Kun vanha suola janottaa

[Harmus]

"
jehovantodistajat värvätään rakkauspommituksella, jolloin siis kiinnostus herää itse asiassa siitä että ensimmäiseksi saa kuulla asuntonsa kehuttavan ja heti kohta itseään imarreltavan.

Eli valinta tehdään muilla kuin faktaperusteilla ja jo "matkalla", ei sitten kun asiaan on perehdytty. Useimpiin vetoaa tuollainen tulviva sosiaalinen hyväksyntä. Loput uskonnon opeista hyväksytään sitten automaattisesti valinnan jälkeen tai ainakin loppuja varten tehdään työtä, että löydettäisiin itselle perusteet, millä hyväksyä ne. Tämä koska nyt jo tuntuu hyvältä.

Ei ollenkaan huono tapa värvätä jäseniä. Näinhän uskonto valitaan myös omassa "vapaudessa": otetaan se mikä tuntuu hyvältä. Omassa vapaudessa tehty valinta ei ehkä vain sido sinua mihinkään yhteisöön, enkä tiedä onko tämä pelkästään hyvä juttu.

[Markku Meilo]

Ei Jehovan Todistajatkaan valitse uskontoaan epäkohtalistan kanssa.

Ei varmaan ekaa kertaa rakkauspommituksen lumoissa oleva ja mistään mitään tietämätön. Nyt kyse onkin esimerkistä, jossa epäkohtia voi hyvällä syyllä olettaa olevan tiedossa. Ja jos ei ole, niin niiden maininnan olettaisi herättävän kysymyksiä. Toki tämänsuuntaisia kirjoituksia on aika ajoin, enkä lähtökohtaisesti pidä tilannetta todellisena.

Avaaja kertoi ihan hyvät syyt uskontoon palaamiselle, suurin osa ihmisistä on omissa uskonnoissaan paljon huonommistakin syistä.

Noita huonouksia en ole kykenevä arvottamaan, mitä taas tulee hyviin syihin, niin avauksessa on toisessa vaakakupissa kaipuu ehdolliseksi tiedetyn ystävyyden pariin ja toisessa valmius lähteä uudelleen edustamaan asioita, joista on jo suurella työllä päässyt kerran eroon. Trollauksista tuttu asetelma.

[Vieras]

Avaaja jatkaa:

Ei ole kyse trollauksesta. Ymmärrän kyllä, että aloitusviestin tyyli panee epäilemään kirjoitusperiäni.

Luulen, että parasta olisi tehdä + ja - lista ja katsoa siitä sitten vastaus. Plus-listalle tulisi juuri sosiaalisuus, yhteisöllisyys, ystävät. Miinuslistalla on asioita, joita on vaikea kestää todistajuudessa. Minun listallani on ainakin naisten asema ja veriuhrit sekä kenttäily. Löytyy varmaan lisää kun penkasee.

[Vieras]

" sekä kenttäily "

Siinä on jehovan tahto nykyään kutistunut valomerkin mukaan niin, että kai kenttäilyn voi suunnitella sellaiseksi ettei kerkeä ovikelloa soittamaan ollenkaan.

Fariseukset olisivat kateudesta vihreinä.

Kun sieltä kirjoittaja kehuu lahkon puolia, niin eikö hän koskaan tunne itseään tyhmäksi ?

[Harmus]

Nyt kyse onkin esimerkistä, jossa epäkohtia voi hyvällä syyllä olettaa olevan tiedossa. Ja jos ei ole, niin niiden maininnan olettaisi herättävän kysymyksiä.

Ja on kyse ajan kulumisesta. Epäkohdat ovat ensin jotain maata ravisuttavaa, sille joka on lähdössä tai on juuri lähtenyt. Kun aikaa kuluu, ne osataan lopulta laitaa enemmän oikeisiin mittasuhteisiin ja osataan nähdä vastaavia myös muissa vaihtoehdoissa, varsinkin vaihtoehtoisissa uskonnoissa.

Ajan kuluttua tajuaa, että jos kristittynä haluaa elää, jossain kristillisessä yhteisössä, on hyväksyttävä se, että samalla tulee niellyksi tiettyjä epäkohtia. Joutuu pohtimaan pystyykö elämään niiden kanssa. Painavatko asian hyvät puolet enemmän kuin hyvät? Yksinäinen kristitty on aika heikko ilman yhteisöä.

"Hirveää itsensä huiputtamista ja epärehellisyyttä!" huutaa joku. "Nämä sivuutetut asiat sitä paitsi ovat epäinhimillisiä ja uhkaavat ihmishenkiä, kuten verensiirtokielto."

Voi olla, mutta vastaavaa mietiskelyä huonojen ja hyvien puolien välillä moni tekee esimerkiksi ennen armeijaan menoa. Sanommeko silloinkin että, että päätöksen tehnyt sulkee silmät epärehellisesti faktoilta vai sanommeko mieluummin, että hyvät asiat armeijan puolesta painoivat enemmän kuin huonot? Sivuutetut asiat voivat olla tämänkin asian kohdalla elämää uhkaavia ja ahdistavia.

[Vieras]

" vastaavaa mietiskelyä huonojen ja hyvien puolien välillä moni tekee esimerkiksi ennen armeijaan menoa "

Ei ole vastaavaa. Toki sitä kuitenkin on pohdiskeltavissa.

Uskonnolta haetaan pelastusta ja hengellisyyttä.

Jos kivan tunnelman ja mukavan seuran vuoksi haluaa puolustella vaikkapa mafian piirissä oleilemista niin se on ristiriidassa kristillisen uskonnon kanssa. Samoin on kristillisyyden kanssa ristiriidassa aivopesulahko. Mukava seura ja hyvä tunnelma lahkossa on yhteisen näytelmän näyttelemistä, joka näyttää usein tulevan jäsenelle liian raskaaksikin näytellä. Raamattu ei näyttäisi sitä hyväksyvän.

[Harmus]

" vastaavaa mietiskelyä huonojen ja hyvien puolien välillä moni tekee esimerkiksi ennen armeijaan menoa "

Ei ole vastaavaa. Toki sitä kuitenkin on pohdiskeltavissa.
Uskonnolta haetaan pelastusta ja hengellisyyttä.

Eli miksi ei ole vastaavaa?

Pelastusta ja hengellisyyttä ei voi erottaa muusta itsensä huijaamisesta johonkin toiseen sfääriin. Itsensä huijaamisessa on kyse aina samasta muodosta.

Armeijaan mentäessä tehdään sama valinta kuin sotaa lähdettäessä, vaikka tässäkin toiset "epärehellisesti" ajattelevat että oikeaan sotaan menossa tekisivät tietoisemman päätöksen ja harkitsisivat uudelleen. Armeijaan mennessä moni pohtii mihin sitoutuu, mihin häntä koulutetaan, ja mihin yhteisöllisyys voisi häntä viedä. Armeija halutaan toki monesti (jälleen "epärehellisesti") nähdä vain puolustujärjestönä, jonka ohjaajat ovat jotenkin kontrolloitu taho. Armeijan kohdalla haluataan historiasta nähdä puolustukselliset onnistumiset, ei se kuinka armeija on valtioille myös tarvittaessa toisenkinlainen ase.

[Markku Meilo]

Luulen, että parasta olisi tehdä + ja - lista ja katsoa siitä sitten vastaus.

Sellaisen luettelo on niin henkilökohtainen, että sen voi kukin tehdä ainoastaan itselleen.

Plus-listalle tulisi juuri sosiaalisuus, yhteisöllisyys, ystävät.

Kaikki eivät arvosta todistajuuden edellyttämää ehdollista ystävyyttä.

Miinuslistalla on asioita, joita on vaikea kestää todistajuudessa. Minun listallani on ainakin naisten asema ja veriuhrit sekä kenttäily.

Henkilökohtainen luettelo on piilotettavissa todistajilta. Todistajaksi tunnistettava edustaa kuitenkin ulospäin koko sitä luetteloa, josta Vt-seura tunnetaan.

Löytyy varmaan lisää kun penkasee.

Onneksi täysin ulkopuoliset harvemmin tuntevat riittävästi Vt-oppiseikkailuja sekä niiden valheellisuutta, joten asia on ratkaistavissa kaksilla mielipiteillä, kysyjästä ja tilanteesta riippuen.

[Markku Meilo]

Ja on kyse ajan kulumisesta. Epäkohdat ovat ensin jotain maata ravisuttavaa, sille joka on lähdössä tai on juuri lähtenyt. Kun aikaa kuluu, ne osataan lopulta laitaa enemmän oikeisiin mittasuhteisiin...

Epäilemättä on henkilöitä, jotka pystyvät tietoisesti palaamaan takaisin valheeseen. Siinä muuttuu ainaostaan henkilön mielipide valheellisuuden hyväksymisestä, ei esimerkiksi Vt-seuran valheellisuus. Joskus paluun takana on kiristys, jota todistajuudessa ninmitetään karttamiseksi.

ja osataan nähdä vastaavia myös muissa vaihtoehdoissa, varsinkin vaihtoehtoisissa uskonnoissa.

Mitään pakkoa vähiten huonon valintaan ei ole. Ainoaa Oikeaa Totuutta ei ole olemassa.

[Vieras]

" Eli miksi ei ole vastaavaa? "

Eri asiat ovat eri asioita. Haluaako puolustaa perheenjäsentään rikollisen hyökkäykseltä ? Raamattu ei sitä muuten kiellä. Ei kiellä osallistumista oman kansansa puolustustaisteluunkaan. Itse asiassa vanhassa testamentissa on tästä kuvauksiakin, vanha testamentti (ja ilmestyskirja) ovat lahkolle tärkeimmät Raamatusta mukaillut osat sen UM:ssä.

Moni varmasti mietti N-liiton aikana osallistuisiko jos naapuruussuhteet taikka YYA taikka muu politiikan muutos olisi vaatinut osallistumista vaikkapa Ussuri-joen kahinoihin. Jatkosodan aikana tapahtui kieltäytymisiä tottelemasta kun piti ylittää vanha valtakunnan raja etenemisvaiheessa.

Toki voi verrata itsensä huijaamista myös horoskoopin lukemiseen aikakausilehdestä, mutta eihän se sitä muuta että uskonnolla käsitetään jumalisuutta ja horoskoopilla viihdettä, taikauskoa taikka muuta yliluonnollista kuin jumalisuutta.

[Harmus]

" Eli miksi ei ole vastaavaa? "
Eri asiat ovat eri asioita. Haluaako puolustaa perheenjäsentään rikollisen hyökkäykseltä ?

Tämä puolustusnäkökanta on se "hyvä puoli". Muu unohdetaan. On pakko, jotta oman valinnan kanssa voidaan elää. Onko tämä epärehellisyyttä?

Armeijaan menijät eivät ole aina olleet tekemässä puolustusta, sen kertoo historia. Yhteisöllisyyden työntövoima on suuri ja rintamalla, ei olla siksi enää tekemässä itsenäisiä päätöksiä. Rehellinen ihminen tietää tämän; silloin siellä ollaan vain koneiston osia. Puolustuksen lisäksi voi tapahtua paljon muutakin ja jos olen siellä, olen siirtänyt päätäntä vallan pitkälti valtion kulloisellekin johdolle.

Mutta armeijan puolustajat näkevät tälläisen puheen vain lapsellisena olemattoman ongelman vääntämisenä. Heidän mielestään demokraattisessa maassa armeijan voidaan turvallisesti sanoa olevan vain puolustusjärjestö. Näin ainakin halutaan ajatella.

Näen tässä selvän epärehellisyyden, joka on monien ollut pakko niellä. Epäkohdat unohdetaan, koska ideaali kodin puolustustamisesta on se, jota on pakko rummuttaa, ettei asia ahdistaisi.

[Vieras]

Harmus kai aloitti että kristillisille kirkoille voitaisiin laatia samanlainen epäkohtalista kuin jehovantodistajien lahkolle.

Tuo viime kirjoitus on armeijasta ja maanpuolustuksesta.

Sillä lailla

[Markku Meilo]

Asevelvollisuus on lailla säädelty asia ja siihen liittyvä päätöksellinen liikkumavara on rajattu. Aivan eri luokan asia on vapaaehtoinen, luuloon pohjautuva jumaliin ja henkimaailmaan uskominen.

Jehovantodistajat tosin pyrkivät noukkimaan rusinat pullasta kun kyse on yhteiskuntaan suoritettavista "jäsenmaksuista". Parhaimmillaan Room. 13: esivaltaoppiseikkailun aikana kirjoitettu OJT jopa esitti vapautusta veronmaksusta, koska jehovantodistajat olivat vieraan vallan lähettiläitä, edustaen siis silloisia Room. 13: luvun esivaltoja, eli Jehovaa ja Jeesusta.

[toolman]

Asevelvollisuus on lailla säädelty asia

Ei ole mitään totuutta eikä lakejakaan.

[Harmus]

Asevelvollisuus on lailla säädelty asia ja siihen liittyvä päätöksellinen liikkumavara on rajattu. Aivan eri luokan asia on vapaaehtoinen, luuloon pohjautuva jumaliin ja henkimaailmaan uskominen.

Siis suutari pysyköön lestissään?
Kristityt ovat aina pysyneet yhteiskunnan lestissä?
Mistä yhtäkkiä tuli näin tarkat liikkumavarat?
Tietysti jos Suomi katsotaan "kristilliseksi valtioksi", joka on maailman voittaneen ja valloittaneen kristillisen kirkon yksi ilmentymä, niin ehkä sitten.

Henkilö, joka tekee rehellisiä päätöksiä asioissa, joissa ei tarvitse kapinoida ja muuten antaa yhteiskunnan ottaa vastuun, on siis kaikille mahdollinen ja realistinen kompromissi? Realisti kun ei vaadi enää mahdottomia.