Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3702
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Ellabella kirjoitti:Valitettavasti purskahdin nauruun
Miten niin "valitettavasti purskahdit nauruun"? Sinähän hoidit vain terveyttäsi. "Nauru pidentää ikää" on sen laatuinen kansanviisaus, ettei sitä kannata jättää käyttämättä. Ilmaista terveydenhoitoa. Yhteiskunnalle ei tule kustannuksia.

Voi jos me kaikki osaisimme silloin tällöin purskahtaa nauruun. Jakasimme onnea myös ympäristöön.
Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Ellen »

Olet aivan oikeassa. Velivanhimmat ovat esiintyneet,esiintyvät edelleen jumalattoman vakavissaan omasta totuudesta puhuessaan.Onko sitten asenteessani tai kenties luonteessani valuvika sillä tilanteet kääntyvät melkein säännönmukaisesti koomisiksi. Nämä jeppuliheput ja tädykät eivät silti irrota otettaan persoonastani. Heillä tuntuu olevan toivoa tai no jos ei muuta niin aina he saavat raportoitavaa.
Elämähän ei ole vain ruusuilla tanssimista vaan myös liljoilla.
Omnia mea mecum porto
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Ellabella kirjoitti: Kiintoisaa näennäisrehellistä oikomista ja yleistystä.
---------------
Eli niin saattaa käydä mikäli sallii itsensä antautua Saatanan epäilyksille.Olin demonien vallassa. Minun ei mitenkään pitänyt epäillä Kristuksen valintaa 1914 versus 1918. JT-totuus on totuus.
Kyllä, pidän kristillisyyttä vahvasti maailmaa kohden suuntautuvana uskontona, enkä sisäisen kasvun mittarina. Kristillisyys on vahvasti tekoja ja uhrauksia toisten hyväksi, eikä harrasta muniin puhaltelua tai ihmiselle luonnollisen elämän harrasta pyhitystä.

Kertomassasi esimerkissä olleet aikuiset miehet olivat tyypillisiä jt-vanhimpia, jotka olivat valtavan ryhmäpaineen alla tai sitten muuten vain päästään vialla. Kristillisyyden käytäntö, siis se että tehdään jotain toisten hyväksi, ilmentyi heidän jutuissaan varsin oudosti.
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Markku Meilo kirjoitti: Iäisyys ja toisto kiehtoo, idän kulttuureissa on sieluille oikein ikioma vaellusliikekin. Meillä hoetaan "historia toistaa itseään" aina kun huomataan ihmisen toistaneen ahneuksissaan tai muuten vaan tietämättömyydessään jotain virhettä mihin jo aiemmatkin sukupolvet ovat yltäneet.
Siispä ne eivät olleet ainoastaan jenkkiselittäjät, jotka kristuksen toista tulemista povasivat.

Maailmanhistorian toistuvuudessa on vielä 1800-luvulla nähty jumalallisia sävyjä. Toistuvuus kiehtoi euroopassakin. Nykyään historian toistuvuus nähdään ehkä juuri noin pessimistisesti: mennyt on kasa toistuneita virheitä, joista voitaisiin oppia, jos joku viitsisi.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3702
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Ellabella kirjoitti:Heillä tuntuu olevan toivoa tai no jos ei muuta niin aina he saavat raportoitavaa.
Luulen, että tässä(kin) tapauksessa on kyse numeroista, joita raportteihin piirrellään. Tavallinen ihminen on JT-seurakunnan arvoasteikolla vain pelkkä numero, jota hyödynnetään kerran kuussa raporteissa. Järjestön Iskokenkäisillä on sitten myös epäjumalallista arvoa, ainakin toivotaan olevan. Tämä sillä perusteella, että minulle eräs vanhin suoraan sanoi, että "eihän veljiä saa häpäistä", kun olin julkistanut todellisia tietoja vanhimmista. Ja jos joku erehtyy arvostelemaan U&Y orjan toimia, hiihtokenkä heilahtaa hyvin helposti.
Ellabella kirjoitti:Elämähän ei ole vain ruusuilla tanssimista vaan myös liljoilla.
Hyvin sanottu. Erittäin hyvin. :lol:

Tosin henkilökohtaisesti koen tanssimisen niin, että se on yksi parhaita tapoja nolata itsensä julkisesti. Toinen yleinen tapa on karaoke. Kumpikaan ei sovi minulle. En toki kiellä ketään näitä erinomaisia tapoja suorittamasta, jos siitä iloa saa. Mutta minut on vapautettu niistä. :?
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Harmus kirjoitti:Siispä ne eivät olleet ainoastaan jenkkiselittäjät, jotka kristuksen toista tulemista povasivat.
Russelin selitykset pohjaavat millerismin (johon ei Euroopassa innostuttu) raunioilla muhineeseen (second) adventismiin, joka oli nippu millerismistä jakaantuneita liikkeitä.

Osmo Tiililän kirjassa 'Kristilliset kirkot ja muut yhteisöt' viimeisillä sivuilla 'Jeesuksen paluu' -sarjan voittajaksi siilautuu yllättäen katolis-apostoliset seurakunnat eli irvingiläiset. He ovat Kristuksen toisen tulemisen ajankohdaksi ennustaneet vuosia 1835, 1838, 1842, 1845, 1855, 1866 ja 1877. Näillä näkymin Vartiotorniseura häviää apokalyptisen USA-Eurooppa -paluulukumääräkisan Katolis-apostolisille seurakunnille 7-2.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Ellen »

Harmus kirjoitti: Kyllä, pidän kristillisyyttä vahvasti maailmaa kohden suuntautuvana uskontona, enkä sisäisen kasvun mittarina. Kristillisyys on vahvasti tekoja ja uhrauksia toisten hyväksi, eikä harrasta muniin puhaltelua..
No niin selvensit lausahdustasi ainakin osittain.Olen samaa mieltä siitä,että kristillisyys on selkeitä tekoja ja uhrauksia toisten hyväksi. Mutta se edellyttää ehdottomasti kykyä empaattisuuteen. Siis sisäistä kasvua. Et kykene auttamaan tai edes kuuntelemaan avuntarvitsijaa ellet yritä ainakin hetken astella hänen tohveleissaan .
Kyky empaattisuuteen sisältää kaiken tuntevan ja elävän ....jokaisen olemassaoloomme vaikuttavan osasen.Kyse on päivittäisistä arkivalinnoistamme. Ellemme ole tai halua olla tietoisia tekojemme vaikutuksista niin emme kykene rakentaviin tekoihin. Tietoisuus toiminnastamme vaatii jatkuvaa kasvua. Tiedostaminen on vastuun ottamista omista valinnoista. Ja sehän se vasta onkin vaativaa. Tekomme osoittavat arvomaailmamme ja niissä näkyy jokaisen elämänmittari.

Sitten nämä herrat velivanhimmat.Ovat aikoja sitten paljastaneet arvomaailmansa. Munavaa-alla olen heidät punninnut ja sangen köykäisiksi heidät havainnut. Kumpikin apostoli on kaulaansa myöten VT-lietteessä,jossa puhaltelevat kuplia,totuuden löyhkän leijuessa huumaavana ja lohdullisena. Kaukana kavala maailma .... :?
Viimeksi muokannut Markku Meilo, 15.08.2011 18:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: / lisätty
Omnia mea mecum porto
Raimo Mylly

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Raimo Mylly »

Markku Meilo kirjoitti:USA:n väkimäärä on noin 5 % maailman väestöstä, USA:ssa on n. 15 % maailman jehovantodistajista ja n. 40 % jehovantodistajien voidelluista.
Karibianmereltä löytyy pieni paratiisisaari, saarivaltio, jossa Jehovan todistajien osuus muusta väestöstä on 1-90. Se on näin ollen huikean korkea. Se ei siis ole minkäänlaista tarvealuetta, mutta siitä huolimatta päätoimiston johtavat veljet hallintoelin etunenässä viihtyy siellä erinomaisen hyvin ja he käyvät usein mutta säännöllisesti pitämässä siellä paikallisia todistajia ja saarnaamistoimintaa vahvistavia puheita. Suomen kaltaiseen peräpohjolaan näitä suursaarnaajia on hankalampi saada houkutelluksi. Ettei vain nuo valkoiset hiekkarannat ja upea ilmasto vetäisi puoleensa myös hallintoelintä. Saarnaamistyö ja (pitkä) paratiisiloma yhdistettynä.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Raimo Mylly kirjoitti:Ettei vain nuo valkoiset hiekkarannat ja upea ilmasto vetäisi puoleensa myös hallintoelintä.
Kanadan kalavedetkin ovat tenhonneet, Maltan loistohotellin ohella. Ja olihan pojilla pääkonttorissa aikoinaan huvijahtikin. Vt-seuran mukaan Jeesus valitsee tuon eliittijoukon, joten kyllä Jeesus tietää mitä hänen 1914-läsnäolonsa edellyttää.
Viimeksi muokannut Markku Meilo, 16.08.2011 11:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Kanavan=>Kanadan
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Ellen »

Johanneksen poika kirjoitti:
Ellabella kirjoitti:Heillä tuntuu olevan toivoa tai no jos ei muuta niin aina he saavat raportoitavaa.
Luulen, että tässä(kin) tapauksessa on kyse numeroista, joita raportteihin piirrellään. Tavallinen ihminen on JT-seurakunnan arvoasteikolla vain pelkkä numero, jota hyödynnetään kerran kuussa raporteissa.
Niin no pääosin numeroita itsekin tarkoitin. Tosin oma tulkintani JT-jengin kommunikoinnista mahtuu otsikon "Viimeisimmät juorut" alle. Parisen vuotta sitten sattui varsin hupaisa tilanne . Tämä menee nyt hiukan OT loruiluksi. Mutta kokonaisuutta ajatellen on seuraavassa tapahtumassa kyse nim.om. amerikkalaisen uususkonnon aikaansaamasta heijasteilmiöstä.
Olin tuomassa allekirjoitettavia papereita veli Nestorin kotiin ,jossa rouva Nestorinna kattasi kutsuvan kahvipöydän. Asiapaperit setvittiin sujuvasti ja siirryimme arkihuoneen upottavalle sohvalle. Iltapäivän auringon siilautuessa kimaltavalle pöydälle Nestori rykäisi hienotunteisesti ja sanoi kertovansa minulle hieman arkaluontoisen seikan,joka liittyi hänen seurakuntansa asioihin.
Jahas mietin... mitäs vakavaa sieltä nyt tulee. Juuh.. asia on niin,että seurakunnan veljet olivat pyytäneet häntä jäämään torstain teokraattisen koulun jälkeen keskustelemaan eräästä kysymyksestä,joka oli tullut heidän tietoonsa. Kummastelin mielessäni Nestorin kiertelyä . Asiaan ,asiaan toitotin aivoissani.
Noh, häntä kuulusteltiin ystävällismielisesti seuraavanlaisesta asiasta: Vieläkö hän tutkiskeli Ellabellan
kanssa raamattua ? Veljien tietoon oli tullut ,että me ajelimme hänen autollaan.Seurakunnan tarkkasilmäiset apupaimenet ja paimenet olivat saaneet peräti hälyttäviä uutisia.
Ärsyynnyin pelkästä ajatuksesta, että minun kunniaani oli hipaistu alhaisin mielikuvin. Odotin Nestorin jatkojutustelua. Hän oli kysynyt juoruämmien ja -äijien nimiä. Mutta sitä hänelle ei voitu kertoa.
Nestori kertoi sitten asianlaidan miksi hän ja minä ajelemme pitkin ja poikin ...eli työasiat vaativat molempien läsnäoloa milloin missäkin tilanteessa. Näin on ollut ja näin tulee jatkossa olemaankin.
Joka tapauksessa hän joutuisi antamaan vielä meriselityksen tulevan viikon komiteakuulustelussa.
Argh.. Nestori tiesi ketkä herrat ja herrantertut jutun alulle panijat olivat. Pyysin häneltä nimet.
Sanoin tekeväni tervehdyskäynnin näiden hameissa ramppaavien kummisetien luona. Minun nimeäni,kun eivät tuonkaltaiset talikonkääntäjät muistuttamatta mainitse. Nestori pelästyi ja kielsi ehdottomasti minua menemästä.
Ei auttanut vaan rimpautin seuraavana päivänä ensimmäiseksi saamani Jt-körmyn ovea. Tunsin goljatin entuudestaan. Herra oli äimän käkenä ja yritti kieltää osallisuutensa juorujen levittämiseen. Lisäsin verbaaliraipan vinguntaa ja lupasin tulla jatkossakin käymään mikäli katson tarpeelliseksi. Seuraavaksi kumautin lähellä asuvan JT-tohvelisankarin kaunista kuparista ovenkolkutinta.
Ovelle ilmestyi mairea rouva Tohveli. Esitin asiani. Herra ei olut kotona ,joten
kuulustelin juoruäijän parempaa puoliskoa ja ilmoitin tulevani uusintakäynnille ,jos herra ei itse ilmoittaudu ja oikaise puheitansa. Juoruämmät tapasin kauppareissuilla. Kassalla oli hyvä ottaa verbaaliruoska esiin.
Kysäisin parin viikon kuluttua veli Nestorilta miten komiteakuulustelu oli sujunut. Saiko hän varoituksen vai peräti potkut. ...Heh...heh.. ei siinä mitään he kyllä ymmärsivät koko tilanteen. Oli esimieheni väistelevä kuittaus.
Avoimuus on JT-jengille tuntematon käsite. Sehän ei mitenkään estä muita olemasta avoin.
Tilannekomiikkaa ja hupaisia jatkojuttuja on kertynyt viime torstaihin asti. Olen sitä mieltä,että Nestorilla on joko selvää huumorintajua tai sitten hän ei enää löydä laumakirjasta ohjetta miten käsitellä tämänkaltaista kaktusta. 8)
BTW eihän sitä aina tarvitse julkisesti tanssia. Lumoava musiikki vie pyörähtelemään vaikka keittiön lattialla harjanvarren kanssa tai ilman. Elämä on sydämen rytmiä. :wink:
Viimeksi muokannut Markku Meilo, 15.08.2011 20:42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: quotea kohennetu hieman
Omnia mea mecum porto
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Ellabella kirjoitti:Avoimuus on JT-jengille tuntematon käsite.
Ulkopuolisten jyrkkä tuominta ja sisäpuolisten tiukka kyttääminen ovat kultin tunnusmerkkejä. Siihen liittyy korostunut tarve luoda kiiltokuvakulissi, eli tuoda esille ainoastaan positiivisiksi katsomansa asiat ja kiistää kääntöpuolen tosiasiat.
Sehän ei mitenkään estä muita olemasta avoin.
Ei estä, mutta häiritsee illuusiota, joka olevinaan kaikkia (=99,9 %) muita paremmalla henkilöllä on asemastaan. Etenkin vallanhimoonsa totuttautuneiden vanhimpien kohdalla tuon illuusion pinempikin särö tuottaa tuskaa.
Olen sitä mieltä,että Nestorilla on joko selvää huumorintajua tai sitten hän ei enää löydä laumakirjasta ohjetta miten käsitellä tämänkaltaista kaktusta. 8)
Laumakirja kun on nimensä mukaisesti laumanhallintaopus ja sinä et kuulu laumahallinnon alaisuuteen.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vieras

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"" Tämä menee nyt hiukan OT loruiluksi. ...Nestori rykäisi hienotunteisesti ja sanoi kertovansa minulle hieman arkaluontoisen seikan,...Veljien tietoon oli tullut ,että me ajelimme hänen autollaan...juoruämmien ja -äijien nimiä. "

Nestori on ollut otettu että hänellä oli katsottu olleen mahiksia muhinoida E:n kanssa.

Mutta jos olisi lahkossa jäsenenä lahkossa niin laittaisi häikäilemättömästi erokirjeen. Siihen laittaisi perusteluksi että Jeesus ilmestyi unessa ja kysyi missä juoruilijoiden ja valehtelijoiden pesässä sitä kannattaa nyt käytössämme olevat viimeiset päivät viettää. Laittaisi tähän nestorin ja juoruilijoiden nimet. Voisihan harkinnan mukaan vielä lisätä Jeesuksen vilauttaneen esim. Herätkää nro 23 v 1968 lopun ennustuksineen vuodelle 1975 sekä muistuttaneen 5 Moos 18:20-22:sta.

Voisi jatkaa että oli rukoillut kovasti ja että Jeesus edelleen ilmestynyt.

Siitä eroilmoitus ja kieltäytyminen sananvaihdosta jatkossa. Täällä on kyselty siitä eroamisesta niin tässä olisi yksi mukailtava malli laajemmaltkikin. Lahkon epäkohdat ovat periaatteessa Jeesuksen moitittavia ja asioita mielessään asianmukaisesti käsitellen on mahdollista niistä unta nähdäkin, siihen viittaavia unitutkimuksia on.

Ihan hyvä kirjoitus eikä lorua E:ltä.
Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

Markku Meilo kirjoitti:Etenkin vallanhimoonsa totuttautuneiden vanhimpien kohdalla tuon illuusion pinempikin särö tuottaa tuskaa.
Niinpä. Minunkin luopumustapausta käsitellyn oikeuskomitean puheenjohtaja (nuori, tuolloin vähän yli kolmekymppinen ja vallan makuun päässyt) veli vanhin halusi muiden vanhimpien edessä pitää kiinni enemmän statuksestaan esimerkillisenä seurakunnan valvojana kuin olla rehellinen ja myöntää komiteaa varten printtaamieni asioiden merkitys. Tulostamiani asioita ei edes katsottu, vaan sanottiin: "Nyt ei käsitellä oppikysymyksiä vaan Jukan luopumusta".

Odotetusti minä olin väärässä ja lahko oikeassa, eikä lahkon edustajien tarvinnut edes ottaa kantaa esittämiini asioihin!
Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Ellen »

Markku Meilo kirjoitti:
Olen sitä mieltä,että Nestorilla on joko selvää huumorintajua tai sitten hän ei enää löydä laumakirjasta ohjetta miten käsitellä tämänkaltaista kaktusta. 8)
Laumakirja kun on nimensä mukaisesti laumanhallintaopus ja sinä et kuulu laumahallinnon alaisuuteen.
Siinäpäs se. Jehovan rakkaudellisesta torikirjallisuudesta ei löydy sopivaa sääntöä suht.normaalien maailmallisten kohtaamiseen saatikka hivutukseen. Ai ..ei sentään kyllähän velivanhin Nestori on käynyt ihan fyysisesti ryysyihini käsiksi kun karjunnaltaan ehti.
Säröjä illuusiokuplassa on useita. Mutta mielenhallinta on niin pitkälle ehtinyt ettei hän siitä kykene irrottautumaan..eikä halua. Mukanaan vankileirien saaristoon hän on saattanut liian monta. Kulissit on pidettävä koossa hinnalla millä hyvänsä.
Omalta osaltani en ole pönkittämässä valehtelijoiden klubitoimintaa.
Omnia mea mecum porto
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Voimantorni kirjoitti: Tulostamiani asioita ei edes katsottu, vaan sanottiin: "Nyt ei käsitellä oppikysymyksiä vaan Jukan luopumusta".

Odotetusti minä olin väärässä ja lahko oikeassa, eikä lahkon edustajien tarvinnut edes ottaa kantaa esittämiini asioihin!
Jt:t eivät ole uskossaan tiedon takia, vaikka tiedosta jatkuvasti puhutaan. Pikemminkin turvallisuudentunne suhteessa oppiin on tärkeämpi. Kun joku odottaa siksi saavansa tietopuoleista käsittelyä aiheilleen, voidaan törmätä seiniin. Jos lähdet rikkomaan turvallisuudentunnetta, olet tehnyt jo synnin.

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Jt juryn edessä kannattaisi tuoda etsimäänsä tietoa esiin.

Kukaan ei tule tähän uskontoon tiedon takia. Jutut ja kertomukset ovat voineet aluksi miellyttää, mutta myöhemmin ne eivät enää ole niin keskeisiä. Muut vaikuttavat tekijät ohjaavat uskonnosta kiinnostuneen sisään.
Vastaa Viestiin