Job ja henkiinherättämistoivonsa

[Markku Meilo]

Toisessa avauksessa tuli esiin Job 19:26 ja sen merkitys, useimmin jehovantodistajat vetävät ylösnousemusaiheessa esiin jakeet Job 14:13-15 (UMK):

Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin,
pitäisit minut piilossa, kunnes suuttumuksesi väistyy,
asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!
Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?
Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät minä odotan,
kunnes vapautukseni tulee.
Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.
Sinä ikävöitset kättesi työtä.

Pelkästään näiden kahden jakeen pohjalta tehty päättely joutuu haasteen eteen jo kun katsotaan vaikka vain edeltävää jaetta (12):

Ihmisenkin täytyy mennä lepoon, eikä hän enää nouse.
He eivät herää, ennen kuin taivas on poissa,
eikä heitä herätetä unestaan.

Sen jälkeen jakeissa 13-17 kirjoittaja siirtyy kuvitteelliseen tilanteeseen, jonka kuvitteellisuuden voi päätellä alun ”Oi kunpa” –lausahduksesta. Jakeissa 18-20 kirjoittaja sitten hylkääkin tämän kuvitteellisen ajatuksen:

Mutta vuorikin murenee sortuessaan,
ja vieläpä kallio siirretään pois paikaltaan.
Vesi jauhaa kivetkin olemattomiksi,
sen purkaus pesee pois maan tomun.
Niin sinä olet hävittänyt kuolevaisen ihmisen toivonkin.
Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois;
sinä runtelet hänen kasvonsa ja lähetät hänet pois.

Ainakaan minä en näe jakeiden 12-20 asiayhteydessä vapautustoivoa kuolemasta, vaan aivan päinvastaisen ajatuksen. Samaa lukua voi tarkastella vaikka jo jakeesta 7 eteenpäin. Jos kirjoittaja halusi tuoda esille jonkinlaisen ylösnousemuksen toivon, niin sanavalinta ei kyllä ole selvin mahdollinen. Jos sitten katsellaan vielä lisää Jobinkirjan antia vaikka luvusta 7 jakeet 8-10 (korostus lisätty):

Minua katsovan silmä ei minua näe;
silmäsi kohdistuvat minuun, mutta minua ei enää ole.
Pilvi häipyy olemattomiin ja menee menojaan;
niin ei sekään, joka menee alas Šeoliin, tule ylös.
Ei hän palaa enää taloonsa,
eikä hänen paikkakuntansa häntä enää tunnusta.

Tai luvusta 10 jakeet 20-22 (korostus lisätty):

Eivätkö päiväni ole harvat? Jättäköön hän minut rauhaan,
kääntäköön katseensa pois minusta, jotta ilostuisin hiukan,
ennen kuin menen pois – enkä takaisin tule –
pimeyden ja syvän varjon maahan,
synkkyyden kaltaisen hämäryyden, syvän varjon
ja epäjärjestyksen maahan, jossa ei säteile enempää kuin synkkyys säteilee.

Tai luvusta 16 jae 22:

Sillä vain muutama vuosi on tulossa,
ja minä menen pois polkua, jota en palaa.

Saarnaajassakaan ei annettu sheolista ole paluumahdollisuutta:

”Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Myös heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla.” (Saarnaaja 9:5, 6 UMK)

Jobinkirjan kreikankielelle (LXX) kääntäneet laittoivat tekstiin omiaan, kuten Job 14:14 kohdalla annetaan rohkea lupaus ”Jos ihminen kuolee, niin hän tulee elämään” (tjsp, eli englanniksi ”If a man dies, he shall live [zésetai])"

Epäselvän Job 19:26 kohdalla viittaavat nimenomaisesti ylösnousemukseen ”Sinä herätät henkiin nahkani, joka on kärsinyt kovasti” (tjsp, eli englanniksi "You will resurrect my skin [anastéseis tén sarka mou], which has endured all things".)

Eikä tämä riittänyt, Septuagintan kääntäjät lisäsivät Jobinkirjaan loppukaneettina ylimääräisen jakeen 42:18. "It is written of him that he will rise again with those whom the Lord will raise." Eli tämä on kirjoitettu hänestä, jotta hän herää henkiin niiden kanssa jotka Herra herättää.

Ei mikään ihme, että ensimmäisellä vuosisadalla Septuagintaan turvautuneilla oli omanlaisensa näkemys asioista kun Jehova ei (Vt-seuran väitteen vastaisesti) kyennyt suojelemaan kirjoituksia.

Tuli vielä mieleen kysymys josko joku tietäisi onko Septuaginta käännetty suomenkielelle? Pikaisella tutkailulla ortodoksien löysin maininnan, että heillä on Septuagintan Psalmit käännettynä suomenkielelle.

[Vieras]

Ei tiedä.

[Jaakko Ahvenainen]

Tuli vielä mieleen kysymys josko joku tietäisi onko Septuaginta käännetty suomenkielelle? Pikaisella tutkailulla ortodoksien löysin maininnan, että heillä on Septuagintan Psalmit käännettynä suomenkielelle.

En tiedä, mutta minulla on se käsitys, ettei LXX:aa ole käännetty suomeksi. Perustelut: Luther katolisena pappismunkkina ja tohtorina käytti latinankielistä versiota (Vulgataa) ja tämä lienee ollut pohjana hänen saksannokselleen, missä hän käytti selväkielisyyttä kirjaimellisen käännöksen sijaan.

Varma tieto on, että niin Olaus Petri ruotsinnoksessaan, kuin Mikael Agricola suomennoksessaan perustivat työnsä Lutherin käännökselle. Jo aiemmin Eerik Sorolaisen käännöskomitea lienee saanut joitakin tekstejä suomennetuiksi, joita Isak Rothovius komiteoinen lienee käyttänyt osittain hyväksi. Tällöinkin pohjatekstinä lienee ollut Vulgata.

[Vieras]

Keskeinen ongelma lienee siinä, ettei tuohon valtavaan käännösurakkaan voisi löytyä resursseja ja osaamista mistään muualta kuin jonkin lahkon piiristä, mutta heillä ei taas ole intressejä lähteä sitä tekemään. Sehän kyseenalaistaisi samalla nykyisen Raamatun ja siihen perustettujen oppien uskottavuuden. Psalmithan on muutenkin tunnetusti se ainoa kirja, jota kristinuskossa vanhantestamentin puolelta tykätään lainata.

[Markku Meilo]

Keskeinen ongelma lienee siinä, ettei tuohon valtavaan käännösurakkaan voisi löytyä resursseja ja osaamista mistään muualta kuin jonkin lahkon piiristä...

Itse en osaamisen kohdalla ohittaisi lahkovapaita kreikakielen osaajia, kuten vaikka koulukaverini.

[YksinäinenSusi]

Nuorena se tuo kuolema on ihmiselle kauhistus, kun on elämänvoimia jos toisille jakaa, ja kuolema tuntuu kamalalta ja haluais kiertää maapallonkin moneen kertaan.

Näin vanhemmalla iällä alkaa jo ymmärtää, että miksi meidän yksilöinä tulisi olla niin tärkeitä, että meidän pitäisi saada elää ikuisesti.

Mitä vikaa on niissä uusissa ihmisissä , jotka syntyvät meidän jälkeemme?

Hehän sopeutuvatkin esmes paremmin omaan nykyisyyteensä, kuin me ajasta jälkeen jääneet vanhemmat. Me vanhemmat emme ymmärrä nuorisoa, koska olemme eri ajan kasvatteja.

Kyllähän ne , jotka syntyvät meidän jälkeemme ovat aivan yhtä hyviä omassa ajassaan, kuin mekin olimme omassa ajassamme, miksi siis ikuista elämää tarvitsisimme.

Jos eläisimme liian pitkään me emme vanhoillisina enää käsittäisi maailman menoa ja meitä sanottaisiin kalkkiksiksi.

[Vieras]

Keskeinen ongelma lienee siinä, ettei tuohon valtavaan käännösurakkaan voisi löytyä resursseja ja osaamista mistään muualta kuin jonkin lahkon piiristä...

Itse en osaamisen kohdalla ohittaisi lahkovapaita kreikakielen osaajia, kuten vaikka koulukaverini.

Tarkoitin että harvalla yksityisellä on taloudellisia ja ajallisia resursseja noin laajaan ja pitkäkestoiseen työhön vaikka ammatillista osaamista olisikin.

[Vieras]

Hienoa Jarkke. Hyvää pohdintaa. On aivan absurdia ajatella, että ihmiskunta eläisi ikuisesti ja vaikkapa miljardin vuoden jälkeen kenellekään ihmiselle maapallolla ei olisi ollut ikiaikoihin mitään uutta tai kiinnostavaa. Mitä mieltä koko paratiisissa elämisessä enää olisi. Paljon parempi toimintamalli olisi se, että tulisi aina uusia ihmisiä jotka pääsisivät ihmettelemään ja tutkimaan sitä. Nauttiminen rajallisista aiheista ei voi tuoda loputonta ikuista onnea ja tyytyväisyyttä.

[Markku Meilo]

Tarkoitin että harvalla yksityisellä on taloudellisia ja ajallisia resursseja noin laajaan ja pitkäkestoiseen työhön vaikka ammatillista osaamista olisikin.

Ok, mun moka. Rajallisuuteni takia en tiedä mitä ihminen tarkoittaa silloin hän kirjoittaa muuta kuin tarkoittamaansa, kirjoitit: "Keskeinen ongelma lienee siinä, ettei tuohon valtavaan käännösurakkaan voisi löytyä resursseja ja osaamista mistään muualta kuin jonkin lahkon piiristä,"

[Vieras]

No toisaaltahan Larskin on luterilaisen lahkon edustaja, joten tuo osaaminen on hänenkin suhteensa ainakin jossain määrin myös lahkosidonnaista.
Perusajatukseni oli kuitenkin, ettei siihen kukaan tavallinen yksityinen kykene.

[Markku Meilo]

Tässä olisi jo tarve määrittää mitä kukin lahkolla tarkoittaa, onhan koko kristillisyyden kenttä perimältään juutalaisuuden lahko.

[Vieras]

No omasta mielestäni kristinuskon emouskonto on katolinen kirkko. Kaikki muut ovat puhdistaneet uskoaan ja lahkoutuneet siitä.

[Markku Meilo]

No omasta mielestäni kristinuskon emouskonto on katolinen kirkko. Kaikki muut ovat puhdistaneet uskoaan ja lahkoutuneet siitä.

Tokihan jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta keskustelu helpottuu huomattavasti jos sanat käsitetään samalla tavalla. Tässähän oli kyse Raamattuun liittyvästä asiasta, joten katsotaan miten raamatunkirjoittajat suhtautuivat lahko-termiin:

Sillä olemme todenneet tämän miehen ruttotaudiksi, joka lietsoo kapinoita kaikkien juutalaisten keskuudessa kautta asutun maan, ja nasaretilaisten lahkon johtomieheksi, (Apt. 24:5 UMK)

Mutta tämän sinulle tunnustan, että sen tien mukaan, jota sanotaan ’lahkoksi’, minä tällä tavoin suoritan pyhää palvelusta esi-isieni Jumalalle, (Apt. 24:14 UMK)

Mutta meistä on sopivaa kuulla sinulta, mitkä ajatuksesi ovat, sillä totisesti me tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apt. 28:22 UMK)

Raamatun mukaan tuossa juutalaisuuden lahkossa oli jo lahkoja siinäkin:

Sillä ensiksikin kuulen, että kun te kokoonnutte seurakunnassa, keskuudessanne on jakaumia, ja osaksi uskon sen. 19 Sillä täytyyhän keskuudessanne olla lahkojakin, jotta hyväksytyt tulisivat myös ilmeisiksi joukossanne. (1. Kor. 11:18-19 UMK)

Katolinen kirkko on lahkoutunut juutalaisuudesta lahkoutuneesta nasaretilaisten lahkosta, joka sekin oli ehtinyt lahkoutua osiin ennen Katolisen kirkon muotoutumista uskontoapajille.

[Vieras]

No en tiedä, onko tässäkään asiassa sinänsä varsinaista totuutta olemassa, mutta ajattelisin itse paremminkin näin:
- juutalaisuuden voidaan katsoa lahkoutuneen kanaanilaisista uskonnoista, mutta koska tuonne asti asioista ei kunnolla tiedetä voidaan siksi juutalaisuuden katsoa olevan myös oma uskontonsa. Vaikka ei suoranaisesti olisikaan, niin Raamatun näkökannalta katsottuna näin on. Siksi pidän lähtökohtana että juutalaisuus on oma uskontonsa ja siksi se yleisesti kaiketi mielletäänkin.
- juutalaisuus lahkoutui ensin juudealaisten ja israelilaisten kesken, Jeesuksen aikana lahkoja oli tullut enemmänkin kuten saddukeukset ja farisealaiset. Samassa sarjassa oli myös Jeesuksen edustama liike jota kutsuttiin, kuten totesit, nasaretilaisen lahkoksi ja myöhemmin pilkkanimen kautta krisityiksi.
- nasaretilaisten lahko kuivi ja hajosi käytännössä Jerusalemin tuhon jälkeisinä vuosikymmeninä. Joitain seurakuntia vielä oli, mutta suurin osa noista Paavalin perustamista pakanaseurakunnista ajautui hellenismiin tai paremminkin opillisesti muovautui sen pohjalta. Niiden oppikäsitykset vaihtelivat seurakunnittain (he eivät tutkineet sunnuntaisin vartiotornia). Eräs noihin seurakuntiin ja niiden omiin teologioihin vaikuttanut seikka oli varmastikin juutalaisvainot. Sen seurauksena ensimmäisen vuosisadan seurakuntien teologia todennäköisesti ajautui erilleen alkuperäisestä juutalaisuudestaan. Kun otti julkisesti hieman hajurakoa kaikkeen juutalaisuuteen oli paljon mukavampi elää. Etenkin 130-luvun tapahtumat kiihdyttivät tuota irtautumista.
- Rooma uskonnollisena masuunina omi alueensa keskeisimpien seurakuntien uskonkäsitysten koko kirjon muokaten niistä kaikille sopivan yhteisen uuden seurakunnan ja samalla uuden uskonnon, kansojen kirkon mitä katolinen kirkko merkitsee. Mielestäni tässä vaiheessa syntyi jälleen kokonaan uusi uskonto jonka teologiaa hiottiin seuraavina vuosisatoina paremmin kaikille sopivaksi. Katolisen kirkon opeilla ei ollut enää mitään tekemistä alkuperäisen juutalaisuuden kanssa.

Ariadna voisi varmaankin lisävalaista ja täsmentää kommenttiani.

[Vieras]

Meikäläinen olisi käsittänyt tuosta Rooman vaiheesta, että uutta uskontoa ei kyhätty, vaan keisari omaksui kristinuskon nähtyään unen rististä "tässä merkissä sinä voitat". kerrotaan että olisi olemassa muistiinpano unesta kokonaisuudessaan jolloin siihen sisältyi myös varoitus jehovantodistajain lahkosta. Se olisikin mielenkiintoista etsiä ja löytää.

Mutta Roomassa myös säilyi vanhaan tapaan uskonvapaus.