Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Vieras kirjoitti:Kirkon työntekijät ovat käyneet ko. ammatillisen koulun ja ovat ihan ammattinimikkeeltäänkin diakoni /diakonissa.
Tämä pitää paikkansa, minkä lisäksi diakonissat ovat sairaanhoitajina merkityt viralliseen sairaanhoitajaluetteloon (sukupuolesta riippumatta) ja diakonit ovat sosionomeja ja näin pätevät myös yhteiskunnan sosiaalityöhön (sukupuolestaan riippumatta). Tämän lisäksi diakonissa ja diakoni on arvonimike, jota ilman asianomaista koulutusta ja evl. kirkon jäsenyyttä ei saa käyttää.
Tuo Wikin artikkeli on hyvin yleisluontoinen, eikä anna selvää kuvaa siitä, mitä kaikkea diakonissat ja diakonit seurakunnissaan tai muualla tekevät. Tietenkin tietoni tästä ovat puutteellisemmat kuin yhdelläkään Jehovan todistajalla, eikö niin. :D
^^,,^^---^^
DIAKONIA_sanasta vielä.....
quote
Jerusalemissa heräsi ongelmia päivittäisessä ruoan ”jakelussa” (kirjm. ”palveluksessa”, di‧a‧ko‧ni′a) tarpeessa oleville kristityille. Apostolit ilmaisivat, ettei heistä ollut ’mieluista jättää Jumalan sanaa’ selvittääkseen aineellisen ravinnon jakamisongelmia,
ja he neuvoivat opetuslapsia: ”Etsikää siis, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus, jotka ovat täynnä henkeä ja viisautta, nimittääksemme heidät huolehtimaan tästä tarpeellisesta toimesta;
mutta me omistaudumme rukoukseen ja sanan palvelukseen [di‧a‧ko‧ni′ai (luetaan: diakoni′aa)].”
(Ap 6:1–6.) Tämä oli siis periaate, mutta se ei merkitse välttämättä sitä,
että nuo seitsemän valittua miestä eivät tässä tapauksessa olleet päteviä ”vanhimmiksi” (pre‧sby′te‧roi),
sillä tilanne ei ollut tavanomainen eikä jatkuva vaan esiin noussut erityisongelma, joka oli varsin arkaluontoinen, koska jotkut tunsivat olevansa syrjittyjä kansallisuutensa vuoksi.
Ongelma koski koko kristillistä seurakuntaa, joten sen ratkaisemiseen tarvittiin ”henkeä ja viisautta”, ja sen vuoksi seitsemän valittua miestä ovat itse asiassa voineet olla ”vanhimpia” hengellisessä merkityksessä. Nyt he ottivat kuitenkin tilapäisesti hoitaakseen sellaisen tehtävän, josta ”avustavat palvelijat” olisivat tavallisesti huolehtineet. Tehtävä oli ”tarpeellinen”, muttei kuitenkaan yhtä tärkeä kuin ”sanan palvelus”.
Näin toimiessaan apostolit osoittivat ymmärtävänsä asioiden oikean tärkeysjärjestyksen, ja on syytä olettaa, että Jerusalemin ulkopuolelle muodostuneiden seurakuntien valvojat noudattivat heidän esimerkkiään määrätessään tehtäviä ”avustaville palvelijoille”. Oli epäilemättä monia luonteeltaan enemmän aineellisia, rutiininomaisia tai teknisiä asioita, joihin täytyi kiinnittää huomiota, esimerkiksi kirjoitustarvikkeiden hankkiminen Raamatun jäljentämistä varten tai jopa itse jäljentäminen.
Avustavien palvelijoiden täytettäväksi esitetyt pätevyysvaatimukset suojelivat seurakuntaa, niin ettei sitä vastaan voitu aiheellisesti esittää syytöksiä niiden miesten suhteen, jotka oli valittu hoitamaan eri tehtäviä,
ja näin se säilytti oikean aseman Jumalan edessä ja puhtaan maineen ulkopuolisten silmissä (vrt. 1Ti 3:10).
Pätevyysvaatimukset koskivat moraalia, käytöstä ja hengellisyyttä, ja kun niistä pidettiin kiinni,
palvelustehtäviä hoitivat miehet, jotka olivat järkeviä, rehellisiä, tunnollisia ja luotettavia.
Ne, jotka palvelivat hyvin, hankkivat itselleen ”hyvän aseman ja suuren puhevapauden Kristukseen Jeesukseen liittyvässä uskossa”
(1Ti 3:13).quote
it-2 FI palvelija s.468
