Pelkästään näiden kahden jakeen pohjalta tehty päättely joutuu haasteen eteen jo kun katsotaan vaikka vain edeltävää jaetta (12):Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin,
pitäisit minut piilossa, kunnes suuttumuksesi väistyy,
asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!
Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?
Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät minä odotan,
kunnes vapautukseni tulee.
Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.
Sinä ikävöitset kättesi työtä.
Sen jälkeen jakeissa 13-17 kirjoittaja siirtyy kuvitteelliseen tilanteeseen, jonka kuvitteellisuuden voi päätellä alun ”Oi kunpa” –lausahduksesta. Jakeissa 18-20 kirjoittaja sitten hylkääkin tämän kuvitteellisen ajatuksen:Ihmisenkin täytyy mennä lepoon, eikä hän enää nouse.
He eivät herää, ennen kuin taivas on poissa,
eikä heitä herätetä unestaan.
Ainakaan minä en näe jakeiden 12-20 asiayhteydessä vapautustoivoa kuolemasta, vaan aivan päinvastaisen ajatuksen. Samaa lukua voi tarkastella vaikka jo jakeesta 7 eteenpäin. Jos kirjoittaja halusi tuoda esille jonkinlaisen ylösnousemuksen toivon, niin sanavalinta ei kyllä ole selvin mahdollinen. Jos sitten katsellaan vielä lisää Jobinkirjan antia vaikka luvusta 7 jakeet 8-10 (korostus lisätty):Mutta vuorikin murenee sortuessaan,
ja vieläpä kallio siirretään pois paikaltaan.
Vesi jauhaa kivetkin olemattomiksi,
sen purkaus pesee pois maan tomun.
Niin sinä olet hävittänyt kuolevaisen ihmisen toivonkin.
Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois;
sinä runtelet hänen kasvonsa ja lähetät hänet pois.
Tai luvusta 10 jakeet 20-22 (korostus lisätty):Minua katsovan silmä ei minua näe;
silmäsi kohdistuvat minuun, mutta minua ei enää ole.
Pilvi häipyy olemattomiin ja menee menojaan;
niin ei sekään, joka menee alas Šeoliin, tule ylös.
Ei hän palaa enää taloonsa,
eikä hänen paikkakuntansa häntä enää tunnusta.
Tai luvusta 16 jae 22:Eivätkö päiväni ole harvat? Jättäköön hän minut rauhaan,
kääntäköön katseensa pois minusta, jotta ilostuisin hiukan,
ennen kuin menen pois – enkä takaisin tule –
pimeyden ja syvän varjon maahan,
synkkyyden kaltaisen hämäryyden, syvän varjon
ja epäjärjestyksen maahan, jossa ei säteile enempää kuin synkkyys säteilee.
Saarnaajassakaan ei annettu sheolista ole paluumahdollisuutta:Sillä vain muutama vuosi on tulossa,
ja minä menen pois polkua, jota en palaa.
Jobinkirjan kreikankielelle (LXX) kääntäneet laittoivat tekstiin omiaan, kuten Job 14:14 kohdalla annetaan rohkea lupaus ”Jos ihminen kuolee, niin hän tulee elämään” (tjsp, eli englanniksi ”If a man dies, he shall live [zésetai])"”Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Myös heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla.” (Saarnaaja 9:5, 6 UMK)
Epäselvän Job 19:26 kohdalla viittaavat nimenomaisesti ylösnousemukseen ”Sinä herätät henkiin nahkani, joka on kärsinyt kovasti” (tjsp, eli englanniksi "You will resurrect my skin [anastéseis tén sarka mou], which has endured all things".)
Eikä tämä riittänyt, Septuagintan kääntäjät lisäsivät Jobinkirjaan loppukaneettina ylimääräisen jakeen 42:18. "It is written of him that he will rise again with those whom the Lord will raise." Eli tämä on kirjoitettu hänestä, jotta hän herää henkiin niiden kanssa jotka Herra herättää.
Ei mikään ihme, että ensimmäisellä vuosisadalla Septuagintaan turvautuneilla oli omanlaisensa näkemys asioista kun Jehova ei (Vt-seuran väitteen vastaisesti) kyennyt suojelemaan kirjoituksia.
Tuli vielä mieleen kysymys josko joku tietäisi onko Septuaginta käännetty suomenkielelle? Pikaisella tutkailulla ortodoksien löysin maininnan, että heillä on Septuagintan Psalmit käännettynä suomenkielelle.