Jehovan todistajat ja psykiatristen sairauksien hoito.

[Jaakko Ahvenainen]

Riippuu psykologista / psykiatrista tai muusta aktorisoidusta terapeutista, minkälaisen terapiamuodon harkitsee parhaaksi asiakkaalleen. Terapeutin (näennäinen) passiivisuus saattaa olla oleellinen osa terapiaa. Hän kuuntelee kuitenkin aktiivisesti. Itselläni on ollut jo vuosikausia lähinnä työnohjauksellinen terapiasuhde, jota on tarpeen niin vaatiessa voitu muuttaa akuuttia tilannettani vastaavaksi. Terapeuttini yleensä kuuntelee ja puuttuu olennaisimpiin probleemeihin, mistä keskustelemme. Toimii hyvin minulle ja auttaa orientoitumisessa omiin hoitosuhteisiini, joita minulla lähinnä kuuntelijana on edelleen olemassa.

Mitään aikarajaa emme ole asettaneet. Katsomme ajat lähinnä puolivuotisjaksoissa toistaiseksi.

[lavanpalvelija]

Valtakunnan hymyn taakse kätkeytyy monasti vakaviakin asioita.

Esimerkkinä vaikka valtakunta nimeltä Pohjois-Korea, jonka kanssa jehovantodistajuus kilpailee maailman onnellisimman kansan tittelistä.

Entisessä Neuvostoliitossa toisinajattelijalle tuli diagnoosiksi pääsääntöisesti latentti skitsofrenia, vahva lääkitys ja pakkohoito hullujenhuoneella. Ystäväni kummasteli aikanaan tilannetta konferenssissa ja kysyi venäläisiltä kolleegoiltaan miten tällaisissa tapauksissa noinkin radikaaliin diagnoosiin päädytään.. Psykiatrit vastasivat potilaan kärsivän psykososiaalisen todellisuustajun puutteesta.

[Linnea]

Kun kerran noista psykiatreista sun muista noin varoitellaan, tulee väkisinkin mieleen että Seura pelkää ihmisten järjestelevän ajatuksiaan istunnoissa liikaa ja huomaavan masennuksensa mahdollisesti johtuvan todistajuudesta. Turhautumisesta siihen, että ovenavaajat viis veisaavat "totuudesta" tai kenties omista riittämättömyyden tunteistaan, kun ei kykenekään noudattamaan kaikkia Seuran taholta annettuja ohjeita tai Harmagedonin pelosta, jos tuntuu, että ei osaakaan uskoa "oikealla" tavalla tms.

Sitten pelätään, että asiat asettuvat todistajan mielessä oikeisiin mittasuhteisiin ja hän lakkaa ylisuorittamasta ja huomaa ehkä, että voi paremmin, kun luopuu joistakin "kevyistä ja virkistävistä" velvollisuuksistaan Jehovan palvelijana.

Tottakai jt:kin voi masentua ihan mistä tahansa muusta syystä, mutta riski siitä, että tällaisissa hoidoissa käynti yleistyy ja mahdollisesti ihmisiä lähtee pois seurakunnista lienee melko suuri.

Tämä siis ihan mututuntumana, mitään kokemukseen perustuvaa käsitystä kun ei ole. Nuo esille tulleet lainaukset vain antavat tällaisen mielikuvan.

[Vieras]

Mielenhallinta-aspekti on kai kaikkialla lahkossa, kuten tupakki kielletään ja laitetaan sitten todistajat kehumaan asialla.

Aaac:n uutisissa on julkaistu kuva, jossa todistajapuoliso makaa arkussa verensiirtokiellon uhrina ja toinen puoliso vieressä nauraa kuin Naantalin aurinko.

Kun tunteet, tunteiden selvittely on erittäin oleellinen osa terapiaa vai miten lie psykiatrit itse sanovat, niin epäillyttäähän se tyhmempipäistäkin lahkojohtajaa että tuommoisia tunteita asiallisesti selvitettäisiin.

[Vieras]

Aaac:n uutisissa on julkaistu kuva, jossa todistajapuoliso makaa arkussa verensiirtokiellon uhrina ja toinen puoliso vieressä nauraa kuin Naantalin aurinko.

Hän kuoli sitten oikeassa uskossa ja tapaa vaimonsa Paratiisissa, muutenhan olisi tullut lopullinen ero, kun puoliso olisi kuollut pian koittavassa Harmagedonissa. Siksi oli varmaan arkun äärellä keep smiling!

[Kaarmis]

Aaac:n uutisissa on julkaistu kuva, jossa todistajapuoliso makaa arkussa verensiirtokiellon uhrina ja toinen puoliso vieressä nauraa kuin Naantalin aurinko.

Hän kuoli sitten oikeassa uskossa ja tapaa vaimonsa Paratiisissa, muutenhan olisi tullut lopullinen ero, kun puoliso olisi kuollut pian koittavassa Harmagedonissa. Siksi oli varmaan arkun äärellä keep smiling!

Ikävä tuottaa pettymys, mutta Harmagedonia ei ikinä tule, saati paratiisimaata. Henkilökohtainen mielipiteeni.

[Markku Meilo]

Hän kuoli sitten oikeassa uskossa...

Mistä voisi varmistua, että jehovantodistajuus olisi tuo nk. oikea usko?

[Vieras]

Se on vaan se ns. Valtakunnan hymy, joka puolison arkun äärellä helposti todistajalta vilahtaa. Nauraa puolison arkun äärellä! Ketä pitäisi hoitaa? Mikähän oli kuvaan liittyvä otsikko?

[Vieras]

" Mistä voisi varmistua, että jehovantodistajuus olisi tuo nk. oikea usko? "

Kyseessä on paljolti eräänlainen väkkärä, jossa pyöritään ja väsytään / joudutetaan väsytetyksi.

Värväysvaiheessa, rakkauspommituksessa, asiakysymykset pyritään ohittamaan parhaimmiten jopa pelkästään vain rupeamalla puhumaan muista asioista. Toiki varastosta löytyy myös että jehova paljastaa sitten aikanaan. Ja että aikalaskelma perusteluineen ei tavallaan ole lyhyt, mutta siinä on pyritty saamaan piiloon sen heikot kohdat ja kysymykset niistä pyritään taas ohittamaan parhaimmiten.

Sitten kasteellemenon jälkeen kysymykset noista aikalaskelman heikoista kohdista taikka oppien muista heikkouksista ylipäätään muuttuvat pyhänhäväistyksen suuntaan, koska vartiotorniseuraahan ei saa epäillä.

Muuttuneet opit ovat väkkärässä kirkastunutta valoa, sitten taas jos kysytään miksi uudestaan palattaessa aikaisemmin hylättyyn oppiin voidaan puhua kirkastuvasta valosta, onkin kysymys siitä että kysyjä on paljastumassa luopioksi.

Samaten myös kun vuotta 1975 varten opetettiin lopun julistamista, niin kirkastuva valo osoitti julistamisen yksittäisten jäsenten innostumiseksi. Kysyttäessä että saavatko jäsenet siis innostua, on oikea vastaus että kyllä mikäli se tapahtuu lahjalaatikolla asioidessa taikka kenttätyön työrupeamissa.

[Markku Meilo]

Kyseessä on paljolti eräänlainen väkkärä, jossa pyöritään ja väsytään / joudutetaan väsytetyksi.

Niinpä, loogisesti ajatellen noita väkkäröitä on yhtä monta erilaista kuin on erilaisissa oikeissa totuuksissa eläviä. Ainoa tuntemani oikean totuuden tunnusmerkki on oman näkemyksen oikeaksi totuudeksi väittäminen.

[Vieras]

Jostain on sellainenkin käsitys tullut että on olemassa uskovaisia, joille usko merkitsee hartaushetkeä, jolla parannetaan omaa mieltä, esim. menetyksen johdosta haavoitettua jne ym, mutta että ajatus jumalan olemassaolon todistelusta tai muusta vastaavasta saisi purskahtamaan nauruun.

Tähänhän voi eri ihmisillä liittyä erilaista muutakin, kiinnostavien uskonnollisten kirjojen lukua jotka voivat olla vaikkapa muistelmia, hyväntekeväisyyteen osallistuminen (yhteisvastuulla ja pelastusarmeijan keräyksillä on suuri suorsio)

Onko kyseessä sittenkin väkkärä, ainakin se olisi8 erilainen.

[Markku Meilo]

Jostain on sellainenkin käsitys tullut että on olemassa uskovaisia, joille usko merkitsee hartaushetkeä, jolla parannetaan omaa mieltä, esim. menetyksen johdosta haavoitettua jne ym, mutta että ajatus jumalan olemassaolon todistelusta tai muusta vastaavasta saisi purskahtamaan nauruun.

Naurusta en osaa sanoa, mutta yksikään minulle jumalaansa todellisena tarjonnut ei ole halunnut lähteä järkisyillä perustelemaan tarjoamansa jumalan olemassaoloa. Toki kukin voi psyykata itseään vapaasti valittavan jumalan nimessä.

[Vieras]

Tosiasioiden tietämisessä voi varmaankin olla epäileväinen kuka hyvänsä, mutta ne jumalantarjoajatkin ovat oma ryhmityksensä niiden rinnalla jotka eivät tyrkytä.

Vissiin tilannesidonnaisia ihmisten käsitykset uskonnollisesta vakaumuksestaan, muistelee joskus nähneensä tutkimustietoa että hämmästyttävän suuri prosenttimäärä ihmisistä katsoi itsensä ateistiksi. Sitten taas hämmästyttävän suuri prosenttimäärä oli kertonut, ettei oikein tiedä, mitä se ateisti tarkoittaa.

Veikko Hursti jossakin töllön ohjelmassa aikoinaan esitti että Herra kutsuu, mutta ei kutsu kaikkia. Tuosta lausunnostakin voisi vetää johtopäätöksen että värväystyö, taikka omastaan tarjoileminen mitä yliluonnollisuuksiin tulee, ei ole kovin korostetussa asemassa ollut.

[Markku Meilo]

...mutta ne jumalantarjoajatkin ovat oma ryhmityksensä niiden rinnalla jotka eivät tyrkytä.

Nimenomaan näin, en minä perusteita kyselekään niiltä, jotka eivät tyrkytä omaa jumalaansa.

Sitten taas hämmästyttävän suuri prosenttimäärä oli kertonut, ettei oikein tiedä, mitä se ateisti tarkoittaa.

Ateismi-sanalla on useampia merkityksiä ja niinpä aikoinaan nimittelin itseäni agnostikoksi ja tuntui siltä ettei se sana ollut yhtään parempi. Kaikkein helpointa on ollut uskonnottomaksi määrittäminen.