Seura luostareiden rakentajana

[RaM]

Kiinteistön omistus ja siihen liittyvän velan maksu on kaksi kokonaan eri asiaa. Ulkojäsenseurakunnat eivät omista kiinteistöjään, vaikka hoitavatkin sitä koskevan velanmaksun. Ne hallinnoivat niitä ja velaton kiinteistö on korkeintaan 'hengellisesti' seurakuntalaisten omaisuutta.

[Sukututkija]

Kiinteistön omistus ja siihen liittyvän velan maksu on kaksi kokonaan eri asiaa. Ulkojäsenseurakunnat eivät omista kiinteistöjään, vaikka hoitavatkin sitä koskevan velanmaksun. Ne hallinnoivat niitä ja velaton kiinteistö on korkeintaan 'hengellisesti' seurakuntalaisten omaisuutta.

Viittaatko nyt niihin "alueorganisaatioihin"? Onko sinulla tarkempaa tietoa tai peräti jonkinlaista linkitettävää?

[Viljo]

Mun pointti oli siinä, miten riviseurakuntalainen tuon lauseen valtakunnansalin omistuksesta käsittää. Koska moni ei oikeasti edes tiedä laillisesta yhdyskuntarakenteesta, arvelen heidän luulevan että oma paikallisseurakunta todellakin omistaa salin. Ja kun sen on vielä lukenut Valtakunnan palveluksemme -julkaisussa. Olisi kiva tietää miten joku kierrosvalvoja sanailisi tilanteen asiaa tiedustelevalle.

[Jaakko Ahvenainen]

Hyvin vaikea kuvitella mitä täysin pimennossa elävä riviseurakuntalainen ajattelee. Ehkä hänelle riittä pelkkä lämmin kokoontumistila. Kiinnitin huomioni tuohon vp:n sanamuotoon "käytännöllisesti katsoen", jolloin ajatuksiini tuli myös juridinen puoli ja tästä edelleen, ettei se juridisesti olekaan teidän omaisuuttanne vaikka me suomme teidän niin ymmärtävän.

Suomalainen yhdyskuntajärjestys puhuu jo sinänsä paljon ja jossakin muistelen nähneeni myös naailmanlaajuisen säännön. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että kysymykseen tulee maailmanlaajuinen kapitaalin keskittyminen aniharvojen haltuun Yhdysvalloissa. Tässä yhteydessä "humanitäärinen" auttamisvalmis uskonto keskittyy oman "evankeliuminsa" julistamiseen ainoastaan siinä määrin, mikä suo kyseisessä valtiossa veronmaksuvapauden, mahdolliset avustukset sekä muun maallisen yhteiskunnan suomat hyödyt lisäten ahkeria avustajia julistajien muodossa tätä kapitaalia kartuttamaan ja samalla taaten valitulle vähäiselle omistajajäsenistölle maksimaalisen taloudellisen hyödyn.

Lieneekö pörssiromahdus (kaiketi näin nykyisestä taloudellisesta lamasta sanoa) iskenyt myös hallitsevan vähemmistön (millä en tarkoita hallintoelinta) ja missä määrin sekä milloin. Tämänhän tulisi korreloida mm. julkaisujen ja niiden ilmiasun kanssa, kuten konventtitarjoiluidenkin. Em. seikoissa laatu on ilmiselvästi huonontunut - jotakin on siis täytynyt tapahtua jo ennen talouslamaa, mutta kuka saa selvää tästä "salaseurasta"!

En kiistä, ettenkö voisi olla täysin hakoteillä ja väärässä.

[Aaac]

Alueellisista omistajayhdistyksistä löytyy lista täältä:

http://yhdistysrekisteri.prh.fi/ryhaku. ... b_haku=Hae

Kelaa hieman sivua alaspäin.

Nuo ovat niitä "seurakuntia", jotka omistavat salit. Rivijäseniä on helppo hämätä puhumalla seurakunnista, koska he kuvittelevat seurakunnan tarkoittavan paikallista seurakuntaa.

Koroista. Käsittääkseni Suomessa ei peritä enää korkoa valtakunnansalilainasta, olisikohan verojen välttämiseksi. Amerikassa taas on pyydetty, että seurakunnat sijoittaisivat valtakunnansalin rakentamiseksi keräämänsä rahat Seuran hallinnoimaan rahastoon, josta isona summana saadaan parempi korko pankilta. Kuka tuon korkohyödyn ottaa, on minulle hämärän peitossa, mutta eiköhän se ole helppo päätellä...

Jaakolle. Konventtiruokailusta ei luovuttu sen vuoksi, että rivijäsenet olisivat saaneet jotakin Seuralta ja siitä olisi luovuttu. Ruokailuhan oli rivijäsenille hyvin kallis laatuun nähden, varsinkin kun ruoka tehtiin ilmaistyönä ja osa elintarvikkeista saatiin lahjoituksena. Olisikohan annos maksanut 30 markkaa, eli aivan liikaa verrattuna siihen kolmeen perunaan ja lusikalliseen kastiketta. Siitä luovuttiin, koska se oli bisnestä ja viranomaisten mielestä siitä olisi pitänyt maksaa silloinen liikevaihtovero. Keisarillehan ei pidä maksaa sitä, mikä keisarille kuuluu. Siksi siirryttiin keräämään rahaa pelkästään lahoituksina. Kun lahjoituksia ei tullut tarpeeksi, luovuttiin ruokailusta.

Samasta syystä lanseerattiin "vapaaehtoiset lahjoitukset" kirjallisuuden kustantamiseksi. Ja kun seurakuntalaiset eivät maksaneet tarpeeksi, huononi kirjojen laatu pokkaritasolle. Tämä sai alkunsa Amerikan amicus curie -tapauksesta ja evankelista Swaggartin saamasta päätöksestä. Seura siis tuki evankelistaa tämän oikeudenkäynnissä ja evankelista hävisi. Siksi rahankeruuta "yksinkertaistettiin".

Ainakin Amerikassa peritään konventeista dollari tai pari jokaista läsnäolijaa kohti ns. franchising-maksua. Tästä ei konventtivierailijoille kerrota. Tämä raha otetaan ensin päältä ja sitten vasta ilmoitetaan paljonko rahaa kuluu konventin kustannuksiin. Tämän vuoksi on niin tärkeää laskea konventtien läsnäolijamäärä. Rahankeruu on äärettömän hyvin organisoitua ja tehokasta. Siihen kun lisätään vielä puheet siitä, ettei saa "varastaa Jehovalta", niin johan syyllistetyt seurakuntalaiset avaavat kukkaronsa nyörit.

Nämä tiedot perustuvat englanninkielisellä JW foorumilla vuosien varrella olleisiin kirjoituksiin.

http://www.jehovahs-witness.net/

[Jaakko Ahvenainen]

Kiitos huomautuksesta, Aaac. Kaiken takana on siis... bisnes.

[Tony]

Ruokailuhan oli rivijäsenille hyvin kallis laatuun nähden, varsinkin kun ruoka tehtiin ilmaistyönä ja osa elintarvikkeista saatiin lahjoituksena. Olisikohan annos maksanut 30 markkaa, eli aivan liikaa verrattuna siihen kolmeen perunaan ja lusikalliseen kastiketta.

Muistaisin että 25 markkaa oli annoksen hinta. Siitä huolimatta todella kovakatteista bisnestä se on ollut.

EDIT: Tuli mieleen, että ateria- ja virvokemyynnistä saadut tulot ovat todennäköisesti aivan hyvin riittäneet kustantamaan konventtien tilavuokran jo sellaisenaan. Plus vielä tilavuokraan pyydetyt lahjoitukset. Mitenhän nykypäivänä konventtibisneksellä rullaa, kun myyjäisistä ei enää saada riihikuivaa entiseen malliin.

[Sukututkija]

Rajaus "käytännöllisesti katsoen" koski velan määrää, ei salin omistusta.

Kiitoksia Aaac. Ensimmäinen kappaleesi, "Nuo ovat niitä "seurakuntia", jotka omistavat salit. Rivijäseniä on helppo hämätä puhumalla seurakunnista, koska he kuvittelevat seurakunnan tarkoittavan paikallista seurakuntaa", pitää mitä ilmeisimmin enemmän kun täysin paikkansa. Aikaisemmin linkittämässäni yhdyskuntasopimuksessa mainitaan vain ohi mennen (pykälä 3) paikallisseurakunta, jonka (maininnan) ainoa tarkoitus näyttää olevan sulkea tämä taso juridisesti tykkänään ulos.

Pirullista puuhaa. Kun paikallisseurakunnan lehdenmyyjämuurahainen lukee tuotakin VP:n artikkelia ja vanhimmat esittelivät asiansa päätöksen muodossa, niin luultavasti hänelle jäi auliin auttamishalun lisäksi vaikutelma, että uurastettuaan salitalkoissa tulos on sentään paikallisseurakunnan omistama.

Mitenkähän on, voisikohan jostain kiinteistörekisteristä saada ihan vain esimerkinomaisesti vaikkapa Naantalin tai jonkin muun pienemmän salin omistajatiedot. Onko jollakulla tietoa?

[Kaarmis]

----

Mitenkähän on, voisikohan jostain kiinteistörekisteristä saada ihan vain esimerkinomaisesti vaikkapa Naantalin tai jonkin muun pienemmän salin omistajatiedot. Onko jollakulla tietoa?

Esimerkiksi Keravan salin, yhden suurimmista Suomessa, omistaa Helsingin seurakunta.

[IRanon]

Mitenkähän on, voisikohan jostain kiinteistörekisteristä saada ihan vain esimerkinomaisesti vaikkapa Naantalin tai jonkin muun pienemmän salin omistajatiedot. Onko jollakulla tietoa?

Kunnasta saa tiedon puhelimitse.

[Aaac]

Mitenhän nykypäivänä konventtibisneksellä rullaa, kun myyjäisistä ei enää saada riihikuivaa entiseen malliin.

Ainakin Amerikassa kaupungit maksavat konventtisalin vuokran Seuran puolesta. Tätä perustellaan sillä, että jehovantodistajat käyttävät hotelleja ja ravintoloita ja tuovat kaupungin liike-elämään pontta. Konventtipaikkakuntia on myös vaihdettu, jos salia ei ole saatu ilmaiseksi tai huomattavaan alihintaan. Mahdetaankohan konventin tiliraportissa mainita sitä, että sali on ilmainen, vai vedotaanko vain yleisiin konventin kustannuksiin ja pyydetään lahjoituksia entiseen tapaan. Salin ilmaisuus tai halpuus korvaa hieman sitä menetystä, mikä konventtiruokailun loppumisesta on tullut.

[Sukututkija]

Kunnasta saa tiedon puhelimitse.

Uskon kyllä että näin. Myös Aaac:n infot on todella mielenkiintoisia.

Lähinnä tavoittelin esimerkkiä jossa salin omistaja olisi "riittävän kaukana" ja että tieto olisi vedenpitävä. Kun asiasta pelkästään keskustelee todistajan kanssa, niin reaktio on että "tasan tarkkaan Naantalin seurakunnan sali on meidän omalla talkootyöllä rakennettu ja omistama - älä levittele luopiovalheita". Näin ollen pelkkä tieto taikka soitto kunnan tekniseen virastoon ei riitä, vaan tarvitaan niin sanotusti näyttöä. Tarvitaan siis jonkin salin lainhuutotodistus.

[RaM]

Kiinteistön omistajatiedot saa hankkimalla maksullisen lainhuuto todistuksen.

[RaM]

----

Mitenkähän on, voisikohan jostain kiinteistörekisteristä saada ihan vain esimerkinomaisesti vaikkapa Naantalin tai jonkin muun pienemmän salin omistajatiedot. Onko jollakulla tietoa?

Esimerkiksi Keravan salin, yhden suurimmista Suomessa, omistaa Helsingin seurakunta.

Se omistaa kaikki muutkin pääkaupunkiseudun salit.

[Aaac]

Vartiotorni-seura on valmis äärimmäisyyksiin säilyttääkseen hankkimansa kiinteistöomaisuuden. Kaksi esimerkkiä.

Meksikossa valtio suunnitteli haltuunottavansa kirkon ja muidenkin uskontojen omaisuuden, ja jehovantodistajat muuttivat olemuksensa "kulttuurijärjestöksi". Kokouksissa ei laulettu valtakunnanlauluja eikä lausuttu rukouksia. Siis "uskonto" luopui uskonnonharjoittamisesta! Mikä uskonto se sellainen on? Kunnes sitten laki höltyi ja uhka salien menettämisestä väistyi. Vartiotorni kirjoitti, kuinka jehovantodistajat ovat taas saaneet uskonnonvapauden Meksikossa. Ja bullshit. Kyse oli vain ja ainoastaan kiinteistöomaisuudesta.

Tapauksesta kertoo entinen Hallintoelimen jäsen Raymond Franz kirjassaan Crisis of Conscience.

Tämä oli ääriesimerkki, mutta minulle se kertoo siitä, miten Vartiotorni-seura on vain uskonnoksi naamioitu kiinteistö- ja kirjabisnes.

Bonhamin seurakunta Teksasissa on toinen esimerkki. Siellä seurakunnanvanhimmat irtaantuivat jehovantodistajista, mistä seurasi koko maan kattava omaisuuden haltuunotto Seuralle. Vanhimmistot luovuttivat siis valtakunnansalit Seuran omaisuudeksi. Nykyisin Bonhamissa on kaksi valtakunnansalia, toinen Vartiotornin ja toinen vapaa-jehovantodistajien.

Kiinteistöomaisuudesta luopuminen on Seuralle pahinta, mitä voi tapahtua. Sen johtajat ovat rakastuneet rakennusten seiniin ja rakentavat näitä aloituksessakin mainittuja "luostareita" ja muita pytinkejä. "Leskistä ja orvoista huolehtimiseen" ei sitten varoja jääkään.