Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuudesta

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Harmus

Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuudesta

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Ellabella kirjoitti: Olen samaa mieltä siitä,että kristillisyys on selkeitä tekoja ja uhrauksia toisten hyväksi. Mutta se edellyttää ehdottomasti kykyä empaattisuuteen. Siis sisäistä kasvua. Et kykene auttamaan tai edes kuuntelemaan avuntarvitsijaa ellet yritä ainakin hetken astella hänen tohveleissaan .
Kyky empaattisuuteen sisältää kaiken tuntevan ja elävän ....jokaisen olemassaoloomme vaikuttavan osasen. Kyse on päivittäisistä arkivalinnoistamme. Ellemme ole tai halua olla tietoisia tekojemme vaikutuksista niin emme kykene rakentaviin tekoihin. Tietoisuus toiminnastamme vaatii jatkuvaa kasvua. Tiedostaminen on vastuun ottamista omista valinnoista. Ja sehän se vasta onkin vaativaa. Tekomme osoittavat arvomaailmamme ja niissä näkyy jokaisen elämänmittari.
Itse olen myös vastaan sitä, että sisäinen kasvu ja ulkoiset teot jotenkin eroteltaisiin. Ne menevät käsi kädessä. Mutta erottamalla ulkoiset teot omaksi tarkasteltavaksi kohteekseen, nähdään helposti ongelmakohtia. Mitään uhrauksiin viittaavaa ei tapahdu, mutta kovasti on kuitenkin kuulemma hengen elämää.

Reagointi tähän asiaan siten, että taas korostettaisiin tekoja ja otettaisiin niistä mittari, ei toimi. Kysymyksenasetteluna tämä on hyvin henkilökohtainen ja paljastaa pohtijalle jotain omasta suhteestaan kristinuskoon.

Asiasta voi silti olla rehellinen ja sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli. Korkeintaan ostetaan välillä hyvä omatunto. Tähän ei tarvitse lisätä mitään lisähuomautusta siitä, että Jt:t toimivat huijattuina, vastentahtoisesti tai pakosta. Ei tarvitse, koska olkoon syy toimintaan mikä vaan, heidät on sentään saatu tekemään jotain uskonsa ja muiden vuoksi, mihin verrattavaan toimintaan muiden kristittyjen sisäinen kasvu ei tunnut ohjaavan niin millään.

Torsti Lehtinen mainitsi jossain Ylen radiolähetyksessä taannoin, ettei hän pidä siitä, että Jumala omistetaan ja viittasi Jehovan Todistajiin. Jaan tietyllä tavalla tämän mielipiteen. Samassa yhteydessä hän kuitenkin ilmaisi saman ajatuksen, että he sentään tekevät jotain uskonsa eteen.
Viimeksi muokannut Tony, 16.08.2011 14:29. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Syy: Alkuperäisestä aiheesta harhautunut keskustelu jaettu omaksi aloitukseksi (ketjusta "Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?")
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Harmus kirjoitti:Asiasta voi silti olla rehellinen ja sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli. Korkeintaan ostetaan välillä hyvä omatunto.
Jos jehovantodistajilta ei odotettaisi kuukausittaista raporttia tehdyistä tunneista, ja jos tekemättä jättämisestä ei seuraisi seurakunnassa statuksellisia sanktioita, voitaisiin olla sitä mieltä että jt:t eroavat siltä osin useimmista uskonsuunnista. Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Tähän ei tarvitse lisätä mitään lisähuomautusta siitä, että Jt:t toimivat huijattuina, vastentahtoisesti tai pakosta. Ei tarvitse, koska olkoon syy toimintaan mikä vaan, heidät on sentään saatu tekemään jotain uskonsa ja muiden vuoksi, mihin verrattavaan toimintaan muiden kristittyjen sisäinen kasvu ei tunnut ohjaavan niin millään.
Laita pystyyn yhtä autoritaarinen lahko kuin jt:t ovat, vaadi jäseniä tekemään kuukausittain oma osansa lahkotyöstä ja luokittele seurakunnan jäseniä tehtyjen tuntien mukaan, niin saat saman tuloksen. Se että useimmat muut suuntaukset eivät ole tunnettuja ulkoisesta julistamisesta, johtuu ainoastaan siitä että heitä ei - tavalla tai toisella - kiristetä siihen.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Ellen »

Teot ovat aina ihmisen absoluuttinen mittari.Mitään muuta mittaria ei ole olemassa.
Lehtisen toteamus ,että JT tekee uskonsa eteen jotakin pitää paikkansa. Seuran ohjeistus ja velvoitteet vaativat häntä rimpauttelemaan ovikelloja ja ns. julistamaan valtakunnan sanomaa. Se on todella kova uhraus. Muita uhrauksen kaltaisia "kristillisiä tekoja" en tiedä JT:n tekevän. Järjestöstä puhumattakaan.
Olet rohkeasti sitä mieltä,että Jiiteet "sentään tekevät jotain toisten ihmisten eteen". Onko se salattua materiaalia vai valistaisitko ystävällisesti tietämätöntä ?

PS. Tony on jo ottanut langanpätkästä kiinni. No,niin.
Omnia mea mecum porto
Vieras

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"" sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli "

Oikeasti asia on päinvastoin. jt:t tekevät työtä lahkon eteen, mutta muutoin saisivatkin alemman aseman lahkossa ja jopa erottamisen kohtalokseen. Työhän on suunniteltu ja mitoitettu oikeastaan jokseenkin täysin. istunnot, "kokoukset", "kenttätyö" jonka ilmoittamista varten on lomakkeet, jaettava materiaali sekä työtavoitteet. Talous, jossa srk:n menot on koottava, painostuksella, painostuksella, ei ole mahdollisuutta että srk ei saisi tarvitsemiaan rahoja kokoon (no lainan voi saada suuren luonnonkatastrofin jälkeen, yllättäen sen takaisinmaksun yhteydessä tuleekin kysymykseen maksaminen kahteen kertaan, eikö jopa jatkuvanluonteisesti, harhaanjohdettuna siitä että uusi rakennus onkin siirretty lähinnä USA -omistukseen).

Niin se on ohjeistettu, omaehtoinen on oikeastaan kielletty, kysymys on vain kuinka pomo ilmaisisi esim. että pitempi poissaolo salilta koska auttaa X.X:ää tämän perheyrityksessä kun rouvansa on sairastunut, niin, mahdoton ajatus kuitenkin.

Taas että lahkon ulkopuolella tapahtuvat "hyvät työt" luonnehdittaisiin niin että ne eivät ainakaan kristinuskosta johtuisi... Onko tämmöinen keskustelu tarpeen ?
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Tony S kirjoitti: Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Hyvä pointti ostamisesta. Eroa on silti siihen, että ostan hyvän omantunnon käyttämällä osan "liiastani" vaikkapa johonkin lahjoitukseen. Sellainen ostaminen ei mene uhrauksen piikkiin. Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, joka on lähes kaikille meille nykyään hyvin tärkeää. Saavathan he tosiaan palkkioitakin, mutta niiden puuttumisesta en puhunut.
Tony S kirjoitti: Laita pystyyn yhtä autoritaarinen lahko kuin jt:t ovat, vaadi jäseniä tekemään kuukausittain oma osansa lahkotyöstä ja luokittele seurakunnan jäseniä tehtyjen tuntien mukaan, niin saat saman tuloksen.
Raadollista on jos ei muuten saa ihmisiä liikkeelle. Ehkä sait ajatuksestani kiinni.
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Ellabella kirjoitti: Olet rohkeasti sitä mieltä,että Jiiteet "sentään tekevät jotain toisten ihmisten eteen". Onko se salattua materiaalia vai valistaisitko ystävällisesti tietämätöntä ?
Harvinaisen läpinäkyvää materiaalia. Käsittääkseni useimmat ovat törmänneet heidän saarnaamiseensa, joka heille näyttäytyy rakkautena ventovieraita kohtaan.
Vieras

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, "

On myös muistettava ja huomautettava tässä että uhraus tapahtuu aivopesun vaikutuksen alaisena.
Sehän merkitsee esim. että jt on kyvytön keskustelemaan lahkossaan toimimisensa perusteista. (toki hän toistaa lahkon ulkoa opittaviksi vaatimat mainoslauseet). Keinoina hänellä on, sanotaan vanhaan kirjallisuusnäytteeseen tutustuessaan, poistua, lähteä karkumatkalle. Keskustelua jt käyttää niin kauan kuin kuulija on toisaalta tietämätön lahkon historiasta toisaalta näyttää olevan edes hiukan edistettävissä lahkoon värväämisessä. Mitä selkeämmin kielteisen vakaumuksen kuulija nättää saavan lahkoon, sitä valmiimpi jt on lopettamaan.
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Vieras kirjoitti: Taas että lahkon ulkopuolella tapahtuvat "hyvät työt" luonnehdittaisiin niin että ne eivät ainakaan kristinuskosta johtuisi... Onko tämmöinen keskustelu tarpeen ?
Ollaan suurimmaksi osaksi vielä kristittynä itseään pitävässä maassa. Se ei silti juuri näy eikä saa kristittyä massaa erottumaan kovinkaan suuresti muista. Piikittely on tarpeen.
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Harmus kirjoitti:
Tony S kirjoitti: Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Hyvä pointti ostamisesta. Eroa on silti siihen, että ostan hyvän omantunnon käyttämällä osan "liiastani" vaikkapa johonkin lahjoitukseen. Sellainen ostaminen ei mene uhrauksen piikkiin. Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, joka on lähes kaikille meille nykyään hyvin tärkeää. Saavathan he tosiaan palkkioitakin, mutta niiden puuttumisesta en puhunut.
Tavalla tai toisella aika ja raha ovat verrattavissa. Siinä missä hyväntekeväisyyteen annetaan kenenkään kiristämättä, jos sitä ihan omaa omatuntoa ei oteta lukuun, niin jt:t velvoitetaan antamaan ja antamatta jättämisestä soimaa muukin taho kuin omatunto. Tuossa on vissi ero enkä jälkimmäistä kutsuisi kovinkaan aidoksi.
Raadollista on jos ei muuten saa ihmisiä liikkeelle. Ehkä sait ajatuksestani kiinni.
Niin on, mutta ihan ymmärrettävää. Toisaalta uskontoa on markkinoilla tarjolla kaikille ihan niin paljon kuin kukin haluaa, ja minkä merkkistä haluaa. Mun ovella on käynyt helluntailainen ja mormooneja, mutta ei jehovantodistajia. Kyllä sitä ovilla muutkin käyvät.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Vieras kirjoitti: On myös muistettava ja huomautettava tässä että uhraus tapahtuu aivopesun vaikutuksen alaisena.
Entä sitten? Mikä raati hänen toimintansa motiivit punnitsee? Sen ymmärrän, että teot, jotka satuttavat toisia on syytä tuomita ja niistä ei jt:t välttämättä ole vapaita, mutta tässä ei puhuttu nyt siitä.
Harmus

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Tony S kirjoitti: Tavalla tai toisella aika ja raha ovat verrattavissa. Siinä missä hyväntekeväisyyteen annetaan kenenkään kiristämättä, jos sitä ihan omaa omatuntoa ei oteta lukuun, niin jt:t velvoitetaan antamaan ja antamatta jättämisestä soimaa muukin taho kuin omatunto. Tuossa on vissi ero enkä jälkimmäistä kutsuisi kovinkaan aidoksi.
Kaikissa muissakin maailmankatsomuksissa antaminen on yleensä jaloa. Silti ainakin kristillisessä mielessä antamisessa "liiastaan" tai "puutteestaan" on vinha ero.

Se ettei pelkkään omaan omaantuntoon luoteta, vaan myöskin yhteisö syyllistää aiheesta, se ei kai ole ihan uusi asia Kristityille?
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Harmus kirjoitti:Kaikissa muissakin maailmankatsomuksissa antaminen on yleensä jaloa. Silti ainakin kristillisessä mielessä antamisessa "liiastaan" tai "puutteestaan" on vinha ero.
Näinhän se menee. Mielestäni tässä on kuitenkin epäoleellista alleviivata jehovantodistajien jalomielisyyttä aikansa uhraamisesta, kun se aika uhrataan velvoitteesta. Vähän kuin pitäisi jalona että yhdyskuntapalvelukseen määrätty suorittaa velvoitteensa.
Se ettei pelkkään omaan omaantuntoon luoteta, vaan myöskin yhteisö syyllistää aiheesta, se ei kai ole ihan uusi asia Kristityille?
Ei ole uusi asia, ei. Syyllisyyshän on tavalla tai toisella kupletin koko juoni. Riippuu sitten kunkin lafkan vetäjistä, miten syyllisyyttä lafkassa jäseniin käytetään.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vieras

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"" Ollaan ... kristittynä ... . Piikittely on tarpeen ""
-ja Harmus ymmärtää että piikittely tulee kohdistaa lahkon jättäneisiin entisiin jehovantodistajiin.

"" Entä sitten? Mikä raati hänen toimintansa motiivit punnitsee? ... mutta tässä ei puhuttu nyt siitä. ""
-Harmukselle sopisi että että hän kehuisi jt:n ulkoisen teon ja kieltäisi puhumasta teon henkisestä aikaansaajasta.
Harmus

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Vieras kirjoitti: -ja Harmus ymmärtää että piikittely tulee kohdistaa lahkon jättäneisiin entisiin jehovantodistajiin.

-Harmukselle sopisi että että hän kehuisi jt:n ulkoisen teon ja kieltäisi puhumasta teon henkisestä aikaansaajasta.
En tiedä miksi kieltäisin tai vähättelisin teon henkistä aikaansaajaa. Enemmänkin puhe taisi olla siitä, että yhteisön painostus näyttäisi saavan kristityiksi tunnustautuvia liikkeelle ja paljon muu ei.

Piikittelin mielestäni kristittyjä yleensä. Täällä asiaa pohtivat tietysti etupäässä entiset Jehovan Todistajat.
Vieras

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Puhe oli siitä että lahkolaiset ovat aivopestyjä. Mielenhallinasta puhuvat jotkin asiantuntijat.

Siitä johtuu että Room. 13 olivat ensin maalliset, sitten taivaalliset ja uudestaan maalliset siten että lahkolaisen mielestä juuri niin kuuluu ollakin.
Vastaa Viestiin