Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

[Markku Meilo]

Juu Meilo, olen kyllä pannut merkille että sinä todellakin tutkit...

Aika ajoin hymyilen itselleni ja ajattelen, että tutkin itseäni ulos jehovantodistajuudesta. Jehovantodistajuuteen sisääntutkimista on ollut sen verran, Karvia mukaanluettuna, että työtä riittää.

Aluksi mulla tuli kirjaimellisesti pää kipeäksi joka kerta kun tulin näille palstoille, varsinkin kun piti yrittää löytää se asia herjanheiton seasta...

Ei ole helppo sulattaa sitä, että Ainoana Oikeana Totuutena pitämänsä paljastuu vedätykseksi. Pari päivää sitten keskustelin erään entisen jehovantodistajan kanssa, joka ei kymmenien vuosienkaan jälkeen ole vielä päässyt eroon siitä kuuluisasta "mitäs jos sittenkin" -tunteesta. Lupasin rakennella sellaiset pumaskat, joilla osoitan Vt-seuran tapavalehtelijaksi ja sovin, että menen miestä tapaamaan sen paperinipun kanssa.

...ja nyt olen alkanut tutkia uskontoihin liittyen vähän muualtakin netistä.

Itse olen jo vuosia lukennut todellisia raamatunselittäjiä, vaikka osa menee mulle yli hilseen, niin on se jotain muuta kuin Vt-seuran selitysräpellykset. Suurin ero asiansa osaavilla eksegeeteillä on Vt-seuraan siinä, että ensimainitut eivät kauppaa näkemyksiään minkäänlaisina absoluuttisina totuuksina.

Minulle tästä tuskin harrastusta tulee, mutta toivottavasti sen verran selville saan että pääsen eteenpäin elämässäni ja voin jättää jt-historiani sille kuuluvalle paikalle: menneisyyteen.

Juuri noin, sille kuuluvalle paikalle ja sitä peittelemättä.

[Vieras]

Vilpitön kiitokseni myös minulta, M.Meilo.

Tämän ko. otsikon alla kirjoittamasi tekstit ovat varsin miellyttävää luettavaa. Et kiihkoile. Et solvaa. Käytät muutenkin asiallista kieltä. Tämän neuvon sinulle haluaisinkin antaa, että pysy tällä asiallisella linjalla jatkossakin, silloin saat osaksesi lukijoiden aidon kunnioituksen.

Tällä sivustolla on kyllä aivan riittämiin asiattomia rääväsuita, jotka ovat vain pilaamassa sen hyvän avun mitä tämä sivusto voi kriisissä oleville Jt:lle antaa. Nämä rääväsuut ovat kyllä kaikin tavoin solvaamassa ja pilkkaamassa Jt:jia, mutta todellisuudessa osoittautuvat kuitenkin sellaisiksi, jotka eivät lainkaan ymmärrä koko asiaa. Ovat kuin muinainen aivoton roskajoukko, joka kiihotettiin huutamaan "ristiinnaulitse, ristiinnaulitse" vaikka eivät edes ymmärtäneet mitä tämä teloitettavaksi haluttu mies oli opettanut.

Erityisen hienosti sanoit, että "tutkin itseäni ulos jehovantodistajuudesta". Tämä on minunkin mielestäni erittäin tärkeä tekijä päästäksemme aidosti irti piinaavasta ajatuksesta "jos sittenkin".

Tutkikaa siis hyvät ihmiset näitä asioita perusteellisesti, siten voitte auttaa parhaiten itseänne. Suurena apuna siihen on juuri nämä Meilon kirjoitusten kaltaiset yhteenvedot menneisyydestä ja esim. Voimatornin kirjoitusten kaltaiset analyysit nykyisistä opetuksista.

Itseltäni on mennyt myös useita vuosikymmeniä tämän uskonnon yhteydessä. On tunnustettava, että kriisi oli melkoisen kova, kun havaitsin käyttäneeni elämäni Jumalan paljastaman totuuden julistamiseen, joka sitten paljastuikin vain erehtyvien ihmisten sekoiluksi. Syyllistyin vakavimpaan syntiin mihin ihminen vain voi syyllistyä. Julistin Jumalan nimissä sanomaa, joka ei ollutkaan lähtöisin häneltä. En tosin tehnyt sitä tietoisesti, minut petettiin tekemään niin. Joten jospa se olisi jonkinlainen lieventävä puoli asiassa.

Jeremian kirja 14:14 KR92
14. Herra sanoi minulle: "Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat.

Jeremian kirja 23:31 KR92
31. Minä käyn näiden profeettojen kimppuun, jotka puhuvat omiaan mutta väittävät: 'Tämä on Herran sana.'

[Markku Meilo]

Et kiihkoile.

Mitä sitten kukin näkeekin kiihkoiluna, niin etenkin uskonnollisessa mielenhallinnassa olevaan henkilöön ei kiihkoilu tehoa. Ei tehoa asiapuhekaan, ellei henkilöllä ole vastaanottoa ja sen vastaanoton avaa ainaostaan henkilö itse. Itse asiassa jehovantodistajuudessa saadaan näppylöitä nimenomaan esimerkiksi helluntailaisuudesta, jossa tunnepuoli näkyy voimakkaasti ulos. Jehovantodistaja kokee olevansa järkiuskonnossa ja se tunne peittää alleen jehovantodistajuuden oman kiihkoilun, joka tulee esille vaikka veri- ja karttamiskysymyksissä.

Et solvaa.

Itse jehovantodistajuuden kokeneena on mahdoton unohtaa sitä, että vilpittömät rivijäsenet ovat uskonnollisen petoksen uhreja. Se, ettei vilpitön jehovantodistaja kanna moraalista vastuutaan asioiden selvittämisestä itselleen - ennen kuin ryhtyy esiintymään uskonnollisena auktoriteettina kenelle tahansa vastaantulevalle - selittyy mielenhallinnan syvyydellä. Yhtä vähän kuin kiihkoilu, solvaaminen auttaa tilannetta. Solvaaminen kääntyy todistajan ajatuksissa (todellisen vainon puutteessa) vainoksi, joka taas vahvistaa hänen vakaumustaan.

Ovat kuin muinainen aivoton roskajoukko, joka kiihotettiin huutamaan "ristiinnaulitse, ristiinnaulitse" vaikka eivät edes ymmärtäneet mitä tämä teloitettavaksi haluttu mies oli opettanut.

Todistajuus jätetään taakse hyvin monilla tavoilla, joissakin tapauksissa mielen tasapainokin on kateissa, on saattanut olla jo jt-aikana. Tällaiset valitettavat tilanteet ovat väistämättömiä ja niistä emme pääse eroon. Tuskin nämä tapaukset kattavat kuitenkaan kaikkea alatyylistä kirjoittelua.

..."jos sittenkin"...

Olen sen verran ehdoton luonne, että oma 25 vuotta kestänyt "jos sittenkin" -vaihe päättyi muutamassa viikossa kun aloin asioita penkoa. Jos asialle ei tee mitään, niin yleensä tuo kuuluisa "jos sittenkin" pitää henkilön sidottuna jehovantodistajuuteen hyvin voimakkaasti. Minulla se merkitsi esimerkiksi jatkuvaa perhe-elämän ristiriitaa joulun, synttäreiden, lasten kastamisen ja muun vastaavan kohdalla. Puhumattakaan siitä, että minun oli kaiken aikaa torjuttava tieteellisiä lausuntoja, jotka olivat ristiriidassa Vt-seuran näkemysten kanssa.

Tutkikaa siis hyvät ihmiset näitä asioita perusteellisesti, siten voitte auttaa parhaiten itseänne.

Ja kuten yllä toin esille, tutkiminen on moraalisen vastuun kantamista esittämistään asioista. Se ei siis auta pelkästään tutkivaa henkilöä, mutta suojaa myös ympäristöä uskonnolliselta petokselta.

Voimatornin kirjoitusten kaltaiset analyysit nykyisistä opetuksista.

Totta, Syrjäsen poikaa ja JP:tä +muita unohtamatta, jokainen täyttää omista lähtökohdistaan osaansa tässä palapelissä.

En tosin tehnyt sitä tietoisesti, minut petettiin tekemään niin. Joten jospa se olisi jonkinlainen lieventävä puoli asiassa.

Minulle ei heti tule mieleen millä muulla tavalla - kuin petoksella - saadaan henkilö jehovantodistajaksi? Jos käännyttämisen välikappale ei itse miellä toimintansa petollisuutta, niin se petollisuus ei siitä mekanismista mihinkään poistu. Itse lähinnä harmittelen tapahtunutta ja äimistelen minut jehovantodistajuuteen pettäneen mutsin täydellistä irtisanoutumista tekemisistään. Toki sillä jt-historialla ja luonteella vastuunsa myöntäminen olisi täysin odottamatonta.

Eli lyhyesti: Kukaan ei ole koskaan tullut jehovantodistajaksi pelkästään Raamattua tutkimalla.

[toolman]

Eli lyhyesti: Kukaan ei ole koskaan tullut jehovantodistajaksi pelkästään Raamattua tutkimalla.

Niin! Sitä vain tullaan todistajaksi kun tullaan olemassa oloon.

[kaffeli]

Onneksi, itseltä puuttuu kokonaan tuo "jos sittenkin" -ajatus huutelemasta pään sisältä.

Ja olen todennut, että jos sittenkin jt:jien paratiisi olisi olemassa, se ei olisi minulle paratiisi. En ole ikinä viihtynyt muiden todistajien seurassa (pl. sukulaiset) niinkuin maailmallisten kaverieni ja seurustelukumppanin kanssa. Jos konventit ovat lähinnä sitä hengellistä paratiisia, niin ei kiitos. Olen kokenut sen tunnelman aina painostavaksi ja teennäiseksi. Paljon enemmän pystyn luomaan paratiisini tässä tämänhetkisessä elämässä.

Uskonto on hallinnan väline ja seksuaalisuus oiva työkalu tuossa toiminnassa. Totuutta Vt-seuran opetuksissa ei ole yhtään sen enempää kuin kilpailevissakaan uskonnoissa, suoranaista valhetta on sitten sitäkin enemmän. Seksuaalisuuteen liittyen on hilpeää havaita, ettei Raamatussa ole kieltoa kahden naimattoman (ja kihlaamattoman) välisestä vaakamambosta. Toki muissakin uskonnoissa selitetään porneia-sana harhaanjohtavasti, sehän tarkoitti vastikkeelista seksiä - temppeliprostituutiota. "Papin aamen" otettiin käyttöön vasta siinä ajanlaskumme 800-luvulla, siihen asti muutettiin yhteen ja sillä hyvä. Pakanallisuuskammoinen Vt-seura ei jostain syystä kuitenkaan kammoksu Suuren Babylonin kehittämää pakanallista vihkimistä.

Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin..

[Vieras]

Minulla oli "jos-ei-sittenkään" -ajatus aina kokouksissa. Mietin, kuinka kauan täällä on pakko istua kuuntelemassa samoja asenteellisia puheita ja kuinka tästä pääsee eroon. Sitten tein radikaalin irtirepäisyn kerralla ja halusin unohtaa koko asian. Pääsin asiasta eroon, mutta vanhimmat käsittivät, että minulla voisi olla "jos -sittenkin" -asenne ja yrittivät tavoitella alkuun kadulla ja kotiovella kunnes ilmeisesti ymmärsivät, että en ole kiinnostunut. Liityin uudelleen suureen babyloniin, josta olin manipuloituna eronnut.

[Markku Meilo]

Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin.. :roll:

Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.

[YksinäinenSusi]

"Sisäinen ristiriitatilanne aiheuttaa ns. todellisuuden torjumisen. Tunnemme kuinka aikaisemmin oppimamme illuusio hyökkää ajatuksiamme ja tunteitamme vastaan."

Joo, mulla on jatkuva vaikea noidankehä päässä pyörimässä, enkä voi oikein keskittyä kunnolla mihinkään, en edes elokuvien katseluun kunnolla kun ajatukset vaivaavat että, kun tuli heiluttua höpöttämässä joka paikassa ja häpäisi itsensä kaikin tavoin, ja työssä ollessa ahdistaa kun ei voi keskittyä työntekoon kunnolla kun päässä pyörii katkeruus ja sydämmessä kauhea viha.
Tämä noidankehä on kuin ratkeamaton silmukka ,johon pitäis laittaa jotain uusia tekijöitä jotka sais sen purkautuun vissiin...
On hirveää,jos kävelee kadulla pahki toiseen ihmiseen vain siksi,koska noidankehän takia ei havaitse silmillään ajoissa,ennenkuin törmää,minulle on käynyt niinkin...ja pari autokolaria on sattunut kun päähän pälkähtää jotain hullua ja ei havaitse ajoissa...silloin oli kaulakiikku jo aika lähellä,mutta kun kukaan ei loukkaantunut fyysisesti nii ajattelin että ,kyllähän se luonto huolehtii mut poiski täältä ku on tänne tuonutkin ...

kerran töissä kahvitauolla olin rasittunut noidankehästä niin,että lipsahti suusta ,että "hitto,pitäs varmaan lopettaa ajattelu..",nii työkaveri rupes nauraan ja sano että,"älä lopeta ajattelua ,ruppee tulee rumaa jälkee..". Hän ei tietenkään tajunnut että mikä minua oikeasti vaivaa.

Tommosesta noidankehästä rasittuu ja ku siitä ei pääse mihinkää ja ajatuksia ei voi sammuttaa,ja kauhee yksinpuhelu ja kiroilu ja huuto vaivaa,naapuritki valittanu ja häätökin tullut yhdesti ,kun kuuluu kummallisia ääniä mun asunnosta...

[toolman]

Mutta kuitenkin välistä tai siihen liittyvästä ollaan kuitenkin opittu.

[Outolintu]

Jarkkeparkke, kiitos kirjoituksestasi, mulla on hyvin paljon samanlaista vaikka olenkin irtautumassa omasta vihastani ja itsekeskeisyydestäni, tilanteemme kuitenkin sinänsä sama.

Olemme kumpikin muuttamassa opittuja ajatusmalleja ja siihen liittyy voimakkaasti kielteisyyttä ja ristiriitaa.
Tilanne on mitä suurimmassa määrin kaksijakoinen, ei oikein itsekään tiedä onko lintu vai kala,
puhun tietysti siis itsestäni mutta samaistuin sun kokemuksiisi.

Mulla on vaikeuksia kestää ihmisiä, luottaa ihmisiin koska olen itse ollut pahin petturi mitä tiedän.
Itsehillinnän menettäminen on mulle ihan tosiasia, siksi yritän tehdä positiivisia asioita, olla hyvä itselleni.

Jos voin hyvin itseni kanssa niin pärjään paremmin muidenkin kanssa, ja aina en onnistu ja silloin taas luulen olevani syyllinen, vaikka en ole, syyllisiä ei ole kukaan vain tässä hullussa maailmassa ryvettyneitä.
Kukaan ei ollut syntyessään sairas.

Olisi helppoa jos olisi jokin johtotähti mitä seurata, mutta sellaista ei ole, on vain selvitettävä asiat itsensä ja muiden kanssa ja sieltä varmasti löytyy se suunta mihin olen matkalla.

[Leviathan]

Vaikka olin vuosia jo ollut pois, silti omatuntoni vaivasi välillä JT-oppien mukaan. Kun sairastuin pahasti ja minulle ehdotettiin verensiirtoa, oli aika paineet. Vaakakupilla oli nopeampi toipuminen tyttöystävän takia tai moraalinuorat, mihin minua ei edes enää oltu sidottu.

Otin verensiirron ja kun suoneeni valui kiellettyä verta, vasta sitten jotenkin symbolisesti olin vapaa! Sen jälkeen ei ole JT-opit ja -moraali kummitellut yhtään. Nyt elän omaa elämääni oman omantunnon mukaan Itse.

[Vieras]

Nythän puuhataan, eihän se vielä ole voimassa ?, lakia elinsiirroista kuoleman jälkeen automaattisella oikeutuksella, jollei vainaa ole aikanaan nimenomaista kieltoa esittänyt.

Juuri joku sanomalehti kertoi maksasiirron saajasta, joka vuosikymmeniä sitten oli jo niin lähellä rajaa, että lääkärit "etsivät hautausurakoitsijan numeroa" mutta sitten ilmaantui sopiva maksa ja hän nyt voi hyvin.

Mikähän lie lahkon politiikka tähän ?

[RaM]

Toisin kuin lahko on opettanut, elämä ei ole jatkuvaa suorittamista ja jonkin epämääräisen henkihyypiön miellyttämistä - toisten lahkolaisten miellyttämisvelvoitteesta puhumattakaan.

Ihmisen ei pidä elää toisille - etenkään vieraille - ihmisille. Ihmisen kuuluu elää itseään varten ja tehdä sitä, mikä itsestään tuntuu hyvältä ja oikealta. Uskaltaa nauttia elämästään tiedostaen, ettei ole yliluonnollista auktoriteettia, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt mutta jota kaikkien pitäisi pokkuroida ja nöyristellä. Etenkin tuon auktoriteetin maanpällistä edustajaa - lahkojohtajaa.

Uskonnot ovat maailman suurinta petosta. Niiden avulla manipuloidaan ja rikotaan ihmisiä saattaen ihmiset vihaamaan toisiaan. Vihaamaan miksi? Siksi että noita Ainoita Oikeita Totuuksia on maailma pullollaan eivätkä ne siedä toisiaan.

Tuntekaa itsenne ja tunnistakaa uskonnolliset huijarit, jotta osaatte pysyä niistä kaukana. Se on ensiaskel terveempään ja sisäisesti rauhallisempaan elämään. Uskonnollisen petoksen tunnistaminen on ensiaskel onneen.

[Leviathan]

Jehova on huono työnantaja. Sinun pitää omistaa elämäsi hänen palvelemiseen, mutta silti joudut kuolemaan turhaan vaikka lääketiede sinut voi pelastaa.

Edes saatanalliset maailmalliset epätäydelliset ihmistyönantajat eivät mielellään pidä työntekijöitään kipeänä. Mutta ehkä kaikkivoipa jumala tietää paremmin, ja yksi kuoleman sairas palvelija on korvattavissa.

Aika outoa, että samaan aikaan kun elämää pitää vaalia lahjana, niin kuitenkin voi kuolla hoidettavissa olevan asian takia. Pahimpia on ne, että lapset, jumalan lahja uhrataan mukisematta. Huonoa omaatuntoa saa kärsiä, jos lapsen yrittää pelastaa.

Kuinka moni aikuinen on kuollut painostuksen tai omantunnon alla? Kuinka monta lasta on kuollut, koska lahko on niin päättänyt?

[Kaarmis]

Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin..

Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.

Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?