Parin vuoden psygologia

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Olen jatkuvasti huomannut uusista Jt:stä, että he pitävät Harmagedonia aina parin tai korkeintaan kolmen vuoden päässä.
Kauan mukana olleet eivät enää viitsi ajatella niin ,vaan ovat ikäänkuin lannistuneet hieman ja ajattelevat että, "se tulee pian, ihan pian",mutta eivät kuitenkaan huomaa tässä mitään linssiinviilaus jutskaa.

Mutta se on selvää,että Järjestö hyötyy tästä kovasti, kun uudet ovat myös anteliaampia lahjoitustenkin suhteen, että mitäs tässä säästelemään kun rahat kuitenkin palavat poroksi Harmagedonissa.Pannaan ne mieluummin tuonne lahjalaatikkoon saamaan aikaa hyviä ja hienoja asioita.

No , eihän tässä mitään väärää tietenkään olekkaan vai onko?
:roll:
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Kivikko
Viestit: 650
Liittynyt: 10.01.2011 21:08

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Kivikko »

Liike-elämässä tätä kutsuttaisiin petokseksi.
Jos esimerkikksi rakentaja lupaa asunnon valmistuvan "pian", se voi lähinnä tarkoittaa alle vuoden pituista aikaa, jos asunnon rakennuttaja asiasta kysyy. Muulloin tulee rakentajan sanoa, että ei ihan heti, vaan vasta vuoden päästä, tai ihan minkä tahansa ajan kuluttua.

Järjestö mainostaa lopun tuloa tulkinnanvaraisilla määritteillä juuri sen takia, että "pian" saadaan tarkoittamaan kohta yli 100 vuotta. Ketään ei voida asettaa vastuuseen petoksesta tai valheellisuudesta tai väärästä johdattelusta. Jos järjestö ilmottaisi, ettei loppu tule vielä vuosikymmeniin, eihän siitä tulisi mitään. Jäsenet keskittyisivät omiin elämiinsä paremmin, kouluttautuisivat (!) ja huolehtisivat itsestään paremmin kuin nyt pikaista loppua odotellessa.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Itse tuossa seitkytluvun alussa vajaa kymmenvuotiaana pojankoltiaisena mietin ettei ehdi edes tyttöä pussaamaan ennen harmagedonia. Näin 45na täytyy todeta että on ehtiny tyttöjä pussaamaan ja vähän muutakin... :mrgreen:

Harma lykkääntyy ja lykkääntyy mutta tuleehan se pian, maksimi 4,5 miljardin vuoden päästä, mutta pianhan se kuitenkin koittaa. Nämä vuodet kun kuluvat niin pirun nopeasti.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
nina2011
Viestit: 264
Liittynyt: 11.01.2011 01:02

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja nina2011 »

Aluksi oli vaikea sopeutua uuteen asiaan nimittäin siihen että ihan tosissaan sitä todellakin vanhenee ja joutuu vanhana vanhainkotiin ja sitten kuolee jollei sitten johonkin sairauteen sitä ennen. Nyt kun asiaa on itsekseen oikein pohtinut niin tuntuu ihan luonnolliselta ajatukselta että joskus vanhenee ja kuolee. Se mitä sen jälkeen on sitten sen ajan murhe. Asia oli ainakin minulle vaikea koska olin elänyt ns "kuolemattomana". Ajatellut ettei koskaan kuole. Mahtaakohan tässä jäädä joku normaali kehitysvaihe jt:ltä väliin meinaan noin omaan vanhenemiseen sopeutuminen. Mihin kaikkeen pystyy ihminen joka ajattelee olevansa kuolematon ja pelastuvansa harmagedonissa. Ja jos sitä ennen syntii lankeaa antaa jumala sen anteeksi jos tosissaan katuu.
Normaaliahan se on erehtyä ja tehdä mokia. Jt:t näyttävän elävän kuin viimestä päivää mutta miten ihmeessä jos tosissaan uskovat että harmagedon tulee he uskaltavat kuitenkin mennä vaikka oluelle, olishan se vähintää noloa jos tilaisi jo kolmatta olutta kun hagmagedon tulisi tai jos olisi silloin uppoutunut johonkin maalliseen. Oikeesti olisikohan tässä "kumiseva sympaali" vai miten se nyt menikään.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

nina2011 kirjoitti:Aluksi oli vaikea sopeutua uuteen asiaan nimittäin siihen että ihan tosissaan sitä todellakin vanhenee ja joutuu vanhana vanhainkotiin ja sitten kuolee jollei sitten johonkin sairauteen sitä ennen. Nyt kun asiaa on itsekseen oikein pohtinut niin tuntuu ihan luonnolliselta ajatukselta että joskus vanhenee ja kuolee.
Tämä vanheneminen ja kuoleminen on muutenkin vaikeaa käsittää nuorena, koska ihminen on silloin yleensä elinvoimainen ja haluaisi kiertää maapallonkin ja nähdä kaiken ja tehdä kaiken.

Mutta 40 vuotiaana koittaa ns. keski-iän kriisi ,jossa sekoitetaan korttipakka uudelleen ja perusteellisesti. Silloin vasta on pakko ryhtyä kuolemankin kanssa kaveriksi, jos meinaa järjissään selviytyä ja panna kaikki muutkin asiat kuntoon ja tarkistaa eläkkeet ja ryhtyä entistä innokkaammin tekemään töitä ,jotta sais vanhana edes jonkinlaista eläkettä.

Kerran nuorena miehenä onnistuin puristamaan tyhmästä päästäni ajatuksen jonka sanoin Yltiöhullu tädilleni , siis sanoin hänelle, "Niin mutta täytyyhän sitä hankkia hyvä ammatti ja hyvät työmaat , että saa vanhana hyvän eläkkeen."

No tätini vastasi pilkaten ,"Aikooko se Jarkke elää oikein vanhaksi, vaikka Raamattu sanoo että Harmagedon tulee jo hyvin pian, Tuohan on uskon heikkoutta. Pyydä vain kovasti Jehovalta anteeksi tuollaisia ajatuksia."

No sen jälkeen asiaa ajateltuani sitten ryhdyinkin vakituiseksi osa-aikaiseksi tienraivaajaksi.

Mutta asiaan: Kuoleman kanssa kyllä pääsee kaveriksi ja hyväksi kaveriksi pääseekin sitten keski-iän kriisin jälkeen viimeistään ja sen jälkeen eläminenkin on paljon mukavampaa.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Vieras

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Raamatussa on tuosta poismenosta jonkun nimetyn osalta jotenkin siihen tapaan että kyllikseen tätä maailmaa nähneenä siirtyi tuonpuoleiseen.
Kuka tietää / muistaa ? Meikäläinen siteerasi siteerausta.
nina2011
Viestit: 264
Liittynyt: 11.01.2011 01:02

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja nina2011 »

En ole varma mutta muistaakseni Job kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Abrahamilla vissiin niin että elämä oli sitten kuitenkin ollut ahdistavaa.. En ihan varma mutta näin muistan.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

nina2011 kirjoitti:En ole varma mutta muistaakseni Job kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Abrahamilla vissiin niin että elämä oli sitten kuitenkin ollut ahdistavaa.. En ihan varma mutta näin muistan.
Jos kuolee elämästä kyllänsä saaneena, eikös se sitten ole aika helvettiä jos herätetään ikuiseen elämään? :mrgreen:
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Mir

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Mir »

Kummasti vain iso-H ottaa aina aikalisää ilman takarajaa. Vuonna 1994 eräs paikallinen vanhin piti minulle vakavahenkisen keskustelun, kun olin vastannut monta kertaa kieltävästi hänen ehdoteltua minun alkavan kastamattomaksi julistajaksi. Hänen mielestään tämä asiainjärjestelmä ei pysy enää vuottakaan pystyssä. Tällä oli tietenkin tarkoitus vihjata siihen suuntaan, että olisi aika tehdä ryhtiliikkeitä, ettei piakkoin tuleva H imaise minua syövereihinsä.

On ihan sama mitä vartiotornin vuosikertaa lukee, niin linjaus on se, että H on aina vain todella ja todella lähellä. Tällä kertaa lähempänä kuin koskaan. Olen ottanut monesti keskusteluissa todistajien kanssa H:n viipymisen esille. Perustelut ovat aina sitä herran päivä - tuhat vuotta ja valon kirkastumistasoa. Raamatussakin sanotaan, että sitä päivää ei tiedä kukaan, mutta tuota pika-H-spekulaatiota on väännetty koko liikkeen olemassaolon ajan.

Tällä on selkeästi tarkoitus pitää järjestöläiset kiireisinä ja pieni pelko persianlahdessa kokoajan. Kun on vähän aikaa, niin mitä voisinkaan tehdä paremmin ja mistä aktiviteeteista tinkiä saadakseni enemmän aikaa kenttäillä...
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Tästäpä tulikin mieleeni, että kun äiti tai kuka muu tahansa yrittää seuraavan kerran käännyttää minua katumukseen ja palaamaan takaisin seurakunnan yhteyteen, niin sanonkin suorasukaisesti vähän vinoillen , että "No niin, eikö Harmagedon olekkin taas 2:n tai 3:n vuoden päässä."
Tämä kysymys voisi saada käännyttäjän hiljaiseksi ja pohtimaan.
:o
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Maiscimus
Viestit: 29
Liittynyt: 12.01.2011 01:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Maiscimus »

nina2011 kirjoitti:Aluksi oli vaikea sopeutua uuteen asiaan nimittäin siihen että ihan tosissaan sitä todellakin vanhenee ja joutuu vanhana vanhainkotiin ja sitten kuolee jollei sitten johonkin sairauteen sitä ennen. Nyt kun asiaa on itsekseen oikein pohtinut niin tuntuu ihan luonnolliselta ajatukselta että joskus vanhenee ja kuolee. Se mitä sen jälkeen on sitten sen ajan murhe. Asia oli ainakin minulle vaikea koska olin elänyt ns "kuolemattomana". Ajatellut ettei koskaan kuole. Mahtaakohan tässä jäädä joku normaali kehitysvaihe jt:ltä väliin meinaan noin omaan vanhenemiseen sopeutuminen.
Ainakin psykologi Erik H. Eriksonin mukaan vanhuuden psykologinen kehityskriisin positiivinen ratkaisu on se, että ymmärtää oman rajallisuutensa ja hyväksyy eletyn elämän, joka tuottaa minä-kuvalle eheyden ja viisautta. Ja johtaa parhaimmillaan tosiaan siihen, että pystyy kohtaamaan kuoleman tyynellä mielellä. Pahimmillaan ihmisestä taas tulee kuolemanpelkoinen ja katkera vanhus, joka miettii, minkä kaiken hän olisi voinut tehdä toisin. Työni puolesta olen tekemisissä vanhojen ihmisten kanssa ja osassa heissä on sellainen rauha ja hyväksyntä, mikä on nuorelle varmaan melko mahdotonta. Vaikea kuvitella, että sellaisesta saavutetaan vuosikausia jatkuneella paratiisiajatelulla.
Joskus tuntuu pahalta, kun ajattelen omaa mummoa. En tiedä, voisiko hän vuosikymmeniä jt:nä olleena enää yli 80-vuotiaana oppia suhtautumaan omaan kuolevaisuuteensa ja leskeyteensä ns. kypsästi.
Minusta oli taas helpottavaa tajuta, että elämä onkin tässä ja nyt ja se voi olla ihanaa. Mutta olen toki vielä nuori ja elämänjanoni suuri enkä todellakaan odota kuolemaa tai olisi sinut sen kanssa, jos kuolisin nyt.
It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not.
nina2011
Viestit: 264
Liittynyt: 11.01.2011 01:02

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja nina2011 »

Rakkaat sukulaiset ovat ottaneet joskus ojentamisen omankädenoikeudekai vaikkeivat vanhimpia olekkaan. Hän sanoi näin: "Etkö halua meidän kanssa paratiisiin?" Ja "Kyllä sen sitten tietää viimeisenäpäivänä". Meillä oli harmagedon tosi lähellä ja sen pelossa sitten elettiin. Kerronpa yhden painajaisen, olin silloin toimettomana ja tavallaan ihan "maailmassa" minua ei vaan jostain syystä erotettu. Pelkotila kasvoi ja näin unia. Yhdessaä unessa oli miekkataistelu ja sotaa, heräsin kun siinä huudettiin että jehova voittaa. Olin varmaan silloin uskonnollisessa psykoosissa. Pelkotila kasvoi niin etten voinut rauhoittua ennen kuin olin komiteassa kertonut kaikki syntini ja alkanut uudelleen tutkia. Kerran näin neljä enkeliä joilla oli miekat ja ne oli ringissä, siivet selässä ja pitkät valkoiset vaatteet. Ne hehku ja pitivät miekkojaan kärjistä toisissaan kiinni. Luulin että nyt on se hetki kun jumala on sulkenut lopullisesti ulkopuolelle että nyt on tehnyt anteeksi antamatonta syntiä ja ne enkelit oli merkki siitä että ne vartioi pääsyä jehovan luokse. Se oli silloin sellainen kokemus että olin niin pohjalla psyykkisesti kuin voi olla. Sieltä nousin kokousten ansiosta ja kerran luulin että nyt olen voideltu. Siitä tuli kauhea morkkis koska epäilin asiaa ja oli opeteeu että jos epäilee se ei varmaankaan pidä paikkansa. Mun elämä oli silloin aika veitsen terällä. Nyt muistelen vähän hymyssä suin näitä harhoja. Se on oikeesti ihme että olen elossa ja niin aion pysytelläkin. Todella vaarallista alitajuntaa vaikuttavaa potaskaa jolla pelotellaan ihmiset.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
Vieras

Re: Parin vuoden psygologia

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Linkki Erik Homburger Eriksonin teoriaan (ruotsiksi):

http://socialpsykologi.twice.se/erik_h_erikson.html
Vastaa Viestiin