kun teidän tänne kirjoittaneiden kokemuksia lukee, ihmettelee vain kuinka tälläisessä porukassa on ihmisiä, ja siellä on joskus tullut oltua itsekin. Mutta vaatiihan siellä pysyminen tehokkaan aivopesu.

Voimia sinulle että jaksat käydä näitä asiota läpi että pääset jatkamaan oikeaa elämää!!

[sorbet]

tarinassasi oli paljon tuttua. Itselläni on myös olut tarve hakea hyväksyntää jt-äidiltäni..kun en onnistunut aloin kärsimään unihäiriöistä (kärsin niistä edelleen) ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Kun tuli lääkäristä takaisin pilleri purkin kanssa ja kerroin, etä lekuri passitti terapiaan, totesi äitini, että valitse ennemin joku todistaja sisar,antoi nimenkin,että kuka pitää valita ja unohda terapia, tulen kuulemma vain pettymään...en valinnut ketään vaan menin terapian...äitini nauroi päin naamaa..yritin itsemurhaa saamillani masennuslääkkeillä...äitini mukaan oli oma vika että elämäni oli siinä jamassa missä oli...jotenkin meni pari vuotta eteenpäin työkaveri yritti raiskata minut olin 18vee, äitini oli sitä mieltä että olin antanut aihetta...yritin uudestaan itsemurhaa...no elämä jatkui,muutin ulkomaille tulin takaisin ja erosin...menin lääkäriin pyytämään sairaslomaa flunssan takia, lekuri katsoi minua hetken ja totesi, että sairaslomaa saat, mutta et flunssan takia...pääsin saman tien juttelemaan psykiatrisen erikoissairaanhoitajan kanssa, sain pillerit ja elämä alkoi taas sujumaan, tapahtuneesta on nyt yli vuosi ja olen todella tyytyväinen elämääni...luulen että en saa pääni sisällä kaikkia asioita järjestykseen niin kauan kun äitini on elossa, viikoittain kun näemme niin se ei tee hyvää sille prosessille, että unohtaisin...mutta päivä kerrallaan tässä mennään...

[Valtakunnan palvelija]

Nezumi:Sitten jossain vaiheessa taas alkoi kuulua sitä kuinka hieno se ja se on kun se on alkanut osa-aikaiseksi/vakinaiseksi tienraivaajaksi, päässyt Beteliin (tapauksessa oli kyse siis 'vain sisaresta') tai pääsi lavalle konventissa.. ja mitä noita meriittejä nyt on.

Minulla on kaikki nuo meriitit. Avustavaksi en ehtinyt, koska tajusin jo nuorena ettei tämä ehkä olekaan AOT. Taisin olla oikea kympin oppilas siihen asti.
Kirjoitit hienosti kokemuksesi. Se kosketti. Minullakin on lapsia, eikä minuakaan olla vielä erotettu. Onneksesi osaat ajatella. Ajattelen kauhukuvaa todistajasta joka tuntee alemmuudentunnetta ja saa lääkkeeksi kenttäilyä, tutkimista, kokouksia yms. Huh mikä oravanpyörä!

[Massetar]

Kannanpa pienen korteni kekoon minäkin, pitkähkön aikaa palsaa selailtuani ja nyt lopulta tänne itseni liitettyä.^^

Toistaiseksi roikun vielä luultavasti varsin arvattavista syistä mukana todistajien kirjoilla vaikken osaa itseäni enää sellaisena oikein pitää. Tarkemmat aikamääreet jätän pois tästä. Mutta niin..

Kerroit tämän tarinasi pari vuotta sitten. Olisi mukavaa kuulla, että mitä sinulle nykyään kuuluu?

[Midoriko]

Taidanpa tietää mistä roolipelistä tuo otsikon lainaus on. Ainakin tulee mieleen sellainen yhteiskuntakritiikkiä ja mustaa huumoria sisältävä peli nimeltä Paranoia jossa ihmisillä ei ole ajattelunvapautta ollenkaan.

Minuakin kiinnostaisi tietää mitä sinulle tätä nykyä kuuluu. Vaikutat sukulaissielulta joissakin asioissa kuten noissa minullekin tutuissa kiinnostuksenkohteissa (fantasia, roolipelit, manga, anime) ja masennukseen olen minäkin syönyt lääkkeitä monta vuotta ja olen tälläkin hetkellä työkyvytön. Ja paljon muutakin tuttua... on vaan raskas alkaa ajatella asioita nyt.

Toivottavasti jakselet jotenkin.

[Nezumi]

Heipä hei..
Onpa näemmä ehtinyt aikaa vierähtää (nyt vasta tajusin vilkaista koska olen postannut tekstin). Mutta niin, päivä kerrallaan oli pitkään tahti ja sillä on selvinnyt ihan hyvin. Nykyisin toki alkaa jo hieman esiintyä pidemmällekin ulottuvia pohdintoja joskin satunnaisesti. Todistajuuden suhteen olen jotain mitä voisi sanoa idlaavaksi. En ole vieläkään eronnut tai mitään, mutten muutamaa harvaa kertaa lukuun ottamatta ole myöskään roikkunut seuran toiminnoissa vaikka toki sitä kaiketi sukulaisista osa on toivonut enemmän tai vähemmän ääneen ajan kuluessa. Edellisen kirjoituksen aikaan verrattuna olo on huomattavasti parantunut, mutta edelleen on 'kenttää raivattavaksi'. ~cough~

Edelleen on toki havaittavissa se ettei osaa olla oikein kumpaakaan kunnolla..liian maailmallinen todistajaksi ja toisaalta hieman liian todistaja normaaliin maailmalliseen verrattuna (what ever it is then), mutta kulunutta aikaa tarkastellessa voisi sanoa muutosta tapahtuneen jälkimmäisen vaihtoehdon eduksi joten ehkä vielä joskus eli jonkin verran on onnistunut karistamaan tuota todistajuutta harteilta vaikkakin hitaasti ja suhteellisen vaivihkaa. Vielä menee kai jonkin aikaa ennen kuin on aivan täysin kunnolla valmis töihin tai opiskeluun, mikä vaihtoehto sitten lopulta on se sopivin mutta edistystä tapahtuu pikkuhiljaa siinäkin. Nytkin yksi projekti päällä josko sitä kautta löytyisi oma juttu. Yllättävän hyvää on tehnyt sekin, että ympäristöstä on tullut sellaista 'olet ihan hyvä tyyppi'-tyylistä viestiä ihmisiltä joihin on törmäillyt ja pikkuhiljaa uskaltanut yrittää tutustua, oma minä kuva kun yleensä pitänyt sitkeästi kiinni siitä 'olen paha ja turha'-kuvasta ehkä senkin saa maalattua tai kasattua uusiksi tulevaisuudessa (näen tilanteen yleisimmin maalauksena ja palapelinä) paremmaksi.

Hyvin tunnistettu, siitähän tuo otsikko on otettu.^^ En ole pelannut, mutta kirja löytyy hyllystä ja se on kyllä kutakuinkin yhtä aivot nyrjäyttävää kuin todistaja jututkin..joskin Paranoia on huomattavasti viihdyttävämpi kaikesta omituisuudestaan huolimatta. Anime, manga ja vastaavat kuuluvat edelleen kiinnostuksen kohteiden kärkipäähän. Alku viikosta tuli yksi uusi kokeilu, kun lupauduin mukaan Vampirea pelaamaan..ihme kyllä molemmat selvisivät hengissä ekasta kerrasta, sekä pelaaja että hahmo. x) Vaikkakin mie olin kyllä aika hermona, kun uusi tilanne ja puolet porukasta oli miulle tuntemattomia. Edelleen mie pelkään tai jännitän tilanteita joissa on itselle outo/ja läsnä, mutta pienen totuttelun jälkeen yleensä on päässyt simpukan kuoresta ulos ja todennut suurimman osan olevan yllättävänkin mukavia eikä enä tunnu tulevan niitä 'todistajalaseja' silmille niin herkästi mikä on ollut yksi muista vieroittava tekijä aikanaan yleisen sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa. Eli jotain edistystä on tapahtunt sentään. Vähän ajatukset hyppineet sinne tänne, kunten aika yleistä miulle on,mutta tuossa nyt jotain yleisiä mietteitä ja kuulumisia. Kaikkia ei viitsi aivan tarkalleen laittaa edelleenkään ylös vaikken uskokaan että sukulaisia täällä pyörisi tms, mutta varuiksi vain. ^^
Foorumin kautta voi toki laittaa viestiä jos messenger osoite tms kiinnostaa.